"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

584. tarina (Mieheni, tuo oiva paimenkuvaaja)

Toisena päivänä vuori näyttäytyi kaikessa komeudessaan. Ensimmäisen päivän se oli piilotellut pilvien takana ja pitänyt seuruetta jännityksessä. Nähdäkö Ararat vai eikö nähdä? Ararat on Turkin korkein vuori, se nousee 5137 metrin korkeuteen. Uinuva kaunokainen on myös tulista laatua, joskin se on jo vuosisatoja seissyt vaiti. Viimeksi vuori on purkautunut vuonna 1840.



Raamatusta voimme lukea Nooasta, joka rakensi arkin. Vettä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä hukuttaen alleen kaiken elävän. Vedenpinnan lähtiessä laskemaan, arkki kalahti Ararat-vuorelle. Käydäänpäs siis katsomassa, että mihin sinne.


"Nooan arkki", kertoo kyltti.



Siellähän se makaa?





"Tässä on Nooan arkin museo", kertoo lappu ikkunassa.  Ja jos Haci Hasan ei satu olemaan päivystämässä, voit soittaa kyseiseen numeroon. Meidän käydessä lasten kanssa arkilla, Haci Hasan oli paikan päällä. Vakuuttuneena siitä, että arkki oli karahtanut juuri hänen pellolleen. Kun kyselet asiaa muilta paikallisilta, heillä on varmaa tietoa siitä, että arkki ei ole tämä, vaan se on siellä jossakin muualla.

Mieheni, tuo oiva paimenkuvaaja, nappasi iloksemme taas kuvat Araratin paimenesta.



"Menkääpäs siitä nyt kuvaan."


"No, tässä me nyt seistään. Aasi mokoma vain ei osaa poseerata. Ota jo se kuva."



Ararat seisoo Turkin puolella, mutta se on erityisen tärkeä nimenomaan armenialaisille. Heidän pyhä vuorensa jäi Turkin puolelle Neuvostoliiton ja Turkin välisessä rajanvedossa vuonna 1922. Nykyinen Armenian valtio ei tunnusta tätä Karsin sopimuksessa tehtyä rajanvetoa. Maiden väliset suhteet eivät ole hyvät ja näin ollen rajan yli ei pääse kulkemaan. Armenialaiset joutuvat siis katsomaan Pyhää vuortaan vain kaukaa.

Tiesitkö tämän: Armeniasta tuli maailman ensimmäinen kristitty maa vuonna 301, kun kuningas Tiridates III otti kasteen Grigor Valontuojan parannettua hänet mielisairaudesta. Kuningas Tridates oli antanut kiduttaa julmasti Grigoria ja telkesi tämän lopulta 14 vuodeksi kaivoon, jotta tämä kääntyisi pois kristinuskosta. Grigorin viruessa kaivossa, kuningas murhasi raa'asti Armenian ensimmäiset marttyyrit Ripsimian ja Gaianan sekä 35 neitsytmarttyyria. Muiden menettäessä henkensä, kuningas menetti mielenterveytensä. Ja mitä sitten tapahtui? Kuninkaan sisar näki unen, jonka mukaan Grigorin rukous voisi parantaa kuninkaan. Grigor vapautettiin kaivosta ja hän ryhtyi saarnaamaan Kristusta kansalle, paransi kuninkaan rukouksella ja kastoi tämän Eufratvirran alkulähteillä. Pian koko Armenia julistettiin kristityksi valtioksi. Grigorista tuli Armenian piispa, mutta saatuaan työnsä valmiiksi, hän vetäytyi kilvoittelemaan erämaahan vuorille.

11 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Mulla meni lapsena aika pitkä aika ennenkuin tajusin, että Ararat on Turkissa, jotenkin sitä luuli, että se on jossain ihan muualla. Söpöä noi poseeraavat lampaat.

anumorchy kirjoitti...

No samahan se oli meillakin, tultiin iltapaivalla Dogubayazitiin, kaytiin ihailemassa se Pasha-rakennus ja koko ajan oli pilvia Araratin huippua peittamassa.

Sitten aamulla herattiin "hotellissa" ja upeat maisemat avautuikin ihan ikkunastakin. Joka melkein putosi meidan paallemme :).

Sude kirjoitti...

On se vaan komean näköinen vuori. Sen ja Muradiyen putoukset haluaisin vielä nähdä, ennen kuin olen liian vanha ja sairas matkustelemaan.
Nämä paimen- ja lammaskuvat ovat niin ihania. Kaipuu iskee, kun niitä katselee =)

Pepi kirjoitti...

On ne nuo vuoret komeita! Sais meilläkin olla yksi. Semmoinen rauhallisenpuoleinen :)

Sennie kirjoitti...

Upeita, koskettavia kuvia. Kiitos! Miehellesi myös:)

Terhi kirjoitti...

Hihihi, tuo lampaat rivissä -kuva on huippu :D Sai oikein hyvälle tuulelle!

Satu kirjoitti...

Olipas kiva nähdä ihan oikea Ararat. Mulle Ararat on tuttu vain yhdestä talvisesta tilanteesta, kun eräs mummo kolasi lunta ja totesi työntelevänsä araratteja.

Mine kirjoitti...

Allu: En minäkään ollut sijoittanut Araratia mihinkään ennen Turkkiin tuloa. Lampaat on asöpöjä!

Anu: Jaahas, että sitä tasoa hotelli:).

Sude: Toivottavasti matka onnistuu. Sinulla kun on tuota arpa-onnea, niin jospa sattuisi jostakin isompi potti?

Pepi: Joo, ei kaivata tulivuoria Suomeen, mutta joku muu komea.

Sennie: Toivottavasti käy kiitokset lukemassa:):

Terhi: Hieno poseeraus todellakin.

Satu: Katos mummoa. Taisi olla runsasluminen talvi:D.

Aili Mummo kirjoitti...

Kiitos upeista kuvista, Mine:)
On tainnut olla useampi 'Nooan arkki' liikkeellä...

Anonyymi kirjoitti...

En tiennyt; tuotakaan... Aika julmakin tarina ? t: Tiina

(Vaikka vaatimattomuus kaunistaa, niin nyt en viitsi olla vaatimaton. Käy katsomassa Kirsikan blogin torstai-pipon kommenttilaatikosta (jos haluat ja ehdit), mitä minulle kuuluu.)

Mine kirjoitti...

Aili: Ilmiselvästi, hyvä jos eivät osuneet toisiinsa:).

Tiina: Kaikkea sitä oppii. Ja sinähän oletkin oikea tiedon kultajyvä, olipas ihanat kuulumiset sinulla! Olen tosi iloinen siitä, että sait tuollaista palautetta. Etenkin kun opinnot on välillä tainneet olla aikamoisen tuskan takana? Nauti nyt ja paistattele juhlan jälkihumussa! Minä huudan vielä kolmesti ELÄKÖÖN!