279. tarina (Meidän avulla ja meistä huolimatta)

15-vuotta sitten minusta tuli äiti. Aamuyöstä nojailin keittiön kaappiin ja mietin, että onkohan tämä nyt sitä? Neuvolassa neuvoivat minut sairaalaan. Kassi oli jo etukäteen pakattu. Ajoimme viimeisen lapsettoman matkamme Mikkeliin. Siellä harteillemme laskettiin vastuu, sydämeemme sytytettiin suunnaton ilo ja syliin laskettiin pieni tyttö. Minusta tuli äiti, miehestä tuli isä. Meillä oli tytär. Alkoi yhteinen matka.

15 vuodessa oppii monta asiaa. Karisee turhat luulot. Ymmärtää mikä on oikeasti tärkeää. Pettyy itseensä. Nauraa monet naurut ja pyyhkii useat kyyneleet. Näkee, että lapsi kasvaa yli ja tulee omaksi itsekseen. Meidän avulla ja meistä huolimatta. Tänään lauloimme esikoisellemme onnitteluja. Oli valmistettu aamupala, paketoitu lahjat ja piirretty kortit. Päällimmäisenä kiitollisuus siitä, että hän on olemassa ja hän on hän.

Enää ei kaivattu kaverisynttäreitä ja järjestettyä ohjelmaa. Toiveita oli kuitenkin ja siihen liittyi rippijuhlamekon etsintä äidin kanssa. Muu perhe jäi siis kotiin ja me ajoimme esikoisen kanssa Kadiköyhin mekko-ostoksille. Siellä hurahtikin koko päivä hypistellessä ja sovitellessa. Alkuperäinen ajatus muuttui matkan varrella ja turkkilainen tyyli vaihtui aika paljon suomalaisempaan. 

Kadiköyn kävelykadulla olevassa ostoskeskuksessa on juhlavaateputiikki poikineen. Hörselöä, paljettia ja blingblingiä.

Shoppailujen jälkeen järjestettiin juhla parvekkeelle. Se syntyi pitsiliinalla, paremmilla astioilla, lampaankyljyksillä, uuniperunoilla, salaatilla ja kastikkeella sekä suklaavadelmakakulla. Aurinko laski kattojen taa, tuuli pyyhki yli helteisen päivän ja pimeä piilotti juhlakansan hämärän hyssyyn. 

Muisteltiin kaikki syntymäpäivät tähän asti. 2-vuotiaana saatu apina, 5-vuotiaana tehty linnakakku, 8-vuotispäiviksi sattunut kokkojuhla, 12-vuotisjuhlat Alanyassa ja 13-vuotis-juhlat Tallinnassa. Vuosi sitten juhlittiin Duprovnikissa ja edelleen on edessä koko elämä.

Rakas esikoinen, muista etsiä arjesta ilot, erottaa juhla tavallisen yläpuolelle, jakaa omastasi,  rakastaa, antaa anteeksi ja katsoa toiveikkaana ja luottavaisena tulevaan. Elämä kantaa, siksi sitä kannattaa elää mieluummin hymyissä suin kuin murhemielin. Toivomme sinulle monia armorikkaita ja täyteläisiä vuosia!