"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

577. tarina (Tämän lähemmäksi syksyä)

Tässä eräänä lauantaina houkuttelin perheen puistoon. Olin löytänyt kyseisen puiston kävelyretkilläni ja halusin päästä sinne uudelleen. Ruskainen Suomen syksy on rakkaimpia vuodenaikojani. Istanbulin syksykin menettelee, mutta ei siitä voi samaan aikaan puhua suomalaisen värikkään ja kirpsakan syksyn kanssa. Vai onko aika kullannut muistikuvat? 

Tämän lähemmäksi syksyä tai ruskaa täällä ei pääse. Puissa aavistus keltaista tai ruskeaa. Lämpötilat pysytelleet lähellä kahtakymmentä, mutta illalla auringonlaskun jälkeen jo palelee. Kotona lämmitys on ollut perheen painostuksen vuoksi päällä parina päivänä. Minusta se on silloinkin ollut ihan turhaa. Nyt kun mies matkusti muualle, napsautin taas lämmityksen pois päältä. Pidän mieluummin villasukkia ja kääriydyn villariepuun.








Ajaessamme puistoon, aurinko laski. En muistanutkaan, että täälläkin tulee pimeä jo viideltä. Arjessa sitä ei ollut oikeastaan ajatellutkaan. Näin ollen ehdin juuri ja juuri näyttää, että "tällainen kiva puisto täällä on", ja sitten se jo peittyi pimeään. Tuli vilu. Istuimme silti viltillä juomassa donitsikahvit pimenevän puiston keskellä. Oikeastaan se oli kansalaistottelemattomuutta, sillä huomasin puiston reunassa kyltin, jossa kiellettiin piknikin pito puistossa. Onneksi kukaan ei nähnyt, pimeä peitti pahat tekomme.





Mies on mennyt matkoillensa. Minä pidän kotia pystyssä ja paimennan jälkikasvua. Pian olen lähdössä ystäväperheen luo sekametelisopalle. On siis Aşuren aika. Katsotaan, että tulisiko siellä otettua kuvia teillekin näytettäväksi. Muuten on tuo kuvaaminen nyt ollut kovin vähäistä.

5 kommenttia :

hietzu kirjoitti...

Mitä ihmettä? Eivätkö lehdet kellastu sitten lainkaan? Putoavatko ne pois ollenkaan?

Satu kirjoitti...

Pieni kansalaistottelemattomuus on aina paikallaan. :-) Sitä paitsi piknikkikin on kovin tulkinnanvarainen käsite. Tehän olitte oikeastaan vain kahvilla ettekä millään grillipiknikillä.

Aili Mummo kirjoitti...

Kiva postaus, kiitos Mine:)
Oikein ihanaa keskiviikko-iltaa sinulle 'lapsillesi'♥

Jael kirjoitti...

Tåssä meidänkin puistossa harrastetaan tuollaista kansalaistottelemattomuutta,mutta liiaksikin..
Meilläkin pimeä tulee samoihin aikoihin mutta ei ole kylmä!

Mine kirjoitti...

Hietzu: Osa puista pudottaa lehtensä. Ne hieman kellastuneet tai muuten kuivuneet. Osa puista on vihrea ympäri vuoden.

Satu: Ihan totta. Tuohon olisin ehkä vedonnut. Tämähän on vain kahvittelu.

Aili: Kiitos. Niin se meni tämäkin keskiviikko ja viikko kääntyy lopuilleen.

Jael: Juu, meillä ei ollut grilliä eikä pihvejä:). Tänään on ollut 20 asteen päivä. Ihan kuin kevät.