Lenkit ja kotiäiteily muuttuikin Mustanmeren retkeksi. Kun aurinko paistoi ja suorastaan huuteli pihalle, oli vaikea jäädä silityslaudan ääreen. Haettiin siis nuori mies laivasatamasta kyytiin ja ajettiin laineita kuuntelemaan ja haistelemaan suolaisen veden pärskeitä. "Onpas täällä erilaista, olispas ollut kamera mukana," tuumasi nuori mies. Minullahan oli, joten lupasin kuvata. "Yleisnäkymiä, sitä miltä täällä näyttää," kuului ohjeistus. Kuvasin siis kylänraitin, jota kuljimme kohti linnoitusta. Vasemmalle jäi moskeija, taakse pieni kauppakatu ja moskeijan takana vanha mies talutti lehmää. Olivatkohan päiväkävelyllä?
Linnoitus on pieni. Tuskin se on koskaan kantanut mitään suurta roolia maailmojen sodissa. Tällä hetkellä se tuntuu toimivan yleisenä käymälänä ainakin luolien hajusta päätellen. Ylätasanteella pääsee kuitenkin hieman seikkailun makuun, kun maassa on aukkoja, joita pitkin pääsee haisuluoliin. Jos haluaa. Kolmonen haluaa, mutta vain kerran. Sitten olemme valmiit pistämään varpaat lämpimään hiekkaan.
Minulla on lapset ja meri. Retkipeitto ja Suomesta saapuneita lehtiä. Seuraavaksi saapuvat karvaiset kaverit. Asettuvat ensin metrin päähän ja hivuttautuvat hetki hetkeltä lähemmäs. Kohta ovat koivessa kiinni ja painavat päänsä retkipeiton päälle. Työntävät nokkansa kenkään ja reppuun. Käden alle silitettäväksi. Ei meillä ole teetä eikä eväitä, mutta sympatiaa riittää näillekin kadun kasvateille. Jopa pojilta, joiden maalitolpat käyvät nappaamassa yhden toisensa jälkeen suuhunsa. Palaten taas peiton viereen päivystämään.
Keräävät simpukoita ja löytävät lasin. Rakentavat hiekkalinnoja ja kahlaavat mereen. Potkivat palloa ja heittävät keppejä. Minä istun ja luen. Silitän karvakorvaa. Tunnustelen miltä tuntuu simpukat ja hiekka paljaiden varpaiden alla. Ajattelen, että joskus elämästä ei puutu muuta kuin kuppi kahvia. Ja ilman sitäkin selviää.
Kuuluu iloisia ääniä. Minun iloisten äänten listani olisi muuten tällainen: lapsen nauru, laivan torvi merellä, laineen liplatus veneen kylkeä vasten tai tyrskyn hajoaminen kiveä päin, puheen sorina parvekkeilla kesäiltaisin, sirkan siritys ja linnun liverrys, kirkon kellot, tilaan sopiva musiikki sopivalla voimakkuudella, miehen ääni kotiovella kotiin tullessa, haitari Kotkan torilla ja kitara kotisohvalla... Listan lopettaa ääni, joka sanoo: "Äiti, on nälkä."Sekin kuulostaa ihan iloiselle.
Puistellaan peitto. Pakataan tavarat. Kannetaan kädessä sukat ja kengät. Taskuissa on aarteita ja kasvoilla ensimmäiset auringon suudelmat. Kyllä näillä jaksaa taas muutaman sateisenkin päivän. Turistien tähden toivon, että sade päättää kuitenkin kiertää jostakin muualta.
12 kommenttia :
Ihana päästä pojan päivään mukaan näin - joskin päivästä toki kerrottiinkin vuolain sanoin terassilla iltapalan ääressä, mutta kuvat ovat aina kuvia ja kertovat paljon! Harmittelin myös tuota pojan kameran puuttumista reissulta, sillä mukana se on matkalaukussa.
Ja nyt tämä herättelee pojan aamupalalle jotta päästän kanssasi kohti uusia seikkailuja :)
Kiitos Mine!
