"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

279. tarina (Meidän avulla ja meistä huolimatta)

15-vuotta sitten minusta tuli äiti. Aamuyöstä nojailin keittiön kaappiin ja mietin, että onkohan tämä nyt sitä? Neuvolassa neuvoivat minut sairaalaan. Kassi oli jo etukäteen pakattu. Ajoimme viimeisen lapsettoman matkamme Mikkeliin. Siellä harteillemme laskettiin vastuu, sydämeemme sytytettiin suunnaton ilo ja syliin laskettiin pieni tyttö. Minusta tuli äiti, miehestä tuli isä. Meillä oli tytär. Alkoi yhteinen matka.

15 vuodessa oppii monta asiaa. Karisee turhat luulot. Ymmärtää mikä on oikeasti tärkeää. Pettyy itseensä. Nauraa monet naurut ja pyyhkii useat kyyneleet. Näkee, että lapsi kasvaa yli ja tulee omaksi itsekseen. Meidän avulla ja meistä huolimatta. Tänään lauloimme esikoisellemme onnitteluja. Oli valmistettu aamupala, paketoitu lahjat ja piirretty kortit. Päällimmäisenä kiitollisuus siitä, että hän on olemassa ja hän on hän.


Enää ei kaivattu kaverisynttäreitä ja järjestettyä ohjelmaa. Toiveita oli kuitenkin ja siihen liittyi rippijuhlamekon etsintä äidin kanssa. Muu perhe jäi siis kotiin ja me ajoimme esikoisen kanssa Kadiköyhin mekko-ostoksille. Siellä hurahtikin koko päivä hypistellessä ja sovitellessa. Alkuperäinen ajatus muuttui matkan varrella ja turkkilainen tyyli vaihtui aika paljon suomalaisempaan. 


Kadiköyn kävelykadulla olevassa ostoskeskuksessa on juhlavaateputiikki poikineen. Hörselöä, paljettia ja blingblingiä.










Shoppailujen jälkeen järjestettiin juhla parvekkeelle. Se syntyi pitsiliinalla, paremmilla astioilla, lampaankyljyksillä, uuniperunoilla, salaatilla ja kastikkeella sekä suklaavadelmakakulla. Aurinko laski kattojen taa, tuuli pyyhki yli helteisen päivän ja pimeä piilotti juhlakansan hämärän hyssyyn. 














Muisteltiin kaikki syntymäpäivät tähän asti. 2-vuotiaana saatu apina, 5-vuotiaana tehty linnakakku, 8-vuotispäiviksi sattunut kokkojuhla, 12-vuotisjuhlat Alanyassa ja 13-vuotis-juhlat Tallinnassa. Vuosi sitten juhlittiin Duprovnikissa ja edelleen on edessä koko elämä.





Rakas esikoinen, muista etsiä arjesta ilot, erottaa juhla tavallisen yläpuolelle, jakaa omastasi,  rakastaa, antaa anteeksi ja katsoa toiveikkaana ja luottavaisena tulevaan. Elämä kantaa, siksi sitä kannattaa elää mieluummin hymyissä suin kuin murhemielin. Toivomme sinulle monia armorikkaita ja täyteläisiä vuosia! 

27 kommenttia :

Julia K kirjoitti...

Hei, voiko siellä käydä ihan normaalisti rippikoulun? Entä onko siellä oikein joku kristillinen kirkko jossa käytte? :)

sannabanana kirjoitti...

Voi kuinka kirjoitit kauniisti <3

Pere kirjoitti...

Yhdyn Sannabananan kommentteihin!

Kivoja kuvia myös, niistä välittyy hyvä fiilis. Onnea sinne 15-vuotiaalle, meillä on melkein sama synttäripäivä :)

Unknown kirjoitti...

Paljon onnea kaunokaiselle minulta ja Miikalta!!!

Daniela kirjoitti...

Kaunis, tunteikas kirjoitus ja kuvat ihania. Tuli ihan kyyneleet silmiin itselläni. Onnea sankarille ja koko perheelle mukavaa kesää.

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Onnea esikoiselle :)

Satu kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut esikoiselle ja vanhemmille. <3

Maria kirjoitti...

Onnea tyttärelle! Kirjoitit niin kauniisti, ja kuvat ovat myös ihania.

-Sami- kirjoitti...

