Syksy tekee edelleen tuloaan. Kaikkien näiden vuosienkin jälkeen vaadin Istanbulin vuodenaikoja kulkemaan samassa tahdissa suomalaisen kierron mukaan. Niinhän mielenikin tekee. Ei marraskuussa kuulu kulkea T-paidassa ja sandaalit jalassa?
Tahdoin tai en, edelleen voi istua laivan kannella. Saapikkaat ovat liioittelua, mutta en jaksa enää kulkea kevein kengin. Kaikki minussa huutaa taitepistettä, mutta elämäni on päivästä toiseen sekä että. Sekä kesä että syksy. Sekä Istanbul että Kotka. Sekä tämä hetki että nurkan takana häämöttävä tulevaisuus. Sekä Istanbul että minä. Meillä on menossa kuukausien mittainen saattohoito. En tiedä kumpi saattaa tai hoitaa. Tiedän kuitenkin, että tämä on tarpeellista. Jos ei Istanbulille, niin minulle kuitenkin.
Olen matkalla tapaamaan Iristä ja Enkeliä. Aikaa on tuhlattavaksi asti. Tuntuu ihanalle, kun saa maleksia. Kävelen satamasta kohti Taksimia. Kahden viikon kuvatauon ja kiireen jälkeen näen taas maailman linssin läpi. Ilmassa on elämän janoa, rakkautta ja kukkien vieno tuoksu.
Enkeli on kasvanut. Juomme kahvia ja teetä. Lukuisat silmäparit seuraavat pienen neidin kulkua. Haparoivat askeleet saavat miehet nousemaan pöydästä valmiina pelastustöihin. Tarjoilijat jättämään työnsä. Eihän hän vain loukkaannu, onhan kaikki varmasti hyvin.
Istiklalkatu ja linssikeitto. Naapuripöydässäkin puhutaan suomea. Iriksessä elää kaukokaipuu, jota voi lievittää matkustellen. Tyttö kainaloon ja yöksi hostelliin. Meitäkään lapset eivät ole estäneet elämästä. Eikä unelmoimasta. Parasta on, kun saa elää yhdessä unelmiaan todeksi.
Katoavat kadun vilinään. Minä palailen rantaan sivupolkuja ja takakujia pitkin. Mittari näyttää 22 astetta ja aurinko paistaa tyhjältä taivaalta. Ehkä kestän sittenkin tämän kesän keskellä syksyä. Ehkä luovutan marraskuisen melankolian ja ryhdyn hilpeäksi. Ehkä elän tässä ja nyt. Keitän kotona kahvit ja annan tulevan olla. Tulla kun on tullakseen.
Allani saattaa kulkea juna. Marmaray-linja Bosborin alta on avattu. Joskus koen senkin, mutta nyt haluan antaa aaltojen keinuttaa, tuulen puhaltaa ja auringon paistaa. Kaupunki pukeutuneena harsoon. Minulla varpaat hiessä ja päällä liian lämmin takki. Sen siitä saa, kun kuuntelee mieltänsä eikä säätiedotusta.
Hyvää kotimatkaa Iris ja Enkeli! Kiitos keitosta ja teiden risteämisestä. Voimia kylmiin päiviin ja opintoihin, iloa arkeen ja tuleviin matkoihin. Kunnes taas tapaamme.
ps. Mistähän muuten johtuu, että joskus tämä blogi ei vaan päivity listoille, vaikka mitä tekisi? Tänään on niitä päiviä...
16 kommenttia :
Kauniita kuvia ja hyvin kirjoitettu!
Sarina
Http://www.bySarina.com
Tosi kauniita nuo viimeiset kuvat, mikä valo! Herranjestas. Täällä ei ole enää valoa, on vain säkki kaupungin yllä jo viideltä. Mutta ymmärrän kyllä sen, kun kaipuu vetää kahtaalle. Ja onneksi teillä on aikaa jättää jäähyväisiä toisillenne, sinulla ja Istanbulilla.
Tajusin suuri, että minulle tuli äsken iso HUOLI, kun tämän päivän postaustasi luin...Sinä ja te siellä hyvästelette Istanbulia päivä, hetki ja minuutti kerrallaan ja toisaalta ehkä jo mietitti tulevaa elämää täällä nyt kovin pimeässä Suomessa ja Kotkassa.
Minulle tuli siis huoli tästä blogistasi, joka on tullut minulle niin kovin tärkeäksi ! Vaikka Suomi täällä teitä odottaa ja uudenlainen arki, niin EIHÄN se vaan tarkoita aikanaan hyvästejä blogillesi ? Matkata voi Kotkastakin ja tarinat eivät lopu; eihän ?
Minua ainakin kiinnostaa, kuinka paluumuuttajien arki ja sen askareet alkavat aikanaan sujua !
Mutta koska kastuin töistä tullessa vähintääkin läpimäräksi, en tunne yhtään myötätuntoa siitä, että sinulle tuli auringossa hiki... t: Tiina
by Sarina: Kiitos sinulle!