Mahdottoman kiva päivä teillä onkin ollut, ja kuten systeri tuossa mainitsikin, kyllä me hyvin elävää tarinaa siitä illalla kuultiinkin :D
Nyt aamiaiselle ja kohti uusia kokemuksia!
Kohta nähdään :)
Kiitos valaisevasta postauksesta: Tämän linkitän taas muutamalle eläinsuojeluihmiselle.
Turkki ei ole EU:ssa, mutta ei sinne kuulu Espanjakaan, jonka kansallisurheilu on härkien kiduttaminen kuoliaaksi ja vinttikoirien...en voi edes kertoa.
Hih, nauratti tuo kuvausohjeistus. Ei siis mitään lähikuvia kukkasista tai muuta vastaavaa? :-D
Hieno päivä, ja ihanasti taas kerroit siitä.
Piti oikein alkaa tutkia karttaa ja katsoa, missä te kävitte. Siellähän on jo ihan kesä, meillä vielä yöllä pari pakkasastetta, ihmeellinen kevät!
"Keräävät simpukoita ja löytävät lasin. Rakentavat hiekkalinnoja ja kahlaavat mereen. Potkivat palloa ja heittävät keppejä. Minä istun ja luen. Silitän karvakorvaa. Tunnustelen miltä tuntuu simpukat ja hiekka paljaiden varpaiden alla. Ajattelen, että joskus elämästä ei puutu muuta kuin kuppi kahvia. Ja ilman sitäkin selviää."
Tuo pätkä pitää sisällään niin paljon ihanaa tunnelmaa, että jos kirja olisi kirjoitettu samaan tyyliin lukisin sen varmasti.
Näitä kuvia ja ikkunasta ulos katsellessa tekisi mieli tehdä aivan jotain muuta kuin istua tenttikirjan äärellä...
Valtavan kauniita simpukan kuoria tuossa viimeisessä kuvassa!
Kiitos tästä hienosta postauksesta, Mine, ja hyvää viikon jatkoa sinulle & perheellesi.<33333
Tiina ja Pepi: Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niinhän se on. Vai onko? Minusta paras on ehkä kuitenkin sanat ja kuvat yhdessä.
Leena: Näillä karvakorvilla näytti olevan ihan mukavat päivät siellä rannalla. Jos Turkki ei olekaan eläinsuojelun mallimaa, ei se minusta nyt kyllä ansaitse mitään pahiksenkaan mainetta.
Hippu: Niin, oli hieno päivä. Jos kahvi olisi tullut mukaan, se olisi jo hiponnut täydellistä:).
Allu: Nyt on tosiaan ollut ihanat kesäiset päivät. Tänään ripottelee vettä ja luomakunta kiittää. Kohta pukkaa vehreää joka puusta. Kyllä ne lämpimät pian sinnekin ehtii.
Hetzu: Kiitos. Sanoilla on mukava maalailla tunnelmia. Lapsilla on koulusta loma, joten oli hyvä kun tuli lähdettyä hieman ulos. Jäävät turhan helposti sisälle muuten kökkäämään.
Aili: Kaikkea se meri kuljettaakin hiekalle. Uppotukkeja, simpukoita, kuolleita rapuja ja valitettavasti myös öljypaakkuja.
Olipas teillä taas kiva retki ja nuorimies varmaankin tykkäsi:)
Ihanat karvaturrit!"
Ihania kuvia rannalta, voih kun tuonne paasisi! Karvaturrit olivat varmasti rapsutuksen tarpeessa, meilla satoi tanaan kuraista vetta taivaalta, phyi.
Kiitos mukavasta kertomuksestasi! :) Kauniita kuvia ja niin ihanan kesäistä :))
Jael: Rannalla on mukavaa näin keväällä, kun ei ole vielä tuskaisen kuuma.
Petra: Tässä on kyllä puolensa, kun rannalle pääsee reilussa puolessa tunnissa. Rivassa on tullut tehtyä useampikin iltakahvittelu, päiväretki ja uintimatka.
Lilja: Täällä tosiaan oli ihan kesä, mutta ei enää, kuten säätiedotus sen kertoo. Pilviä, sadetta ja kylmää...
Lähetä kommentti