Onnea tätäkin kautta synttärisankarille. Kuvia kun katso niin mielessä liikahti oikeasti. Tyttö on niin saman näköinen kun äitinsä ollessan samanikäinen. No kauniit äidit tekee kauniita tyttöjä...

Mine kirjoitti...

Julia: Ei voi. Olemme ajamassa muutaman viikon päästä Suomeen. Esikoinen käy siellä rippikoulun. Seurakunta meillä on täällä, käymme Istanbulin luterilaisessa seurakunnassa ja siellä esikoinen on voinut suorittaa rippikouluun kuuluvat seurakunta-vierailut.

Sannabanana: Kiitos. Äitiys on kaunis(kin) asia:).

Terhi: Onnea sitten sinullekin, muista juhlia!

Karoliina: Kiitos, välitän onnittelut.

Daniela: Kiitos. Mukava kesä on tiedossa, sillä olen varannut meille hotelleja välillä Istanbul-Helsinki 10.7 alkaen. On kiva päästä matkaan ja IHANAA päästä Suomeen.

Helmi-Maaria: Kiitos!

Satu: Hyvin ehtivät perille, kiitos.

Maria: Kiitos sinullekin, kauniista tytöstä saa kauniita kuvia.

-Sami-: Kiitos velille ja enolle. Minusta hän on äitiänsä kauniimpi ja ainakin äitiänsä pidempi. Isänsä ansiosta:D.

Rva Pioni kirjoitti...

Kiitos kun jaot juhlapäivän tunnelmineen kanssamme.
Kukkamekonko hän valitsi? (Oma tyttäreni olisi taivaissa päästessään tuollaiseen blingbling ympäristöön ;) Onneksi nyt ei pääse, menisi pää ihan pyörälle.)

Unknown kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut esikoisellenne! :)) Kauniita sanoja, kuvia ja tunnelmia, kiitos niistä :)

A kirjoitti...

Oikein hineosti kirjoitit esikoisestasi, Mine, paljon onnea ja siunausta hänelle!

Rakkaus on suuri ja ihmeellinen asia, joka luo turvaa ja kantaa vaikeuksien yli...

Oikein hyvää ja ihanaa viikonjatkoa teille koko perheelle, Mine!

♥♥

Tiina kirjoitti...

Kaunis tarina kauniista tytöstä/kauniille tytölle. Lämpimät onnittelut!

Esikoisella ei sitten taidakaan olla aivan hörsöntörsöä päällä, jos suomalaisempaan makuun kuitenkin päätyi :)

ps. en ole muuten missään nähnyt niin "makeita" päiväpeittoja kuin Istanbulissa, jopa jenkit jäävät kirkkaasti kakkoseksi!

Pepi kirjoitti...

Olipa ihana postaus <3
Lämpimät onnittelut minultakin esikoiselle, kauniille tyttärelle joka on kaunis myös sisäisesti, kauniisti kasvanut.

Kiva lukea kun on käynyt paikanpäällä, istunut samassa pöydässä hyvässä seurassa :)

Ja taannoiseen kommenttiisi : eiköhän ehditä!

Jael kirjoitti...

Ihanasti kirjoitettubja paljon onnea 15-vuotiaalle neidolle:-)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea kauniille tyttärelle!!!
Voin kuvitella juhlamekkovalikoimaa, sitä riittää.....jäi kaihertamaan, että minkälaiseen mekkoon tytär päätyi.....
Voi kuinka kauniita sanoja kirjoitit tyttärestäsi, sinulla on siihen taito.
Hyvää Suomi-matkaa teille ja varjelusta!!
-Ulla

Mine kirjoitti...

Rva pioni: Ei valinnut kukkamekkoakaan, vaan sinisen yksivärisen toiseen päivään ja valkoisen yksivärisen toiseen. Etteköhän ne näe sitten, kun on rippijuhlan aika:).

Lilja: Varasin meille juuri hotellin Lviviin paluumatkalla. Meinaamme ajaa siitä Moldovaan. VINKKEJÄ??? Selviääkö siellä? Katsoin, että viisumia ei enää pitäisi tarvita....

Aili: Lapset ovat lahja. Ja meillä vain lainassa...

Tiina: Ei ole hörsöä eikä blingblingiä vaan simppelin kaunista:). Täkäläiset ei ymmärrä simppelin päälle, hörsöä ja kimalletta sen olla pitää.

