428. tarina (Arkeni - on ilmoja pidellyt)

"Terveisiä sinne Etelän palmujen alle. Kyllä teillä on varmasti mukavaa siellä lämpimässä." Kun tällaisia kortteja lukee Istanbulin hyisessä talvessa, huomaa monen suomalaisen mieltävän Istanbulin kaupungiksi, jossa on ikuinen kesä. On siis varmaan hyvä kirjoittaa edes yksi postaus Istanbulin säästä. 

Kevät tulee Istanbuliin Suomea varhaisemmin. Viimeistään maaliskuussa alkavat ensimmäiset puut kukkimaan. Ruohohan täällä vihertää ympäri vuoden ja talveksi istutetaan orvokit, joten kevään tuntua on jo hieman keskellä talveakin. Koska maa ei ole roudassa, alkaa mullasta nostaa päätään sipulikukkia heti kun lämpötilat alkavat pysyttelemään kymmenen asteen tietämissä. Huhtikuussa kaupungissa on uskomattoman kaunis tulppaani ja hyasinttiloisto. 

Kuopuksen oma keväthyasintti. Tylsyyden poistaja.

Istanbulin kevät ei kuitenkaan ole välttämättä lämmin tai helteinen. Se voi olla kolea tai jäätävän kylmäkin. Kaupunkiin tulijoille sanonkin, että: "Varautukaa kaikkeen. Varmasti ei ole lämmintä ennenkuin kesäkuussa. Sitä ennen voi tarvita talvitakkia ja villapipoa, mutta käyttöä voi myös olla sandaaleille ja kesämekoille." Älä siis luota Istanbulin kevätsäähän.

Tämän vuoden kevät on tarjonnut vuoronperään ihania kesäisiä viikkoja ja räväyttänyt sitten heti perään sateet ja hyisen kylmyyden. Olen koko ajan kahden vaihdeilla. Kerätäkö pois talvivaatteet, vai vieläkö pitäisi pukea päälle talvitakkia? Kevät on kuitenkin yksi lempivuodenaikojani. Kaikki vihertää ja kukkii, on kaunista ja raikasta. Lämpötilat lupaavat lämmintä kesää, mutta helle ei vielä väsytä. On energiaa tehdä ja toimia. Ikäänkuin seisoisi kaikkien mahdollisuuksien äärellä ja miettisi, että mihin kaikkeen sitä vielä ehtiikään ryhtyä.

Kesäkuun alusta alkaa varmasti kuuma ja kuiva kesä. Kesäkuussa hyristään kesän iloa ja nautitaan lämpimistä päivistä. Kuumimmat kuut ovat heinä- ja elokuu. Silloin lämpötilat nousevat 30 asteeseen ja yli. Tukaluutta lisää hirmuinen ilmankosteus, joka väsyttää. Nämä kuukaudet menevät sinnitellessä ja kuumuus tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta sietää. Koululaisten lomat kuluvat pitkälti sisällä. Ulkona ei jaksa tehdä mitään. Eikä jaksa sisälläkään. Päivät valuvat lorvien ja odottaen illan viilenemistä. Onneksi kodin pihalla on uima-allas, johon lapset raahautuvat päivän mittaan polskimaan. Kylmä suihku on myös kova sana ja pahimmassa helteessä voi paeta hetkeksi lepäilemään ilmastoinnin alle. Koko aikaa ei voi ilmastointia käyttää, sillä se tulisi kamalan kalliiksi.

Kun saapuu kesäilta, vaellamme parvekkeelle. Päivä on lämmittänyt parvekkeen laatat lämpimäksi. Pimeys on pehmeä ja ihana ympärillä. Ulkona sirittää sirkat ja kuuluu suihkulähteiden solina. Grilli kuumenee ja syömme pitkään ja hartaasti, sillä päivän kuumuudessa ei mikään ole oikein maistunut. Istanbulin kesäillat on ehkä ihaninta mitä maailma päällään kantaa. Kyllä on ihanat Suomenkin kesäillat, mutta näissä pimeän lämpimissä ja itikattomissa illoissa on kyllä ihan oma tunnelmansa. Yöllä ei säästetä, vaan ilmastointi hurraa ja takaa ihanat yöunet helteisen päivän päätteeksi. Juhlaa on myös sadepäivät, mutta niitä sattuu aika harvoin kohdille.

Syskyn lapsena rakastan eniten syksyä, Istanbulissakin. Syyskuu on monesti vielä lämmin, mutta helteet hellittävät ja sateen mahdollisuus lisääntyy. Ruskaa ei ole ihailtavaksi, mutta muuten vuodenaikaan liittyy samanlainen luopumisen tunne kun Suomessakin. Riemuitsen kirpeistä päivistä ja  siitä kun saa taas pukea pitkähiaista päälle. Syksy on jotenkin haikean kaunis ja antaa keholle ja mielelle levon kesän helteiden jälkeen. Erityiselle tuntuu se päivä, kun ekan kerran palelee ja saa pedata täkin sänkyyn. Silloin voi taas kaivautua miehen kainaloon, mikä kesähelteillä ei ollut mahdollista liikakuumenemisen pelossa:).

Syksy on kaunis, mutta lyhyt. Joskus se kestää vain reilun kuukauden. Yleensä sateet ja kolea saapuu jo loka-marraskuulla. Joinakin vuosina talvi saattaa kuitenkin odottaa itseään. Niinä vuosina on jouluostoksia tehty t-paidalla ja mietitty, että missä se talvi oikein viipyy.

Istanbulin talvi on ankea. Mieti Suomen marraskuuta, mutta lisää hieman pidemmäksi aikaa valoa. Sitä lajia sitten riittää marraskuulta maaliskuulle. Vettä, vettä ja vettä. Värikäs ja vihreä kaupunki muuttuu harmaaksi. Lumi sataa muutamaksi viikoksi tammi-helmikuulla, mutta lämpötila ei laske oikeastaan koskaan pakkaselle. Se ei tarkoita sitä, että ei olisi kylmä. Missään en ole palellut niin paljon kun täällä. Kostea tuulinen kylmyys menee luihin ja ytimiin. Tuntuu, että ei ole olemassa tarpeeksi lämmintä vaatetta, jolla pitää kosteuden ulkopuolella. Silloin voi iloita kodista, joka lämpeää. Villasukista ja kupista kuumaa. Sekä kynttilöistä, joita meillä palaa talven aikana aikamoinen määrä.

Ilon aiheitakin on. Istanbulin talvessa ei tarvitse tehdä lumitöitä, eikä kaivaa jääkylmää autoa kinosten alta. Keskellä talvea luonto saattaa lämmittää kaupunkin 20 asteiseksi ja antaa huokaushetken sateesta ja kylmästä. Ei ole jatkuvasti pimeää, vaikka päivä täälläkin on kesää lyhyempi. Tavella luonto tarjoaa keinoaurinkoa appelsiinien ja mandariinien muodossa. Eikä tarvitse pelätä liukastumista, sillä täällä ei ole ollenkaan jäätä.

Olen iloinen kaupungin neljästä vuodenajasta. Minusta olisi tylsää asua ainaisessa kesässä tai ainaisessa talvessa. Vuodenaikojen vaihtelu tuo arkeen kaivattuja muutoksia. Vuodenajat tarjoavat myös ainaista keskusteltavaa naapurien ja satunnaisten tuttavuuksien kanssa; "On muuten ilmoja pidellyt."