"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

567. tarina (Järjestystä, kiitos)

Minä kuulun niihin ihmisiin, joiden mieli lepää järjestyksessä. Kiireisinä aikoina on pakko hellittää kodin siisteyden suhteen. Kun epäjärjestystä jatkuu pidempään, alkaa sisäinen minäni ahdistumaan. Kaappien epäjärjestyksen vielä kestän, mutta en pinoja pöydillä, silitysvuorta nurkassa, tiskipöydällä lojuvia astioita enkä lastenhuoneen lattialla vellovia sukkia, kirjoja jne.

Eilen katsoimme lasten kanssa Supernannya. Perheessä oli lasten järjestykseen laittamisessa ongelmia. Sama kaaos tosin vallitsi sen pienen vilauksen perusteella myös parisuhteessa ja perheen kotona. Tuli jotenkin niin huono olo sitä sekamelskaa katsellessa, että minussa uinuva siivoushirmu pääsi valtaansa. Illalla tyhjeni keittiöiden tasot, lattialla lojuvat kamppeet saivat kyytiä ja olohuone näytti taas siltä, että siellä voisi oleilla

Tänään urakkani on jatkunut. Silitysvuori on kadonnut, pedit pedattu, pöytätasot puhtaat ja uunissa muhii äidin tekemää ruokaa. Imurointi saa odottaa huomista, mutta muuten meillä alkaa olla järjestys talossa. Siistiä työtasoani ihaillessani huomasin, että ideat rupesivat pitkästä aikaa poikimaan päässäni.  Sitä se järjestys teettää? 

Tässä työpöytäni alla on tuollainen pieni pöytä, joka on rikki. En ole raaskinut heittää sitä pois, sillä olen ajatellut sille ehkä vielä löytyvän jotakin käyttöä. Nyt tuli sellainen olo, että huomenna taidan ryhtyä tuumasta toimeen. Mitäs sanotte, tulisikos tästä vielä mitään?



 Onkos teillä siistiä vai onko sotku sinusta luovuuden merkki?

11 kommenttia :

Satu kirjoitti...

Minun täytyy tunnustaa, että olen ihan hirveä siisteysmaakari. Varsinkin juuri kaikki näkyvät paikat pitää olla aina mahdollisimman tiptop (kaapit kyllä tursuavat). Tiskipöydällä ei saa olla yhtään astiaa lojumassa, ja jos niitä siellä on, ne löytävät tiensä hyvin äkkiä tiskikoneeseen (tai Intiassa pääsevät käsitiskiin). Onneksi on niin pieni talous, että siisteyden ylläpitäminen on suhteellisen helppoa. :-)

Minullakin jotenkin mieli lepää järjestyksessä. Sotkuinen koti, sotkuinen mieli (tai sanotaanko että vieläkin sotkuisempi mieli).

Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuosta pöydästä keksit!

Matkatar kirjoitti...

Minua taas harmittaa se, että olen aika boheemi ja suurpiirteinen tyyppi. Vaikka minusta koti on ihanimmillaan siivouksen jälkeen :D

Muuten, onko tuo pöytä muuten ehjä paitsi tuosta keskeltä puuttuva pala? Sinnehän saisi hienon lokeron aarteita varten -pohja vain alle ja lasilevy pintaan!

Petra kirjoitti...

Tuosta pöydasta saa varmasti kivan, siihenhan voisi jotain upottaa, laattaa? Mina olen aika tiptop-tyyppi, en myöskaan kesta lojuvia tavaroita ja röykkiöita, kaapit nyt jotenkuten voivat olla vahan sinnepain mutta jossain vaiheessa nekin alkaa hairita, eli sama kun Satulla kun koti on jarjestyksessa, on mielikin jarjestyksessa. Remontin keskella asuminen on mulle jarkytys vaikka pystyn kylla siihen.

Tiina kirjoitti...

