Kauneimmissa joululauluissa me kirkkomuusikon kanssa tapasimme suomineidon. Tammikuussa kävivät meillä kylässä, suomineito ja hänen turkkilainen puoliskonsa. Eiliseksi me kolme sovimme treffit Üsküdariin. Oli minä, kirkkomuusikko ja suomineito, jokainen tulossa omasta suunnastaan. Tarkoituksena syödä aamiaista ja tehdä kierros Istanbulin kaduilla. Minä päätin ottaa selvää hyvistä aamupalapaikoista ja niin löytyi suloinen Dem-kahvila Karaköyn sivukujilta. Karttani oli hieman ylimalkainen, mutta suomineidolla oli tekniikka hallussa ja niin me tupsahdimme navigoituina sisään tänne:
Päätimme testata paikan aamupalalautasta ja se oli loistovalinta. Juomalistan äärellä tuli tenkkapoo, sillä koko juomalista piti sisällään sivukaupalla teetä, mutta ei ollenkaan kahvia. Minä en ole teeskentelijä, mutta mietin, että jos saan joskus vieraakseni hänet, tiedän kyllä missä silloinkin syödään aamiaista. Miinukset siis kahvin puutteesta, mutta Dem pääsi silti plussan puolelle kaiken muun suhteen. Sisustus oli suloinen, ilmapiiri rento ja kissakin vietteli tuolilla lokoisia päiviä. Ja se aamupalalautasen juusto-osio oli ihan huippuhyvä.
Vatsat täynnä olikin sitten hyvä sujahtaa Istanbulin kaduille. Siitä tulikin kunnon löytöretki Beyoğlun sivukujille. Etsimme ensin Ghetto-yökerhoa, jossa piti olla hienot maalaukset. Päädyimme ghettoon, eli Tarlabasıın. Muutaman kyselykierroksen jälkeen selvisi, että Ghetto on vaihtanut nimensä eikä tietenkään ole päivisin auki. No, päädyimme sitten Pera-museoon. Siellä oli skandinaavian lasitaiteilijat ja Picasso. Ei hullumpi vaihtoehto sekään. Mutta siitä sitten ensi kerralla. Nyt on ryhdyttävä pizzan paistoon….
11 kommenttia :
Tuo aamupalapaikka ja sen tarjoilut olisivat kelvanneet minullekin...mutta se kahvin puute...siitä isooooo miinus;)vaikka kyllä se teekin olisi maistunut.
Kiitos aamupalasta, Mine:)
Olipa tosi hyvää.♥♥
Tehän varsinaisen design-kahvilan löysitte! Tais siis kahvilan ilman kahvia :)
Herkulliselta näyttää tarjoilut, nam!
Valmis aamupala on arjen luksusta. Minä olisin teetaivaassa tuollaisessa paikassa.
Voi miten ihana kahvila, pitää panna muistiin, jos joskus vielä sattuisi käymään Istanbulissa.
Kirsi: Minä en oikein nykyään osaa ollenkaan juoda teetä. Kummallista. Kahvia sen sijaan menee liiankin monta kupillista.
Aili: Afiyet olsun!
Pepi: Herkkua oli, mutta että ei kahvia. Höh.
Saga: En ole aamupalaihmisiä, mutta tuo oli justiinsa hyvä. Aamupala muutama tunti heräämisen jälkeen ja toisen tekemänä.
Allu: Suosittelen! Niin Istanbulia kuin Demiäkin.
Kivan näköinen paikka mutta ai ai,ei kahvia!
Suomineito kiittää seurasta ja kivasta päivästä. Olen tässä haaveillut vastaavanlaisesta aamupalasta, mutta ei kai auta kun nousta ja laittaa puurokattila tulille.. Mitähän oli nuo juustot, olivat niin herkullisia kaikki. Kertoisikohan jos soittaisi perään? ;)
Jael: Eikö olekin kummallista. Eihän tee-huone imagon tarvitse siitä kärsiä, että listalla olisi myös kahvia?
Suomineito: Minäkin jäin miettimään, että olisiko juustojen nimet ollut ruokalistalla? Mutta täälläkin on aamiaisten taso hieman laskenut siten tuon aamun. Mutta seuraavaan kertaan!
Viehättävä paikka, jonka kisuli kruunasi :) Mutta, ettei kahvia, ohhoh!
Tiina: Ei kahvia, voi voi.
Lähetä kommentti