"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 1. marraskuuta 2013

564. tarina (Pupu Söpöt ja niiden äidit)

Tiedättekö Ne äidit? Ne, jotka heräävät aamulla aikaisin valmistamaan lapsilleen ravitsevan ja terveellisen aamupalan. Jotka tarkistavat, että sukat on ehjät, housut prässätty ja tukat puhtoisilla jakauksilla. Ovat kuulustelleet läksyt ja sujauttaneet reppuihin omenan opettajalle. Halloweenin lähestyttyä ommelleet yömyöhään piltilleen persoonallista ja hauskaa asua. Koristelleet kodin aiheeseen sopivasti ja  uunissa paistelleet riemukkaat kummitusleivonnaiset. Minä tiedän, mutta epäilen tai toivon heidän olevan satuolentoja.

Meidän äiti herää kellon soittoon, todeten, että piltit on jo pystyssä. Kyselee, että onkohan aamupalat jo syöty vai oliko jääkaappi kenties tyhjä? Kuuntelee, kun mies oven suusta muistuttelee poikia, että pelkkä tukan kastelu ei riitä, se pitäisi joskus myös kammata. Kuulee, että jonkun sukat on loppu ja käskee ottaa sen sisaruksen korista, jossa on vielä puhtaita jäljellä. Tämä äiti tietää, että aamulla ei kannata kysellä läksyjen tilaa, sillä silloin on jo liian myöhäistä. Halloweenin lähestyttyä tämä äiti ahdistuu ja toivoo salaa, että kukaan lapsista ei enää haluaisi pukeutua miksikään. Kun toive on selvästi turha, alkaa viimeisen illan epätoivoinen ideointi ja taistelu. Miten selvitä näistäkin kekkereistä ilman lapsen surua kelvottomasta äidistä tai noloimmasta asusta?

Pupu Söpö valmistui kuin valmistuikin. Tytär teki itse korvat ja kiinnitti ne pantaan isänsä avustuksella. Veikka kertoi missä on vanha hiiripuku, josta äiti osasi sentään leikata hännän irti ja elokuvan aikana askarrella siihen tupsun. Opettaja loihti kasvot ja voila. Ei ollut turha työ, sillä tällä asulla heltisi palkinto koulun kisassa. Äiti voi taas huokaista helpotuksest. Jos ei nyt olekaan tarunhohtoinen Sellainen äiti, niin ihan kelpo äiti kuitenkin? Jos kummitusleivoksia ei tänä(kään) vuonna ole tarjolla, onhan sentään kesästä asti säästellyt luurankokarkit. 




Alamittaisuutta tulee toki koettua muulloinkin kun Halloweenina. Rakkaita ne ovat silti nämä Pupu Söpöt ja Elävät kuolleet. Kelpaavat äidille sellaisina kuin ovat. Ehkä siis äitikin heille? Hyvää Halloweenia teille, jotka sitä vietätte!

19 kommenttia :

anumorchy kirjoitti...

Kuule kylla NE AIDIT on varmasti aika harvassa. Jos lapsesi nousevat omin voimin ja aamupalakin on syoty, se on mielestani merkki parhaasta mahdollisesta kasvatuksesta ja sen onnistumisesta! Joten pois tuo itsesi vahattely!!

Jael kirjoitti...

Anu vei sanat suustani...
Ihana pikku pupujussi:)

Tiina kirjoitti...

Just niin!

Pepi kirjoitti...

Niin justiinsa. :)

Ja söpö pupunen! *pus*

Anna kirjoitti...

Superäitejä, tottakai heitä on - ainakin Suomen naistenlehdet pullollaan, ihmenaisia. Mitäs luulet, miksi me muut olemme ihan hiljaa ja salaamme muilta ihmisiltä oman epätäydellisyytemme?
Lapsille riittää että äiti on tarpeeksi hyvä.

Petra kirjoitti...

Minusta on saavutus etta lapset nousee ja syövat itse aamupalaa! Tyttö naki kuvat teidan puputytösta ja nyt taallakin halutaan tuollainen pupupuku, neiti hokee vaan puputyttö puputyttö, pitaakö mun kayda tassa askartelemaan!?

Mine kirjoitti...

Anu: En minä yritäkään "niiksi äideiksi". Tavisäiti on yleensä riittänyt, mutta viime viikkojen kiire ja poissa-olo on aiheuttanut sen, että äitiyden rima on pitänyt laskea melkein maan tasalle ja pidemmän päälle sellainen alkaa vaivata mieltä...

Jael: ihana on ja pääasia, että hän on itse tyytyväinen asuunsa:).

Tiina ja Pepi: Niin justiinsa, mitäs noista liian hyvistä:).

Anna: Ja blogistania puolillaan:). Tiedänhän minä itsekin, että täällä on tapana esitellä se sektori elämästä, jonka itse haluaa. Totuus voi olla ihan toinen. Lisäksi mikä lapsille on hyvä äiti on ihan toinen asia, kun se mihin äiti itse pistää hyvän riman?

Petra: No niin, nyt itse olin syypää äidin kuormittamiseen:D. Jotkut ne nauttii askartelusta, minulta vaan puuttuu sellainen geeni? Leipomisessa sen sijaan olen ihan kelpo yksilö, joten pitäiskös kuitenkin leipasta joku aiheeseen liittyvä systeemi?

Anonyymi kirjoitti...

Minäkään en ymmärrä tuota Halloween-juttua, kun se tulee jo päiväkoteihin Suomessa. Se kammotus ja pelotus hyväksytään mukisematta. Ja kristillistä Joulun sanomaa ei uskalleta kertoa lapsille, kun yritetään kunnioittaa kaikkien näkemyksiä. Minun mielestä tässä on ristiriita.Mitä mieltä te muut olette tästä?

t: Päiväkodin täti

Aili Mummo kirjoitti...