Kirjailijatar: Täällä on valoa, nytkin aurinko paistaa. Jotenkin kaipaisin hämärän hyssyä, mutta luulen senkin mielessäni romantisoituneen. Takuulla vuoden päästä olen kaamosmasennuksen syövereissä:)?
Tiina: Minä luulen, että se tarkoittaa hyvästejä tarinoille tässä muodossaan. Mutta uusi blogi on kyllä ajatustyön alla. Nimenomaan paluumuuttajattaren blogi olisi sopiva, hieman tätä anonyymimmässä muodossa. Kotkakin ansaitsisi oman esittelynsä. Mutta siihen on vielä aikaa. Tarinoita tiedossa ainakin heinäkuulle ja lupaan olla katoamatta ilman jatkotietoja:).
Suurien muutosten edellä hidas saattohoito on tarpeen.
Suudelmakuva olisi ollut ihana, mutta me täällä Lumimiehen kanssa vaikka kuinka tarkkaan katsoimme kuvaa, emme nähneet huulien kohtaamista: Mies taitaa pussata naisen päätä peittävää huivia...Onneksi saan kohta kahdet uudet silmälasit: Jos vaikka kaikki sitten näyttäisi hellemmältä.
Oivoi noita kisuja.
Meren sumu ja usva ovat vähän Suomen marraskuuta...Meillä on nyt tuollaista ja hyvä ilma hengittää, phdaskin, sillä puista löytyy naavaa.
Ihan vatsaa nipisti nuo kuvat! Jospa siella joskus palaisi suopeampi ilmapiiri ja olisi miellyttavaa palata Istanbulin maisemiin.
Voi tuon porroisen kissanpennun sieppaisin varmaan kassiin ja veisin kotiini!
Tannekaan ei millaan tahdo syksy tulla. Tanaankin 30 astetta luvattu.
Voi mitä ihania karvapalloja (kissoja)...!
Tunnistan tunteesi "kesästä" marraskuussa. Palasin juuri Kataloniasta Montserratin vuorilta ja luostarista. Auringon lämpö heijastui vielä vuoren seinämistä ja huolet haihtuivat tuuliin. Saisit hienoja kuvia myös sieltä! Suosittelen matkakohteeksi...
Te kesäihmiset, olen teille kateellinen:)
Olisipa meilläkin aina kesä...
♥
Kyllä onkin suloinen tyttö, ja suloisia ovat kissatkin.
Minä olen myös ihmetellyt tuota blogien päivittymistä, tai siis päivittymättömyyttä. Olisikohan ongelma Bloggerissa?
Leena: Niin se varmaan on. Luulin vain selviäväni kaikesta kliinisesti ja nopeasti. Hah hah, voi minua höpsöä.
Pariskunta kuherteli kyllä pitkään ja hartaasti, kyllä siinä oli huulikosketustakin, mutta kuvaaja ei ehtinyt siihen kohtaan kohdille:).
Anu: Tuo pörröinen oli minunkin suosikkini. Äitinsä kyllä vahti vieressä omistavasti, joten ei olisi ainakaan suosiolla antanut pientä matkaan.
Terhi: Istanbul on kissojen kaupunki.
Anonyymi: Ihan varmasti ihana kohde. Pieni Espanja-pakkomielle alkaa valtamaan alaa, mutta itse matkaan ei kyllä ole varoja olemassa eikä hetkeen tulemassakaan.
Aili: Älä ole, minä en ainakaan halua ainaista kesää...
Ihania kuvia ja kiva oli taas pitkästä aikaa pistäytyä. Me ollaan Liljan kanssa täällä lämpimässä mistä olikin silloin puhe..kotiin ollaan skypetetty joka ilta ja yhtään ei oo syksy fiilis, hassua..saa nähdä tuleeko kun kotiinlähdön aika koittaa. Terkkuja teille sinne kaikille! Nyt tuli mieleen että enskuussa on ihan oikeesti jo joulu..uskomatonta kun mieli on ihan kesää!!! =)
Haikean suloinen tunnelma tekstissäsi, ihastuttavat kuvat täynnä elämää väreineen.
Pikkuriikki: Minäkin kävin aamulla lukemassa teidän risteilyt. Uusia kuvia sieltä lämpimästä odotellen. Ja joulu on tosiaan ihan ovella. Ei olisi eka kerta, jolloin jouluostoksia tehdään t-paidassa. Tosin ehtiihän se sää vielä muuttua.
Simpukka:Kiva kuulla sinustakin, kävin sinullakin kylässä, mutta en tainnut jättää jälkeä käynnistäni. Voi minua.
Ihanat kissat ja niin suloinen pikkuneiti:) Meillä ei nyt näytä syksyä vielä tulevan,on jo muutaman päivän ollut normaalia lämpimämpää eli hellettä....
Jael: Täälläkin lämpeni, mutta ei se mitään. Ehtiihän niitä kylmiäkin päiviä vielä olla. Ei täällä nyt hellettäkään onneksi ole. Tänään taisi olla sellainen 22 astetta.
Lähetä kommentti