"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 2. syyskuuta 2013

525. tarina (Mutkaton ja hienostelematon)

Aloitan paluumatkan sieltä mihin menomatkalla lopetin, eli Liettuasta. Oikeasti välissä olisi ollut vielä Latvia ja Viro, Viro ja Latvia, mutta ne menivät sellaisella vauhdilla, että ei tullut liikoja kuvailtua. Mennessä olimme Tallinnassa yön ja ajoimme auton päivälauttaan. Takaisin tullessa otettiin aamulautta ja huristettiin yöksi suoraan Liettuan Kaunasiin.

Liettualaiset ovat selvästikin vaihtelunhaluinen kansa, sillä myös Kaunas on ollut aikoinaan Liettuan pääkaupunki. Nykyään se on noin 400 000 asukkaan kompakti kaupunki. Hotellimme sijaitsi lähellä Vanhaa kaupunkia, kivassa puutalokorttelissa. Huoneisto oli erittäin mukava ja sieltä oli kaunis näköala kattojen ylle. Tuloiltana tihkutti sadetta, joten autoilimme vanhaan kaupunkiin syömään.  Paluumatkalta löytyi ihka aito Prisma, josta lapset kävi ostamassa iltaherkkuja hotellille. Ihan oli kuulema ollut kuin Kotkan Prisma. (Jos tämä ei tunnu teistä kovinkaan ihmeelliselle, niin täytyy kertoa, että yksi meidän Suomen reissujen kohokohtia on ne, kun pääsemme Kotkan Prismaan. Lapset karkkihyllyille ja äiti juustohyllyille:).)










Aamulla aurinko paistoi ja antoi kirkkaamman kuvan Kaunasista. Tiesittekin jo, että olen heikkona noihin vanhoihin puutaloihin ja niitä Itä-Eurooppa on tarjonnut runsaasti. Paljon on samaa, mutta silti jokaisessa maassa on omanlaisensa tyyli tässä puurakentamisessakin. Näitä katuja kiertelin sillä välillä, kun perhe lopetteli aamupalaa ja pakkautui autoon valmiina jatkamaan matkaa.








Terhi sen tuolla edellisen postauksen kommenttilootassa sanoi. Liettua on sympaattinen. Se on jotenkin sellainen mutkaton ja hienostelematon, mutta kovin viehättävä omalla arkisella tavallaan. Olenkin ajatellut, että kun asetumme Suomeen, voisi kesälomamatkat ulottua Itämeren rannikolle, sillä minulta on näkemättä Viron, Latvian ja Liettua rannikot. Niin ja Puolan.

9 kommenttia :

Amalia kirjoitti...

Kun oon useamman kerran kierrellyt asuntovaunulla noita Baltian maita, niin täytyy olla sun kanssa erimieltä. Nyt kun kesällä tultiin pois reissusta, niin taas totesin, että Baltian maat ovat taloudellinen pakko, kun menee Eurooppaan. Vaikka Puolasta tykkääkin, niin tänä kesänä ajeltiin sellaisia polkuja, että on liki mielen muutos. Mutta tietysti juttu on niin, että kauneus on siellä katsojan silmässä .

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, me ei olla oltu Baltian maissa kertaakaan;) Kaikki sitä ihmettelevät kun ei edes Virossa, mutta kun lähdemme liikkeelle on niin monta omasta mielestä kiinnostavampaa silloin tarjolla. Sivusimme nyt keväällä Tsekkiä, kun ajelimme muutamia tunteja niitä serpentiiniteitä ja saattaa olla, että Tsekkiin teemme vielä isommankin mutkan, matkalla Itävaltaan.

Olen lukenut paljon juutalaisten historiasta ja nyt just kun luin Kaunas ja Liettua, mun pitäisi muistaa jotain erityistä, mutta se pakenee...

Satu kirjoitti...

Minäkin haluaisin hirveästi nähdä noiden maiden rannikkoalueet. Olen joskus nähnyt lentokoneesta siellä ihan mahtavia hiekkarantoja!

Pere kirjoitti...

No niin, siellä se on, Kaunas! Toisella vierailullani viivyin melkein viikon, toinen oli vaan yhden yön pysähdys, mutta molemmilla kerroilla juuri tässä kaupungissa on ollut jotain erityistä.

Ja Puola teki mahtavan vaikutuksen myös (samalla ajoreissulla kun Liettuasta tultiin), sinne haluan ehdottomasti uudestaan ja paremmalla aikaa! Nuo autoreissut on aika ihania oikeastaan, varsinkin jossei ole mitään tiukkaa aikataulua.

Mine kirjoitti...

Amalia: Kyllä Baltia on meillekin "taloudellinen pakko". Rahat ei siis riitä Saksan laivaan ja Puolan laivaa ei ollut. Baltia ei ole ruma, mutta se on tappavan tylsä pätkä ajaa, etenkin toisella tai saati kolmannella kerralla. Nämä kaupungit sen sijaan oli positiivisia yllätyksiä ja voisin kuvitella, että rannikkoa kiertäisi mielellään...

Leena: Onhan se Saksa ja Itävalta komeaa seutua. Itä-Eurooppa toisaalta yllättää ehkä juuri siksi, että sieltä ei odota löytävänsä mitään kummallista ja kun onkin kaunista ja HALPAA, niin johan lähtee lomamieli nousuun. Tykkäsimme siis kovasti.

Satu: Niin, etenkin Saarenmaalle minussa elää ihan kaiho. Joskus sitten...

Terhi: Puola on vienyt minutkin mennessään. Siitä siis seuraavaksi.

A kirjoitti...

Kiva että pidät Baltian maista:)
Eiväthän ne rakennukset kovin hienoja ole, mutta hintataso on halpa, ja se korvaa paljon. Varmaan nyt EU-aikana tiet ovat parantuneet, ainakin Viroon oli tehty hienot tiet; niillä on hyvä ja helppoa ajella ja katsella maisemia.

Liettuassa ja Latviassa en ole koskaan käynyt;)

Hyvää syyskuun jatkoa sinulle, Mine!♥

Mine kirjoitti...

Aili: Onhan siellä hienojakin, niin kuin on meillä Suomessakin. Rahalla saa ja rahattomana vähemmän. Tiet on tosiaan hyvät, joten sen puoleen ei tarvitse Baltiaa kartella.

Liivia kirjoitti...

Jollen olisi lukenut tekstiä, olisin voinut puutaloista luulla että nyt ollaan Tallinnassa.
Minä olen ollut vain Vilnassa ja siellä oli kovin toisenlaista, puutalojakin, mutta erilaisia. Vilna oli kiinnostava, kaikki uudet paikat ovat, mutta sympaattinen se ei ollut. Ennemmin kova ja rujo, ja hutiloiva ja välinpitämätön, kaikki jotenkin tehty vain puolittain, vähän huijatenkin. Ihmiset eivät hymyilleet.

Mine kirjoitti...

Liivia: Vilna meiltä jäi nyt näkemättä, valitsin mieluummin nämä pienet entiset pääkaupungit. Istabulin vastakohdaksi on aina hyvä saada hiljaisuutta ja rauhaa:). Näillä reissuilla jää ihmiset vähän sivuosaan, kun on niin vähän aikaa kussakin paikassa. Sääli.