Ihana puputyttö, Mine:)
Halloweenia en tahdo, minulle riittää suomalainen pyhäinpäivä! Haluan muistella edesmenneitä rakkaitam jotka toivottavasti tapaan joskus...

Amerikkalaisuus puskee esiin joka paikasta, minusta omat perinteet ovat tärkeämpiä ja antoisampia.♥

Hyvää Pyhäinpäivää sinulle ja perheellesi, Mine♥

Turkish princess kirjoitti...

Ihana puku! :)

Mine kirjoitti...

Päiväkodin täti: Ja pääsiäisenä saa muslimilapsetkin pukea noidiksi, mutta ei vahingossakaan lipsauttaa oikeasta sanomasta mitään. Sanoisin, että Suomi hylkää juurensa ja perinteensä tuosta vaan, ilman että ymmärtää surra sitä. Minä suren kyllä.

Toista se on täällä, ei käy kenellekään epäselväksi, että tämä on muslimaa, mutta muillakin on toki oikeus juhlia omissa piireissään. Halloweenia juhlitaan myös kouluissa ja sieltä se on löytänyt tiensä meidän lasten elämään.

Aili: Minäkin mieluummin menisin syntymään kynttilät. Haudoille on vain turhan pitkä matka. Ensi vuonna sitten.

Turkish Princess: Olenkin vähän tutkaillut sinua, kiva kun jätit kommentin:).

Cheri kirjoitti...

Ihana puputyttö :) Ei kannattaisi tuntea riittämättömyyttä, homma tuli hoidettua rennosti ja kaiken kukkuraksi voitto kotiin. Teidän lapsista ei ole vaaraa tulla avuttomia ja liian paapottuja. Olen jostain lukenut noista täydellisistä äideistä, mutten koskaan yhtään tavannut, joten niiden täytyy olla satuolentoja.

Taika kirjoitti...

Mutta suomessahan on oma halloween, kekri. Ja sitä on ihan syytäkin viettää :)

Anonyymi kirjoitti...

Viime viikonloppuna olin Helsingin Kirjamessuilla perinteiseen tapaani. Tein hyviä ja edullisia kirjalöytöjä, mutta Valamon luostarin pisteestä löysin aarteen: cd-levyn Vaeltajan lauluja 1. Levyn toinen raita on kaunein, koskettavin ja nöyrin kappale, jonka olen ikinä kuullut. Se oli äidin äitini, äitini ja minunkin sydäntä lähellä. Kirjoitan sen sanat tänne blogiisi ja toivon niiden koskettavan sinua (ja muitakin)...

Etehesi, Herra, tahdon

Etehesi, Herra, tahdon tulla nöyrin sydämin. Surun, riemun hetkellä on luonas olla turvaisin.

Ethän sä hylkää katuvaista ylös nostat sortuneen. Kynttilääkin sammuvaista sytyttelet uudelleen.

Ketä ilon aikana vois kiittää niin kuin sinua? Sillä ilman kiitosta ois riemun hetki vajava.

Käteni kun kädessäsi saapi olla aina vaan. Silloin en oo yksinäni enkä eksy maailmaan.

(sanat Fina Saarikoski)

Rauhaisaa Iltaa ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Cheri: Tasoa voi kyllä nostaa viime viikoista, mutta en nyt rupea sentään ylisuorittamaan...

Taika: kiitos tietopläjäyksestä:).

Tiina: Löytyisiköhän tämä jostakin netin syövereistä lauluna? Tarvitsisinkin uudelleen sytyttämistä. Palaa tasaisesti ja hiljaa, siinäpä tavoite tulevalle viikolle. Ja rauhaa, kiitos, sekin otetaan vastaan!

Satu kirjoitti...

Pupu Söpö on ihan nimensä veroinen. :-)

Anonyymi kirjoitti...

Pahoittelen, mutta ei löytynyt netistä lauluna, vaikka kuinka etsin ! t: Tiina

Kuoro on Joensuun Ortodoksinen Mieskuoro, jota johtaa Istvan Zaborszky.

Anonyymi kirjoitti...

Harmi, ettei Tiinalla ole omaakin blogia. Mitä kaikkea sen kautta avautuisikaan. Jälleen kerran kolahti. Kiitos Tiina, kiitos Mine.

Halloween-touhu ei sytytä. Olen hyvilläni siitä, että omien lasteni varhaisvuosina riitti pääsiäisajan pukeutumiset. Äiti oli peukalo keskellä kämmentä, mutta eivätpä lapset sen enempää osanneet odottaakaan - ja tyytäisiltä kuitenkin vaikuttivat. Kyllä se niin on, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Teillä Mine on kokonaisuus enemmän kuin hyvin hanskassa! Lapsesi ovat elämään hyvin varustettuja.

Aili-mummon ajatuksiin yhtyen; mieluummin hiljennyn kiitollisena muistelemaan poismenneitä. Yksi heistä juuri pyhäinmiesten päivänä vuosia sitten kuollut mieheni äiti. Anisi

Mine kirjoitti...

Satu: Niin minustakin.

Tiina: Joskus sitten, kun eteen tulee.

Anisi: Me olemme säästyneet pääsiäisen noiditteluilta, kun olemme täällä. Ehkä siksi on ihan reilua, että joudun kärsimään tämän Halloweenin:D. No, omaksi edukseni on se sanottava, että jouluttelussa minä olen hyvä ja siinä sitten lapset ovat saaneet naamiais-vammani edestä mukavia kokemuksia.