"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 18. marraskuuta 2013

576. tarina (Yhdet häät ja sininen hetki)

Eilen oli isän ja äidin päivä. Päätettiin yhteistuumin lasten kanssa, että he jäävät kotiin ja äiti ja isä lähtevät edustamaan perhettämme häihin. Nämä häät olivat yhdessä istanbulin tunnetuimmassa kirkossa, eli Istiklal-kadun varrella olevassa St. Antoinen kirkossa. Ihanat juhlat. Monia onnellisia vuosia rakkaalle hääparille!










Kun nyt oltiin päästy kahdestaan liikkeelle ja päivä oli jo kallistumassa iltaan, poikettiin testaamaan se Leb-i Derya-ravintola. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta siihen aikaan illasta ei ollutkaan vielä ruuhkaa. Keittiö aukesi vasta klo. 17.00, joten ihailtiin siiheksi maisemia. 









Teille, jotka ahdistutte Suomen pimeää, haluan kertoa, että ei ne Istanbulinkaan päivät nyt niin kamalan paljon pidempiä ole. Ennen viittä alkaa täälläkin hämärän hyssy, jonka jälkeen sammuu kokonaan luonnon valo. Ruokaa odotellessa saatiin siis puolen tunnin aikana nähdä aurinkoinen maisema, auringonlasku ja sininen hetki. Ruoka syötiin kaupungin valoissa ja täysikuun loisteessa.







Hieno paikka, hyvä ruoka ja parasta seuraa. Ei hassumpi päivä. Kotona odotti tyytyväinen ja levännyt lapsilauma ja rakkaudella tehty suklaakakku. Kyllä näillä eväillä jaksaa lähteä uuteen viikkoon, vaikka se tarkoittaakin yksinhuoltajan päiviä miehen lähtiessä reissuun. Jälkimmäisestä johtuen tämän blogin tulevan viikko voi olla melko sillisalaattia. Riippuen siitä mitä tämä äiti tässä viikon aikana ehtii tekemään. Tuskin mitään suunnitelmallista sarjaa kuitenkaan. 

15 kommenttia :

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos ihanasta postauksesta, Mine:)
Oli hauskaa käydä häissä ja kanssanne syömässä!☺

Terhi kirjoitti...

Olipa kivat hääkuvat ja hienon näköinen ravintola. Ja sinulla kaunis kaulakoru (vai -korut?), tuollainen yksinkertainen ja ihana!

Petra kirjoitti...

Kaunis kirkko ja morsian! Haaveilen paasevani miehen kanssa myös kaksin syömaan ja ulos iltaa istumaan, huoh ehka ensi vuonna...

Matkatar kirjoitti...

Upea puku morsiammella ja kaunis sininen hetki! Sinäkin näytit niin tyylikkäältä ja kauniilta :)

Leena Lumi kirjoitti...

Morsian on näyttävä upeassa puvussaan.

Parasta minusta etelässä onkin pimeän putoaminen: Kuin Suomen elokuu...

Mine kirjoitti...

Aili: Mukavaa, että viihdyit seurassamme.

Terhi: Koru on Kalevalakorun Vanamo. Minustakin se on kaunein koru minkä tiedän.

Petra: Toivottavasti pääset, se on tarpeellista ja mukavaa aina välillä.

Matkatar: Kiitos. On mukavaa välillä tälläytyä. Olin juuri edellisenä päivänä löytänyt oman juhlamekkoni todella hyvällä hinnalla:).

Leena: Pimeä tosiaan putoaa. Yllättävän aikaisin tähän aikaan vuodesta.

Jael kirjoitti...

Kaunit hääkuvat ja upea tuo kirko ulkopuolelta:-) Meilläkin pimeä tule nyt tyohon aikaan.Upeat näköalat ravintolassa,mutta jäin ihmettelemään yhtä asiaa;eikö häissä tarjottu ruokaa?

Lissu kirjoitti...

Häät ovat ihania... Kauniit puitteet ja upeita kuvia joista aistii nuorekkaan tunnelman. Ja menyystä löytyy monenlaista purtavaa!
Minäkin ihastuin sinun kaulakoruusi.

Muuten tuosta pimeydestä tuli mieleen nuo kaksi aikaisempaa postaustasi joita oli mielenkiintoista lukea.
Valo ja lämpö olisivat itselleni kaipauksen aiheita jos joutuisin täältä muuttamaan. Ja kun kirkkokuvia laitoit niin kyllä se uskonnollisuus olisi myös listalla.
Liikenneruuhkia ei ikävöi kukaan.

Hauskaa alkuviikkoa Istanbuliin!

Vihreatniityt kirjoitti...

Olipa näyttävät kukka-astelemat kirkossa ja ai niin kaunis morsian.

Mine kirjoitti...

Jael: Nämä oli pelkät kirkkohäät, ilman juhlaa. Ja jos luet mitä olen aikaisemmin kirjoittanut turkkilaisista häistä, niin muistat, että täkäläiset juhlat on aika niukat tuon tarjoilun suhteen. Yllättävää kyllä.

Lissu: Jossakin vaiheessa elämää oli niin monet häät/vuosi, että tuli jo hää-ähky. Nyt on sopivasti häät vähentynyt, joten on taas mukavaa mennä häihin.

Minä olen tainnut unohtaa kuinka pimeä se Suomen pimeä on. Jotenkin en osaa vielä sitä kauhistella…

Vihreatniityt: Oli tosiaan hienot koristeet. Ja morsiamet on aina kauniita?

Nina kirjoitti...

Voi Mine, juuri eilen käytiin samoihin aikoihin katsomassa yläkerran antimia... olisitkohan ollut siellä ollut jos olisimme ylös osuneet. Iso kaupunki ja silti ei koskaan tiedä ketä tapaa.. Me yritämme tehdä kaikkemme että onnistumme elämään turkkilaisen (siis Petralta kuullun/luetun) Keyifinin mukaan.

Mine kirjoitti...

Nina: Sehän olisikin ollut sattuma:). Sinne samaanko olitte yrittämässä? Miten reissu sujuu?

Nina kirjoitti...

Katseltiin alhaalla ravintolaa, olen siitä joskus lukenut mutta sitten mentiinkin muualle syömään. Reissu sujunut hyvin,kävelty jalat rakoille, varsinkin tänään on ollut tosi lämmin ilma ja minulla aivan paljon paksua vaatetta mukana. Mutta ihana reissu (taas) kerran ollut.

Mine kirjoitti...

Nina: Niin sitä pitää, kävely onkin paras tapa Istanbulin tutkimiseen. Ja mikä ilma olikaan tänään!!! Nyt vasta tajusin, että olisin voinut ehdottaa, että nähdään jossakin, mutta aika taitaa valua pois, kun huomennakin lupasin mennä keitoille ja viemään auton huoltoon…...

Jael kirjoitti...

Ai niinhän se olikin,nyt muistankin.Täällä on sitten ihan toinen ääripää siinä mielessä;D