"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 29. marraskuuta 2013

586. tarina (Taasko viedään viimeistä?)

Syksy valui lopultakin Istanbuliin. Minä taas valuin tiistaina Eminönüün. Kaksi ystävääni oli mukana kantoapuna. Vihkossa merkinnät kuinka monta helmeä täytyy ostaa mitäkin laatua. Taasko viedään viimeistä? Olenko oikeasti viimeistä kertaa tekemässä koruprojektia? Kuinka monta viimeistä kertaa täytyy tämänkin blogireppanan vielä todistaa ja kuinka mones viimeinen kerta katkaisee lukijan kärsivällisyyden? Oikeasti minä elän tässä ja nyt, tätä päivää. Hengitän Istanbulia ympärilläni ja valmistaudun lähtöön. En Suomeen vaan Bulgariaan.





Koska tämä nyt kuitenkin oli ehkä viimeinen kerta, se piti tietenkin ikuistaa. Puuhelmikaupan pojat miettivät varmasti, että mitä se rouva-rukka nyt oikein puuhaa. Tulee helmiostoksille kuvaajan kera. Huomatkaa tämä päivän tyylikäs asu. Saappaat ja takkireuhka on Kotkan Prismasta. Villatakin härpäke Mangosta vuodelta XXXX. Kaulaliina on lämmin ja saatu lahjaksi anopilta. Pipo on ihan uniikki ja sen on ommellut rakkaan kummitytön äiti. Farkut on saatu esikoiselta. Ja jos huomaatte villasukkien vilahduksen, niin ne ovat joululahja joltakin ihanalta käsityöihmiseltä. Tyyli ennen kaikkea, eikös?



Toinen ystävistä on vastaikään Istanbuliin tupsahtanut. Päätin siis esitellä myös joulukatuni siinä helmien hämmentämisen lomassa. Ja kuinka ollakaan, löysin sivukaduilta joulublingblingiä koko majatalollisen verran. Nyt epäilen kyllä sanakirjaani. Turkkilainen sana "han" kun kääntyy sanakirjani mukaan majataloksi. Käytännössä se on sellainen suljettu piha, jonka ympärillä on usein tuollainen parvekkeellinen talo (alakuva). Onko ne siis aina olleet majataloja? Joka tapauksessa, yhteen haniin oli tupattu jouluhörsöke poikineen.



Turkkilaisten jouluvalojen (lue: uudenvuoden valojen) kuuluu olla värikkäitä ja tuikkivia. "Migreenivalot," totesi ystävä ja sitä ne todella ovat. Entä kuka haluaa jouluaan (lue: uuttavuottaan) koristamaan puhalletun kuumailmapallolla saapuvan pukin??? Kimallenauhoja liilana tai myrkyn vihreänä???  Moni, sillä joissakin asunnoissa joulukuusi näyttää seisovan vielä maaliskuussa. Ja joulukranssit ovessa ympäri vuoden. "Kun ne on niin kauniita."


Helmet kuitenkin tuli ostettua. Ne seisovat vielä hetken olohuoneemme nurkassa. Odottavat, että perheen perinteiset pikkujoulut tulee juhlittua lauantaina. Että Hoosianna tulee hoilattua sunnuntaina. Ja aloitettua sukkajouluttelu. Pistettyä jouluvaloarsenaali paikoilleen. Tehtyä ekat joulutortut...







Maanantaina suuntaan kohti Peshteraa. Toivottavasti en viimeistä kertaa ikinä, mutta todennäköisesti viimeistä kertaa koruasioissa. En oikein tiedä, että mitä pitäisi ajatella tai tuntea? Palailen blogin pariin reissusta palattuani. Tai sitten jo sitä ennen, eihän minusta koskaan tiedä.

ps. Lunta täällä ei ole näkynyt, mutta siirryin silti talvisempiin tunnelmiin. Jouluhan on jo ihan ovella ja joku minussakin yhä yhdistää sen lumisateeseen…

ps. 2 Kun nyt Minttu tuolla kommenttiboksissa viittasi niihin hakaristeihin ja joulutorttuihin, niin lisäänpä vielä tämänkin. Voi nyt jonkun mielestä keikkua vähän hyvän maun rajoilla, mutta otan riskin. Onhan nyt pikkujoulupäivä ja torttuja pakko saada.


