"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

375. tarina (Peshtera - Oi katso mikä aamu)

Olin varautunut talveen ja kylmään, mutta sainkin lämpimän kevään. Aurinko paistoi, räystäät tippuivat ja ilmassa oli kevään tuntu. Silloin ei mitenkään voi jäädä sisälle vaan on otettava kevät vastaan avonaisin takein, kasvot kohti aurinkoa ja kädet kävellessä heiluen. Kulku kävi siis läpi kylänraitin kohti keskustaa.








Ohikulkiessamme miehet aukaisivat auton takapaksia ja siellähän olikin uhri. Lammasrukka oli kulkenut viimeisen matkansa lähikylästä auton takakontista ja kohtaisi pian viimeiset hetkensä. Meitä säälitti tuo raukka, joka näytti niin hämmästyneeltä. Samalla ajattelin, että tällaista tapahtuu vain täällä. Nurkan taus tai auton paksi säilövät Peshterassa sisäänsä yllätyksiä.




Olen siis käynyt vuosia Peshterassa. Sisälleni on syntynyt vahva tietoisuus siitä, että Peshtera elää viina-, lääke- ja kenkätehtaista. Jälkimmäinen tehdas työllistää pienen osan milleteistä. Paikkakunnan lukio on ns. ammattilukio, joka kouluttaa myös työväkeä kenkätehtaaseen. Kengistä on siis ollut puhe, mutta mistä lie johtuen en ole koskaan poikennut sisälle yhteenkään kaupungin lukuisista kenkäkaupoista? Ennen kuin nyt. Ja mikä kenkähysteria siitä syntyikään. Minä kun olen vähän noihin kenkiin kallellaan ja nyt tajusin, että Peshterassa tehdään todella kauniita, persoonallisia ja edullisia nahkakenkiä. Hyvityksenä kaikista niistä menneistä vuosista ostin sitten saman tien kolmet kengät:). Ja mihin hintaan? Yhteensä maksoin niistä kolmesta parista noin 70€.






Ostosten jälkeen istahdimme minareetin viereen, paikkaan auringossa. Ympärillä kohosivat vuoret ja vieressä solisi pieni puro. Hörpimme kahviamme kinastellen kuka ne saa maksaa. Siitä me kinastelemme usein milloin missäkin tilanteessa. Mietin, että voiko vieraanvaraisuus viedä jonkun perikatoon vai kantaako se aina siunauksen siemenen? Ettei vierailuista tulisi taloudellinen taakka, jonka rakkaat vieraanvaraisemme joutuvat omissa nahoissaan kärsimään.






Ulkoilun jälkeen odottivat taas helmityöt. Ja vääjäämättä läheni myös se reissun ikävin asia eli hyvästit.

9 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Kevät on selvästi täälläkin aluillaan...
Olipa hyvä ostos;tosi edulliset kengät ja varmaan hyvätkin.Ja tuo kävelykatu näyttää nätiltä;etenkin tuo keltainen kaunis talo!

Miltsu kirjoitti...

Tosi kiva postaus. Tuli keväinen ja hyvä mieli :)

Lissu kirjoitti...

Miten ja milloin tuo helmeily-projektisi alkoi? Tuo sijoituksesi kenkiin maksaa itsensä varmaan takaisin, ja samalla tuo rahaa paikallisille.

Kirjailijatar kirjoitti...

Onpa huikean kauniita kuvia, erityisesti enimmäinen ja viides. Mikä valo!

Hyvään hintaan sait nahkakengät, voi että. Minä olen huono ostamaan kenkiä, ostin niitä vain välttämättömän pakon edessä. Aika outo naisihminen siis.

A kirjoitti...

Kiva kun löysit kolmet kengät, toivottavasti kestävät kauan!<3

Kiitos tästä postauksesta, Mine!<3333

Anonyymi kirjoitti...

Tajusin tänään, kuinka uupunut olen...Siis minä, joka jaksan aina ja kaiken. Tämä ei ole nyt kivaa. Luin koskevat tarinasi ja katsoin upeat kuvasi ! Kiitos ! Haluaisin jotakin kysyä ja kommentoida, mutta nyt en jaksa. Palaan myöhemmin asiaan. Tulin tänään tänne vain katsomaan, että olit päässyt turvallisesti kotiin ! Olin jostakin syystä huolissani...Voi hyvin uusissa kengissäsi (ja muutoinkin) ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Yaelian: Niin oli ja ahneus iski. Toivottavasti pääsen vielä uudelleen. Sitten piirrän lasten jaloista pohjalliset ja ostan koko porukalle kengät:). Ja itselle kahdet:D.

Miltsu: Hyvä, kevätmieltä kaiken sen pahoinvoimisen jälkeen tarvitsetkin!

Lissu: Koko projekti lähti miehen heitosta, että" eikö ne voisi tehdä koruja tai jotain". Siitä on nyt reilu neljä vuotta. Ja kengät tuo minulle ILOA. Ja ystäville sanoin, että kun tästä nyt ihan hullaannun ja mainostan kenkiä, niin heidän kannattaa pian perustaa kenkäkauppa:D.

Kirjailijatar: Se olikin upea. Ja valon lisäksi joka paikassa leijailee se lämmityksestä johtuva savu...

Minustakin on tullut kenkähullu täällä Turkissa. Suomessa ostettiin uudet kengät kun vanhat meni rikki...

Aili: Toivottavasti. Pitäisi pitää hyvä huoli ja muistaa lankata ja huoltaa...

Tiina: Voimahalaus sitten sinulle. Toivottavasti saat levätä? Minä pääsin turvallisesti perille kenkineni ja jännitän vuorostaan kotona miestäni, joka lähti eilen Iraniin. Viimeisten tietojeni mukaan, jotka tulivat välikäden kautta, hän on tänään lentänyt Teheranista Mashhadiin...

Nonna kirjoitti...

Kenkiä ei voi olla koskaan liikaa :) Kivan näköinen tuo kävelykatu.

Mine kirjoitti...

Nonna: Näin se on. Aina on tilaa yhdelle parille....