295. tarina (Göynük- kävellään kanjoniin)

Viimeisenä yhteisenä päivänämme Kemerissä, Mert sai päiväksi vapaata normaaleista töistään ja vei meidät Göynük kanjoniin. Kanjoni sijaitsee hieman Kemeristä Antalyaan päin. Tämä kanjoni oli ollut hänen työpaikkansa pari vuotta, joten nyt saimme viettää aktiivisen ja hauskan päivän kokeneen oppaan seurassa. Hän oli sopinut ja suunnitellut päivän ohjelman ja me vain heittäydyimme tapahtumien vietäväksi.

Alkuun kävelimme hetken matkaa kanjonia pitkin ja saavuimme kahvilalle, jossa oli maksun vuoro. Sen jälkeen meidät kuljetettiin Jeepillä pitkin melkoista näköalareittiä niin pitkälle kun autolla pääsi. Loppumatka taas käveltiin ja pian jo oltiin perillä.

Kanjonin pohjalla oli pieni mökki, josta meille annettiin märkäpuvut ja kengät, joilla pystyi kävelemään vesissä ja kivissä. Lopuksi kypärät päähän ja kuopukselle kellukkeet. Näin tyylikkäänä me olimme valmiita ensimmäiseen kanjonikävelyymme. Itse reitti oli sen verran märkää puuhaa, että kamera piti jättää mökille. Ikuistamatta jäi melkoiset maisemat ja hauskat ilmeet:).

Reitti ei ollut pitkä, vain noin 750 metriä suuntaansa. Se kulki pitkin kanjonin pohjaa. Välillä uimme paikoitellen hyvin kylmissä vesissä, välillä kävelimme kuivalla maalla. Märkäpuku piti lämpimänä, kunhan alusta selvittiin. Matkan varrella oli mäenlaskua kallioita pitkin, kurkistuksia luoliin ja lopuksi vesiputous, jonka alla kävimme vesihieronnassa ja hyppelemässä laidalta vesiin. Kiipeileminen sujui kaikilta, etenkin kun saimme apua vaikeimmissa kohdissa. Jokainen pienistä isompaan tykkäsi kovasti kokemuksesta. Täällä ei ollut muita ryhmiäkään juuri silloin, joten kuljimme ihan omaa tahtia. Yllä olevasta kuvasta näette kohdan, josta kanjonikävely alkoi.

Sitten riisuimme asusteet ja palasimme kioskille kävellen alamäkeä sen saman reitin, jonka tullessa olimme ajaneet Jeepillä. Olipa maisemat, joita kävellessä ehtii paremmin ihailemaan. Musiikkina hirmuinen siritys.

Seuraavaksi nautiskeltiin välipalaa vesien päälle rakennetuissa loikoilupaikoissa. Vesimelonia, kakkua, teetä ja juomista. Maistui niissä helteissä ja antoi tarvittavan määrän energiaa seuraavaan kokemukseen, joka myös oli meille ensimmäinen laatuaan. Tosin kanjonikävely oli hyvää helle-puuhaa, sillä siellä ei todellakaan ollut kuuma, vaan erittäin sopivan lämmintä, kunhan kylmimpien vesien läpi oli päästy.

Kanjonin yllä kulki kolme eripituista ja eri korkeudella olevaa köysirataa. Meille puettiin yllemme valjaat ja saimme kannettavaksemme kiinnityslaitteet. Sen jälkeen alkoi huristelumme pitkin köysiratoja. Englanniksi tätä kutsutaan zipplingiksi, mutta en tiedä sen suomenkielistä nimeä? Pieninkin pistettiin menemään, vaikka alkuun häntä jännittikin. Turvasysteemit tuntuivat loppuun asti mietityiltä ja ensimmäisen laskun jälkeen kaikki halusivat laskea loputkin. Jokaisella pisteellä oli lähettäjä ja vastaanottaja, joten ei kun menoksi.

Tämä ei nyt ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositukseni. Jos matkailet Antalya- Kemer suunnassa ja haluat tehdä jotakin tällaista rantalomailun vastapainoksi, ota yhteyttä ecofunin poikiin täältä. Olet varmasti hyvissä käsissä, kun teet mitä sanotaan! Tämä oli yksi lomamme hauskimmista päivistä, ehdottomasti. (Mert, bu hoş bir gün için sana çok teşekkür etmek istiyoruz. Diğer arkadaşlara da bol bol selamlar!)

Kaiken tämän päätteeksi ajoimme Antalyaan, jossa meillä oli treffit hänen kanssaan. Kahvi tekikin hyvää kaiken touhun päätteeksi. Mies koetti järjestää lapsille tekemistä, että me saimme Sateenkaaren kanssa vaihtaa enimpiä asioita sydämen päältä. Oli kiva saada kasvot tällekin blogille. Kiitos yhteisestä hetkestä Sateenkaari. Toivottavasti Antalyassakin pian viilenee.