20 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Tuollaisia bling bling-joulukamoja löytyy täältäkin;minusta ne ovat aika kamalia....
Mukavaa reissua Peshteraan ja varmaankin haikeaa kun tuo on nyt viimeinen kerta.Teillä on kivasti viileän näköistä,meillä edelleenkin liian lämmintä eikä sada!

Matkatar kirjoitti...

Oi, haikeuden huomaa joka postauksestasi...kuvatkin ovat sateisia, mutta kauniita.
Aikamoinen aarreaitta tuo korumateriaalikauppa!

Hurmioitunut kirjoitti...

Onkohan meininki vähän samanlainen noiden valojen kanssa kuin Amerikassa? Minulle kiitos ei mitään vilkkuvia ja räikeitä valoja, kirkkaat ja mahdollisimman vähän sirkusmeininkiä ettei tule migreeni. Ja parasta ovat tietty kynttilät ja tuikut, ne eivät koskaan aiheuta ärsymystä :)

Mine kirjoitti...

Jael: Oli ihanaa, kun satoi. Tänään oli taas aurinkoisempaa, mutta viileää kuitenkin. Pari päivää oli lämmityskin päällä, mutta tänään sen taas suljin. Oli liian kuuma sisällä. Minä kun tykkään viileästä.

Matkatar: Korutarvikkeita on siis koko ostoskeskus. Runsaudenpulahan siinä iskee.

Hietzu: Joulukoristeet on täällä suht uusi juttu ja siksi kai menee välillä vähän överiksikin. Mitä kimalteisempi, sen parempi periaatteella. Sisustusliikkeissä on onneksi nykyään sellaisia meikäläisen mieleenkin olevia koristeita. Kynttilöitä palaa ketjussa. Ikean tuoksuversiot on omat lempparit. Tuoksuna vanilia ja kaneli.

Minttu kirjoitti...

Teillä kuitenkin joulutortut on edelleen ihan poliittisesti korrekteja? Täällä Tukholmassa pitää olla pikkuisen varpasillaan, että kelle noita kehtaa tarjota. Joku (en muista enää kuka, mutta jokuvaikutusvaltainen media kuitenkin..) kun keksi, että suomalaiset joulutortut muistuttavat natsien hakaristiä.... Siinä ei paljoa "mutta kun perinteet johtavat aikaan paljon ennen natseja" -puheet auttaneet.. :P

SaaraBee kirjoitti...

Voi,noita joulukimalluksia! On viime aikoina jäänyt kommentointi vähiin, mutta postauksesi on tarkasti luettu ja niistä nautittu.
Et sitten häviä täältä blogimaailmasta, vaikka Suomeen muutatkin. Ethän?
Minäkin ajattelin ajaa miehet tänään ullakolle hakemaan joulukoristeet alas. Alan sitten vähitellen niitä sijoittelemaan paikoilleen. Aloitamme jouluvaloista....

Mine kirjoitti...

Minttu: Luinkin siitä, hyvä kun muistutit. Täytyy siis olla kieli keskellä suuta torttuja taiteillessa ja tarjotessa. Kiitos myös, kun jätit käynnistäsi kommentin.

Vihreatniityt: Nyt pitäisi järjestää pikkujoulu. Mistäs tekisi pikkujoulukuusen? Pikkulahjat on ostettu ja torttuja on nyt tarkoitus paistaa, hakaristeillä tai jotenkin muuten.

Minulla on jo uusi blogi mielessä Suomea varten. Tuskin osaan nyt kokonaan kadotakaan?

A kirjoitti...

Kovasti siellä Turkissa näytetään pidettävän korean kiiltävistä joulukoristeista! Itse en niistä välitä, pidän paljon enemmän olkikoristeista. Yksinkertainen on minusta kaunista!

Kiitos ihanasta postauksesta, Mine, ja hyvää ensimmäistä adventtia sinulle ja perheellesi!

Anonyymi kirjoitti...

