"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 14. syyskuuta 2013

534.tarina (Istanbul - täällä me asumme)

Kummityttö saapui kylään. Olihan sitä vierailua aika monta vuotta suunniteltu, mutta itse toteutus tapahtui vauhdilla. Muutamassa intensiivisessä päivässä puhuttiin välissä olleet vuodet ja matkat. Kuljettiin Istanbulin kadut ja basaarit. Notkuttiin ostareilla ja makailtiin vierekkäisillä sohvilla. "Täällä me nyt asumme. Tätä me sitten kaipaamme."



Neljässä päivässä ei kovin paljoa ehdi. Ja ehtii kuitenkin. Vieraiden omana toiveena oli suuret basaarit, joten sillä aloitettiin. Samalla saatoin esitellä Istanbulin suuren rakkauteni, Bosborin. Laivassa loppuu aina kiire ja ajatus lähtee lokkien mukana lentoon. Loppumatka kulkee ratikalla ja pian ollaan basaarin hälinässä.





Olen antanut itselleni luvan kuukausiostokseen. Se tarkoittaa sitä, että joka kuukausi saan ostaa yhden asian "Osta ennen Turkista lähtöä"-listaltani. Näin ollen ostokseni ei tule liiaksi rasittamaan kukkaroa ja saan rauhassa tuumailla kutakin ostosta. Tähän basaarireissuun yhdistyi Syyskuu-ostokseni, mutta sitä ennen shopattiin vieraille housuja, maisteltiin hiirijäätelöä, juotiin teet kaupassa ja syötiin pidet katukuppilassa.






Ja sitten se Syyskuun ostos? 20 jälkiruoka- tai keittokulhoa. Jokainen käsin maalattu, toistaan muistuttava, mutta ihan omanlaisensa. Näissä kukkii Istanbulin tulppaanit ja basaarien väriloisto. Näillä taistellaan sitten Suomessa kaamosta vastaan ja selätetään arki. Monta päivää ne seisoivat ruokapöydällä katseltavana, mutta nyt ovat jo päässeet kaappiin käyttöä odottamaan.



ps. Tunnustan. Ostin minä päiväpeitonkin, mutta sitä ei lasketa kuukausiostokseksi, koska se oli ihan tosi halpa...

17 kommenttia :

Petra kirjoitti...

ihanat! nuo minakin ostaisin Suomeen muistoksi, kylla niista jaksaa aamujogurttia syöda.

aNNiKa kirjoitti...

Kauniit kulhot, noilla kyllä selättää kaamoksen jos toisenkin!

Pepi kirjoitti...

Jestas nuo kupit on ihanat!!! Mun oli tarkoitus noita ostaa sillä reissulla joka ei nyt sitten onnistunutkaan - kai mun täytyy sitten joskus.

Päiväpeitosta tuli mieleen se mun turkoosini Lillan vintillä, sen olis jo moni halunnut ostaa :)

pikkupikkuriikki kirjoitti...

Voi että nää kuvat on ihania!! Ja ihana oli matkakin, kyllä kelpaa muistella...kiitos teille kaikille ja erityis kiitos sinulle Mine kaikesta vaivan näöstä lomamme onnistumiseksi. <3

Hurmioitunut kirjoitti...

Mietinkin jo tuolla ylemmässä kuvassa että oletkohan ostanut jotain ihania ja värikkäitä astioita ja veikkaukseni osui oikeaan. Ihan superihanat ostokset! Kelpaisi minunkin keittoa tuollaisesta hörppiä. Tosi kauniit ja mahtava muisto.

Sude kirjoitti...

Ihana nähdä taas näitä Istabulin kuvia ♥ Upeat on sinun soppakuppisi, minkähän takia minä en ole koskaan älynnyt ostaa noita. No, ehkä joskus vielä pääsen niitä ostamaan :)

Pere kirjoitti...

Nuo on kyllä upeita! Itse en yleensä innostu astioista (siis minkäänlaisista), mutta nuo kyllä sai jo vähän innostuksen pilkettä silmiin :) Hyvä ostos!

Matkatar kirjoitti...

Voi mieletön tuota basaaria -olen tainnut ennenkin ihmetellä! Pakko päästä joskus! Tuontyyppisiä pikkukulhoja olen muuten minäkin Barcelonassa katsellut, ne ovat niiiiiin ihania. En ole ihan vielä raaskinut ostaa, ei ne ihan halpojakaan ole ;)

Mine kirjoitti...

Petra: Aika monen vuoden mietinnän tulos:). Olisihan niistä voinut turkkilaistakin yugurttia syödä jo täälläkin. Hinta se kai mietitytti, mutta tällainen lähdön tiedostaminen auttoi lopulta päätöksen teossa:D.

Annika: Toivottavasti, hieman väri-iloa harmaaseen päivään.

Pepi: Ensi kerralla sitten. Minun päiväpeittoni oli HIEMAN värittömämpi, kun sinun. Eikä kovin turkkilainenkaan, mutta sopi muuten meidän makkariin.

Pikkuriikki: Ihana, että tulitte! Oli tarpeellinen matka.

Hietzu: Minä aina hipelöin näitä kulhoja basaarissa käydessäni. Ainakaan kahteentoista vuoteen en ole kyllästynyt niihin, joten johan sillä perusteella voi päättää, että ostaa?

Sude: Monelle ne kai ovat liian hintavia tai sitten ei tarpeeksi ihania? Minä satsasin nyt noihin koneessa pestäviin, luulen, että tulen tykkäämään ihan koko elämäni ajan.

Terhi: Minussa taas on hieman astiahamsterin vikaa. Sitäkin. Onneksi yleenä järki pysyy päässä, enkä nyt ihan älyttömyyksiin ryhdy, enkä vaihtele astiastoja tuon tuosta.

Matkatar: Kaikki on niin suhteellista. Kulhot tuntui minustakin kalliilta ja sitten taas tajusin, että maksavat vähemmän, kun meidän viikon ruokaostokset ja kestävät kuitenkin ilona pitkään. Muistoarvoakin tulevat kantamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kun veljeni perhe aikoinaan palasi Puolasta Suomeen, he toivat sieltä mukanaan astioita ja huonekaluja melkoiset määrät ! Ihania ja vielä ihanampia astioita, mutta nykyisin heidänkin pöydässään näkyy usein sitä Arabian Teema-sarjaa ja muutakin yksinkertaisempaa...

Kauniit kulhot ! Onnistunut ostos ! t: Tiina

Satu kirjoitti...

On todella kauniita kulhoja. Kiva idea ostaa joka kuukausi jotain, ettei jää sitten kaikki ostokset viime tippaan, kuten allekirjoittaneella tuppaa aina käymään. :-)

Mitä nuo piirakat ovat? Näyttävät tosi maukkailta.

Anonyymi kirjoitti...

Moi!!

Ihania kulhoja:))
Minäkin ostin pari vkoa sitten Turkista tuollaisen kulhon; paljon pienemmän ja tietenkin pinkkisävyisen teepussinaluseksi. On oikein söpö ja aina aamuteen aikaan muistelen meidän ihanaa matkaamme:))

Terkuin Ulla

A kirjoitti...

Ihania kulhosi ovat, Mine:)
Noita ei ehkä kannata koneessa pestä.
Kiitos kauniista postauksesta, Mine!

Jael kirjoitti...

Ihania nuo kulhot ja astiat:) Tyyli muistuttaa paljon Jerusalemin armenialaisten keramiikkaa;varmaankin tutustut siihen sitten kun olette täällä:)

Mine kirjoitti...

Tiina: Suomi on niin käytännöllinen:). Toivon kuitenkin, että minussa säilyy elämäni läpi myös Istanbulin värit ja kiemurat. Yhdistettynä suomalaisen pelkistettyyn elämään.

Satu: Ne on turkkilaisia pizzoja eli pideitä. Hyviä ovatkin, kannattaa maistaa, kun kohdalle sattuu.

Ulla: Nyt voit sitten aloittaa keräilyn joka matkalta:). Kiitos paljon viestistäsi myös sähköpostiin. On ollut sangen hektiset päivät, joten ei ole tullut vastailtua posteihinkaan. Eikä ihan löysiä päiviä ole vielä tiedossakaan...

Aili: Kyllä ovat konepestäviä. Inhoan tiskausta joten tarkistin sen ensimmäiseksi:D.

Jael: No varmasti tutustutaankin. Mutta toivottavasti ei liiemmin enää ostella:D.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä ostoksen olet tehnyt.
Jonain kylmänä talvipäivänä niistä syödessä voi sitten muistella mistä ne on ostettu=)
Saako kysyä paljonko maksoit yhteensä kaikista..itsellä ei mitään käsitystä hintatasosta tuollaisista.

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Saa kysyä, mutta en voi vastata, sillä tinkasin niin hyvin sillä lupauksella, että en kerro muille paljonko niistä maksoin. Enkä kerro miehenikään vuoksi. Hänen verenpaineensa pysyy paremmissa lukemissa, jos hän ei tiedä:D.