Paikat on aina järjestyksessä, paitsi silloin kun on jokin projekti menossa, mutta silloinkin illalla kaikki siistiksi :) Ennen töihin lähtöä on oltava pedit kiinni ja kaikki paikoillaan. Paikka kaikelle ja kaikki paikalleen. Jotkin kaapit sietävät epäjärjestystä, mutta pakko on nekin (ja kellari) välillä siivota. Onneksi meidän miehet on kokolailla samaa laatua :) Muualla siedän epäjärjestystä, mutta en omissa nurkissa.

Tuosta pöydästähän sinä saat vaikka mitä aikaan! Sitä odotellen.

Pepi kirjoitti...

Siisti! Ehdottomasti - vaikka välillä onkin niin siistiä, että roskatkin on rivissä :)
Ikinä en voisi kuvitella, että tulisin kotiin, jossa peti on petaamatta, siinähän menis hyvä päivä ihan pilalle. Puolen minuutin homma aamulla ja mieli on hyvä heti sen jälkeen.

Onneksi tämä pimeys on anteeksiantavaista, kevään matalalta paistava, kaiken paljastava aurinko saakin sitten paniikkinappulan pohjaan.
Lehtipinoja kyllä tuppaa kertymään. Ja nyt villalankoja.

En ole muuten koskaan tainnut tulla reissusta kotiin niin, että matkalaukku olis jäänyt ovensuuhun odottamaan aamua, ihan sama mitä kello on ollut :)

Odotellaas mitä kivaa päydästä syntyy....uusi taso ja mosaiikkia...?

anumorchy kirjoitti...

Meilla ei kauhean siistia ole. Mies ripustaa vaatteitaan olkkarin tuoleille, sanomalehtia on joka paikassa. Astiat kasautuvat tiskialtaaseen parikin paivaa kunnes laitan ne koneeseen. Pyykit kertyvat kasoihin, ja odottavat kaappiin menoa tai silitysta.

Tuosta poydasta kylla saisi jotain mosaiikilla tms, mutta vain jos tunnet etta sille olisi sitten jossain oma hieno tarpeellinen paikka.

Mine kirjoitti...

Satu: Sitten tiedät miltä minusta tuntuu. Meillä vain talous ei ole pieni ja etenkään perheen jälkikasvu ei aina jaksa ymmärtää, että mitä väliä sillä on vaikka pyykit olisi pyykkikoorin sijaan sängyllä ja astiat astianpesukoneen sijaan yläkerran sohvilla ja pöydillä.

Matkatar: Puuttuva pala on tallessa, joten minun taidoilla taidetaan tehdä jotakin simppeliä korjausta. Vaikkakin tuo laatikko alla ja lasi päällä olisikin kuulostanut mukavalle.

Petra: Minä en kuvittelekaan eläväni kuukausi tai vuositolkulla jossakin remontin keskellä. Olen sellainen heti ja nyt-tyyppi. Talonkin suhteen toivon, että asumme muualla ja remontoimme sen heti asumiskuntoon ennen muuttoa. Eipähän jää sitten listat kuukausitolkulla vaivaamaan mieltä...

Nyt kaikki omakotitalojat taitaa nauraa partaansa, jos heillä sellainen on....

Tiina: Minäkin siedän kyllä muualla sotkua, voin pitää sitä jopa boheemina ja viehättävänäkin. Saatan itsekin olla varsin sotkuinen muiden nurkissa asuessani. Kummallista kyllä. Mutta kun on MINUN kotini, niin johan asenne muuttuu.

Pepi: Meillä on kyllä hetkittäin ihan kaaosta. Johtuu juuri kiireestä ja asioiden venymisestä. Mutta sitä ei kestä loputtomiin, jossakin vaiheessa palaa aina hermo ja syttyy hullu raivo ja johan alkaa paikat siistiytyä.

Anu: Meillä mieskin on selvästi siisti luonne. Sotkunkesto-rajamme saattavat mennä eri tahtia, mutta huomaan, että molemmat nautimme siististä kodista. Se ei tarkoita sitä, etteikö meistä molemmat jättele kamoja minne sattuu. Ei tämän perheen sotkut ole pelkästään lasten syytä...

Pöydälle on paikka ja tarkoitus mietitty, jos vain siitä tulee riittävän hyvä...

