"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 12. lokakuuta 2012

323. tarina (Mostarin silta)

Muutama vuosi sitten palasin parin kurssin ajaksi kielikouluun. Taksimin lähistöllä sijaitsevaan kouluun saapui myös bosnialainen Nadja, joka istui usein vieressäni. Välituntikeskustelumme vaihtelivat milloin mihinkin aiheeseen, päätyen usein Sarajevoon, Nadjan rakkaaseen kotikaupunkiin.

Minun suunnitellessani naimisiin menoa ja miettiessäni opiskelupaikkoja, Nadja eli piiritetyssä Sarajevossa. Neljän vuoden ajan elämä tapahtui suljettujen ikkunaluukkujen takana. Koulua käytiin kellarissa rottien kanssa. Järjestettiinpä siellä Miss Bosnia kilpailutkin sodan melskeen keskellä. Ja nähtiin nälkää. Kun kysyin, että eivätkö he harkinneet pakenemista, oli vastaus "Ei tietenekään. Sarajevo on koti."

Liekö Bosnia Hercegovina jäänyt mielelleni juuri Nadjan vuoksi? Sarajevo oli reitiltämme hieman liian kaukana, mutta Mostariin pääsimme koukkaamaan, joten sinne myös mentiin. Rajoja tosin jouduttiin ylittämään useampaankin otteeseen. Bosnia Hercegovina tekee näes mutkan meren rannalle ja leikkaa Dubrovnikin lähiympäristöineen irti muusta Kroatiasta. Olimme siis vuoron perään kummassakin maassa ja ylitimme rajat tuon tuosta. Onneksi ylittäminen sujui jouhevasti vain passeja vilauttamalla. Ja lopulta olimme Mostarissa edessämme tällainen näky:


Mostar oli ehdottomasti koukkauksen arvoinen. Muuten aika ankeassa kaupungissa on vanha ottomaanikortteli, jonne Turkin sulttaani käski rakentaa sillan 1500- luvulla. Silloinen Mostar oli avainalueita kaupankäynnissä, joten silta tuli tarpeeseen. Silta palveli muuttuvassa maailmassa aina vuoteen 1993, jolloin se pommitettiin hajalle Jugoslavian sisällissodassa.





Me seisoimme upeasti restauroidulla sillalla ja katselimme käsittämättömän kaunista maisemaa. Vihreää vettä, vuoria ja kaupunkia. Lapsia kiinnosti matkamuistomyymälät katujen varsilla, sekä mies, joka hyppäsi rahasta alla virtaavaan jokeen.

Kuumuus vain oli sietämätön, joten tasaisin väliajoin täytyi muistaa pujahtaa syömään ja juomaan. Ravintolan terassiltakin sai onneksi ihailla silmillä. Mostarin kaunis silta!






Mostarin sillan kunnostaminen maksoi 15 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 se avautui uudelleen kansalle kuljettavaksi. Seinässä lukee: Don't Forget. Minä luulen, että jokainen, joka sillalla kävelee, muistaa, eikä unohda.

Illaksi ajoimme Kroatian Splittiin. Asetuimme leirintäalueelle mökkiin. Ranta oli vieressä ja portailla saattoi vuolla kaarnaveneitä. Siellä ihanassa rauhassa tiedostimme jotenkin syvemmin, että kuljimme sotaveteraanien, sotalasten ja sotahaavojen maassa. Koko Balkan nuolisi niitä haavoja vielä pitkään. Kiittäen rauhan päivistä, yrittäen antaa anteeksi, rakentaen parempaa tulevaisuutta itselleen ja lapsilleen. Kuitenkaan unohtamatta.




ps. Meillä on tiedossa aktiiviset kymmenen päivää, kun kuusihenkinen ystäväperheemme saapuu Suomesta tänään. Tästä positiivisestä kiireestä johtuen saattaa bloggailutahtini harventua, tai sitten ei. Kaiken varalta; Oikein mukavaa viikonloppua!

8 kommenttia :

Amalia kirjoitti...

Juuri Bosnia Hercegovinassa olimme silloin. Tuolta sillalta nuoret huimapäiset pojat sukelsivat vain 4 asteiseen veteen, toki rahaa vastaan :) Siinä on vain pieni paikka missä on niin pal vettä, että siihen voi hypätä. Hurjaa touhua. Tuolla Mostarissa söin elämäni ensimmäiset kevätkäälyreet :)

Aili-mummo kirjoitti...

Paljon muistoja kauniista Mostarista!

Hyvä että Mostarin silta on entistetty sodan perästä!<3

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle, perheellesi ja ystävillenne..:DD

mimon mami kirjoitti...

Jospa me ihmiset viisastuisimme lähimenneisyyden sodista, emmekä unohtaisi vaan pystyisimme elämään rauhassa rinnakkain värin, uskonnon, poliittisen kannan vaikuttamatta.
Antoisaa viikonloppua!

Yaelian kirjoitti...

Mostarin sillasta onkin sellainen surullinen mielikuva,joten hyvä nähdä,miten kaunis uudistetusta sillasta tuli,Kauniita kuvia taas Mine:)

Saga kirjoitti...

Mostarissa meinasin minäkin käydä, mutta viihdyinkin Sarajevon sivukujilla niin hyvin, etten malttanut lähteä sieltä mihinkään.

Sotahaavojen maa, tosiaan. Palaan usein ajatuksissani Bosniaan, sen ihmisiin ja ihmiskohtaloihin. Kun tuskan tuhka ja toivon terälehdet pilkottaa samasta paikasta, ei voi unohtaa. Silti on hyvä, että muistutetaan; Don't Forget.

Mine kirjoitti...

Amalia: Vai kevätkääryleitä, olisi maistunut meillekin. Sen sijaan söimme jotakin ei niin hyvää. Mutta paikka oli aivan ihana. Kaunis.

Aili: Kyllä se on hyvä, että kunnostivat, vaikka olihan se kallis remontti.

Mimon mami: Niinhän sitä luulisi, että kukaan ei tahdo sotaa ja silti sitä vaan koko ajan soditaan. Historia toistaa itseään...

Yaelian: Surullisen kaunis. Ehkä niinkin. Olen iloinen, että se saa taas seisoa siellä joen päällä.

Saga: Nyt olet jättänyt minuun tarpeen päästä käymään Sarajevossa. Ehkä vielä joskus....

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa viikonloppua ja mukavia hetkiä yhdessä vieraidenne kanssa ! Nauti heistä ja unohda hetkeksi tämä nettimatkailu; minä ja varmasti muutkin maltamme hetken odottaa matkan jatkumista, kunhan et viikko kausien taukoa pidä ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Kiitos. Hauskaa kommuunielämää täällä vietetään. Nyt ehdin laittaan uutta postausta, sitten taas mies viekin minulta koneen töihinsä, joten seuraava sopivat hetki onkin jossakin hamassa tulevaisuudessa....