Pepi: juuri varasin takasintulomatkankin hotellit, kun nyt vauhtiin pääsin. Lähdetään täältä 10.7. Otan tavoitteekseni saada melkein kaikki siihen pisteeseen 8.7 mennessä, että 9. 7 voin pitää saaritaukoa... Se tekisi varmaan meille kaikille hyvää, sillä vihaan pakkaamista ja tunnelma kotona on ennen lomaa sen mukainen...

Jael: Kiitos.

Ulla: Eiköhän ne mekot blogiin päädy jossakin välissä:). Ja kiitos, varjelusta tarvitaan. Etenkin tulomatkasta tuli nyt aika mielenkiintoinen:). Joko sinä liput varasit?



Anonyymi kirjoitti...

Pitkin blogejasi on piirtynyt kuva rakastavasta, huolta pitävästä ja avarasydämisestä perheestä. Siinä on lastesi hyvä kasvaa ja aikanaan itsenäistyä omaan elämäänsä. Kunpa maailman kaikilla lapsilla olisi edes joku, joka välittää, jolle on tärkeä. Onnittelut myös teille vanhemmille. T. Anisi

Miltsu kirjoitti...

Niisk, ei pitäisi lukea mitään näin tunteikasta nyt :D Ihana kirjoitus! Onnea teidän esikoisellenne täältäkin päin :)

anumorchy kirjoitti...

Tuo 8. kuvan (oliko se nyt kahdeksas?) bling bling mekko olisikin varmaan herattanyt huomiota Suomessa!

Kivaa kun teilta paasee autollakin ulkomaille ja Suomeenkin asti. Meilla pitaa aina lentaa. Tai ehka voisi Jordaniaan jollain tapaa paasta omallakin autolla, mutta ei sen pidemmalle. Ja meidan autolla tuskin sinnekaan, kun on taksi.

Jaan jannityksella odottamaan kuvia mekosta, jonka tytar valitsi.

Muutenkin onnitteluja esikoiselle ja kaunis kirjoitus aidilta!

Anonyymi kirjoitti...

Hei !
Paljon onnea esikoiselle !
Kiitos viimeisestä ja näkemisiin.
Henki alkaa jo kulkea.
t. Reijo ja Tiina

Mine kirjoitti...

Anisi: Onnea meillä onkin ollut, pitkin matkaa. Aika usein muistamme myhäillä tyytyväisenä, kun on satuttu saamaan maailman mukavimmat lapset. Ja aika helpot, sekin täytyy tunnustaa:).

Miltsu: Voi sinä, uusi äiti, muistan sen tunteen vieläkin. Kaikkine tunteineen. Siinä mentiin nopealla tahdilla ilosta suruun ja taas iloon:).

Anu: Kaikki niistä olisi tainnut herättää huomiota Suomessa:D. Autolla pääsee, kun jaksaa vaan ajaa. Meistä se on ihan mukavaa, joten nyt taas ajellaan. Tullessa meinattiin uskaltaa uusille urillekin.

Reijo ja Tiina: Kiitos itsellenne, oli supermukavaa. Eikä olla käyty kaasuakaan käyty syömässä siten toissa sunnuntain. Eli on täälläkin vähän höllätty tahtia. Hyvin onnistui kommentointi, joten nyt sitten vain se oma blogi pystyyn:). Nähdään!

Kirjailijatar kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut teidän prinssessalle!

Nina kirjoitti...

Minäkin odottelen kuvaa hamosesta:)
Niin kaunis kirjoitus lapsesta, toivottavasti tämä kaikki jää esikoillesesi (ja muillekin ) luettavaksi.
BTW missä on tälläine ostari Kadiköyissä? Äkkiä täytyy sinne päästä kun seuraavan kerran Istanbulissa.
Osaat aina kirjoittaa niin kauniisti, kiitos siitä.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Kiitos. Viimeistä viedään, eli heinäkuun alussa on vielä kolmosen juhlat.

Nina:Tämä ostari on Kadiköyn kävelykadulla. Härältä kun lähdetään, ostari jää vasemmalle heti Starbucks-kahvilan jälkeen. Se on erikoistunut juhlavaatteisiin, mutta alakerrassa on myös kerros erityisesti miesten arkisempaankin pukeutumiseen. Suosittelen!

Nina kirjoitti...

Kiitos tiedosta. Miten siis ikinä voin olla kävellyt tuon ohi??? Vaikka yritin visuolisoida niin meni ohi. Ehkäpä pääsen vielä sinne kesän lopulla.
Nyt google earth -kuumaksi.