Anna kirjoitti...

Tuo pöytä on tosi söpö. Sinuna minä ostaisin puuliimaa ja liimaisin tallessa olevan palan paikolleen. Ainakin vasemmassa reunassa näyttää olevan jonkinlainen lista tai ulkonema (mikä lie nimeltään), joka kannattaa keskiosaa. Sikäli kuin sellainen puuttuu oikeasta reunasta ostat pätkän 2,5 x 1 cm listaa ja ruuvaat sen levyn alle kummastakin päästä.
Tai kysäiset siltä antiikkikauppiaalta, tietääkö hän puuseppää, joka kävisi liimaamassa palan paikalleen. Turkkilaiset ovat taitavia käsityöläisiä.

Lissu kirjoitti...

En käy täällä kovin usein kirjoittelemassa (lukemassa kylläkin), mutta nyt pitää naputella pari riviä.
En ole kovinkaan siisti enkä ollut sitä oikein Suomen aikoinakaan. Minulla tavarat helposti kerääntyy vähän sinne tänne ja joka paikkaan. Ja miehelle ei tule angstia jos on villakoiria ja sanomalehtipinoja. Tykkään kyllä siisteydestä ja yritystä on... että kyllä meillä imuroidaan ja pyyhitään pintoja.
Juteltiin pilates kaverini kanssa että me molemmat mieluummin tehdään jotain muuta kuin siivotaan. Siivous tuntuu ajan haaskaukselta. Kirja tai netti, kävely ulkona, shoppailu, syitä löytyy vaikka kuinka paljon. Aina jotain mukamas parempaa tekemistä kuin siivoamista. Aivan kauheaa tunnustaa olevansa suomalainen. Sillä siivoaminenhan on suomalaisille a ja o. Elämän suola, puhtaus on puoli ruokaa yms.
Pitäisi nyt ryhdistäytyä kiitospäivää ja joulua varten. Ehkä meillä on liikaa tavaraa, mutta siinä toisaalta on se turvallisuuden tunne. Liian puhtaat ja valkoiset alueet tuottavat tuskaa. Heh-heh!

A kirjoitti...

Pidän järjestyksestä, silloin tavarat varmasti löytää eikä niitä tarvitse hakea:)

Nykyisin on virtaa paljon vähemmän, kuin joskus parhaina päivinäni. Mieskin siivoaa, mutta hän on suuripiirteinen eikä täytä minun vaatimustasoani. Niinpä olen joutunut tinkimään aika monesta...

Mutta kunhan tässä nyt sinnitellään nämä tulevat vuodet, sitten kaikki on helppoa.♥

Mine kirjoitti...

Anna: Teetimme pöydän tähän kotiin muuttaessamme. Taisivat hosua siellä liikkeessä, sillä pöytään ja muihinkin sieltä tilaamiimme kalusteihin ilmaantui ensimmäisen vuoden aikana rakoja. Näistä raoista johtuen tuo pöydän keskiosa sitten jossakin vaiheessa rösähti kokonaan. Pinnasta ei siis saa liimaamallakaan tasaisen kaunista. Pöytä on kuitenkin kivan kokoinen, joten kokeilen nyt tällä uudella pinnalla.

Lissu: Minä en voi väittää tykkääväni siivoamisesta, mutta siitä siivouksen jälkeisestä ilmeestä sitten sitäkin enemmän. Sen tähden koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja käskyttää muunkin perheen hommiin. Totuushan olisi se, että jos joka päivä tekisi vähän kodin siisteyden eteen, pääsisi lopulta huomattavasti helpommalla. Mutta aina se ei ole mahdollista, eikä tarpeenkaan.

Meilläkin on liikaa kamaa. Niin se on. Olen päättänyt, että muuton yhteydessä karsitaan kovalla kädellä. Saas nähdä, että onnistuuko...

Aili: Minunkin kriteerit on aika lailla kovemmat kun muulla perheellä. Olen kuitenkin yrittänyt opetella olemaan mainitsematta sitä...