Kovin ovat märät nuo kuvat. Mutta tähän aikaan Konstaninopel on märkää.
Katselin mielenkiintoista ohjlemaa TV:ssä viikingeistä. Siinä oli tietysti Hagia Sofian ruunakirjoituksista myös. Kaupunki on ollut niiden päämäärä!
Hyvää, että ajoissa teet surutyötäsi, Mine! Ettei tule jälkijunassa, niin kuin minulle on tapana tehdä.

Siunattua adventtia ja turvallista matkaa Peshteraan terveisieni kera!

Sylvi fammo

Mine kirjoitti...

Aili: Minä olen sinun kanssasi aikalailla samoilla linjoilla. Yksinkerataisin on usein kaunein. Paras tunnelma syntyy kynttilän liekistä.

Sylvi: Yritän olla perusteellinen surija, että ei tarvitse jälkikäteen jossitella. Hyvästelen siis urakalla:).

Kiva lähteä Peshtetaan. MIten mukavaa, jos olisit voinut olla matkassa mukana.

Satu kirjoitti...

Hyvää matkaa Peshteraan! Tuleekohan haikea olo, jos olet siellä viimeistä kertaa koruasioissa...

Kirjailijatar kirjoitti...

Syksy tulikin sinne sitten jotenkin rysäyksellä, tai siltä ainakin tuntuu. Äskenhän siellä vielä oli ihan lämmin.

Mutta varmaan tervellutta tuo viileys. Nyt alkoi sielläkin siis villasukkien ja kynttilöiden aika.

Leena Lumi kirjoitti...

Aivan kauheita joulukoristeita;) Meidän liki oli yhdellä naapurilla muutamana vuonna sellaisia erivärisiä talvivilkkuvaloja puissa ja kaikki, kaikki niitä kauhistelivat, mutta taisi tyyliä kehittyä tai sitten joku häiriintyi niin että kävi sanomassa (emme me!9.

Mahtava tuo ylä banneri kun teilläkin on lunta. Meilläkin kaksi päivää jo lumipyryä ja paljon lumitöitä: Ihanaa!

Anonyymi kirjoitti...

Turvallista ja Onnistunutta Korumatkaa Sinulle ja heille, jotka matkaasi lähtevät ! Pysykää tiellä ja turvassa ! t: Tiina

Mine kirjoitti...

Satu: Saattaahan se olla, mutta samalla voi ajatella, että täytyy nauttia kaikesta kuin viimeistä päivää:). Ja ostaa vielä yhdet kengät, kun ei tiedä tuleeko seuraavaa….

Kirjailijatar: Niin se tuli, mutta oli tervetullut. Villasukat on ollut jo pitkään käytössä, minulla kun on huono ääreisverenkierto.

Leena: Hui, toivottavasti tuikkivat värivalot ei tule laajemmin muotiin siellä. Ne on kyllä aika kamalat. Oikeasti täällä ei kyllä ole lunta, kuva on vanha. En kaipaa Istanbuliin lunta, mutta virtuaalisesti siitä on mukava nautiskella:).

Tiina: Kiitos. Onneksi ei tarvitse itse ajaa, vaan sain kuskin käyttöön. Meillä kun ei ollut autossa talvirenkaita, eikä viitsitä ostaakaan täältä. Ensi talvena sitten Suomesta kunnon nastarenkaat.

Unknown kirjoitti...

İstanbulda sonbahar'dan güzel resimler ve güzel bir hikaye (: ben O hikayenin içinde olmayı çok özledim (:

Mine kirjoitti...

Mert: Biz seni cok özledik! Nezaman döneceksin? Noel'de burada misin?

Unknown kirjoitti...

Teşekkür ederim Anne, Geçtiğimiz son bahardan bu zamana bende sizleri görmeyi ve sizlerle vakit geçirmeyi çok özledim. süresiz sözleşmemden dolayı bir süre daha antalyadayım. 14,15,16 Aralık tarihleri arası İzmir Kilisemizi Ziyaret edeceğim. Vaftiz Töreni için. İstanbul için en erken tarihim 17,18.19 ocak tarihleri arası olabilir.

Mine kirjoitti...

Mert: Dört gözle bekleriz:). Izmire selamlar!

Unknown kirjoitti...

Anne: teşekkür ederim. Kari ve Çoçuklara selamlar (: