"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

464. tarina (Istanbul - Tervetuloa perinteisille kaasufestivaaleille)

Mies kävi soittamassa virret, mutta äiti ja lapset saivat jäädä tällä kertaa kotiin. Kirkko seisoo ihan Istiklalin vieressä. Mies pakkasi siis kamerankin matkaan ja teki jumalanpalveluksen jälkeen tutkimusretken mellakkaan. Hienoinen kaasuntuoksu vielä leijaili ilmassa, mutta poliisit olivat poistuneet kaduilta. Ne täyttyivät iskulauseita huutavista lippuja kantavista ihmisistä. Mies veikkasi, että pääosin vasemmistolaisista, jotka osaavat tämän mielenilmaushomman. Tunnelma oli ollut odottava ja äänekäs, mutta ei mitenkään pelottava. Poliisien odotettiin palaavan päivän aikana.


Tervetuloa perinteisille kaasufestivaaleille.










Istiklalilla oli spreijattu seiniä ja hajotettu ikkunoita. Samalla väki siivosi ja yritti pitää paikkoja kunnossa. Oli siis normaalin ja epänormaalin tasapaino, jota jollakin lailla yritettiin pitää yllä. Miehen mielestä suurin osa kaupoista oli auki. Ja turistejakin kaduilla käveli. Taksim aukiolla oli kaapattu busseja ja niistä oli rakennettu esteitä teille, jotta poliisi ei pääsisi paikalle. Oli siellä näköjään joku muukin auto ja joitakin rakennuksia kärsinyt enempiä vahinkoja. Meidän auto jätettiin suosiolla kodin parkkipaikalle ja mies oli julkisilla liikenteessä.





Ja täältä kaikki alkoi, kun muutamat mielenosoittajat pystyttivät tänne Gezi-puistoon telttansa ja halusivat suojella nämä puut. Nyt oli vain poltettuja telttoja ja odottava väki. 





Tervetuloa siis Istanbuliin kaasufestivaaleille. Gezi-puistossa olisi hyviä paikkoja telttailuun ja Taksimissa todennäköisesti tapahtuu, ainakin vielä tänään. Matkanjärjestäjä ei tosin voi luvata, että tilanne tulee jatkumaan tällaisena kovin pitkään. Sultanahmetilta ei kannata buukata hotellia, sillä suomalainen ryhmän mukaan, siellä kävellessä ei voisi Istiklalin hulinoista tietää yhtään mitään, ainakaan vielä. Sama hiljainen arki jatkuu myös täällä Aasiassa. Ei kuulu tällä hetkellä edes kattilan kolinaa, vaikka syytä olisi. Tässähän alkaa olla nimittäin nälkä.

17 kommenttia :

Carita kirjoitti...

voi hurja minkä näköistä. Olen kiitollinen kun suomessa ei tuollaisia ole, mutta samalla salaa toivon että kansa älyäisi jo näitä verohommia ja muita kusetuksia kohtaan tehdäkkin vaikka tälläisen atakin..me suomalaiset kun vaan nielemme ja valitamme sitten selän takana XD

Kirsikka... kirjoitti...

Seuraamme telkkarista uutisista maailmanmenoa ,näyttää siltä että Turkissakin riehutaan siellä sun täällä :((
Toivottavasti ei pahemmaksi mene ja että olette itse kaukana kaikesta ikävästä.

A kirjoitti...

Kiitos postauksesta, Mine!
Toivottavasti ei tule pahempaa...
Rauhaisaa sunnuntai-iltaa sinulle & perheellesi.♥

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Huh. Toivotaan tosiaan, että rauhoittuu..

Allu kirjoitti...

Huh, minä pelkäisin.

Hurmioitunut kirjoitti...

Minua pelottaisi olla tuollaisen keskellä. Tuokin tuntuu niin vieraalta kun täällä mielenosoitukset ovat erittäin maltillisia jos niitä ylipäänsä on laisinkaan. Toisaalta mukavaa että ei tarvitse tuollaisia kokea, mutta toisaalta ajattelen että suomalaiset kulkevat vain kiltisti kuin pässit narussa...

Jael kirjoitti...

Olispa meilläkin noin aktiivinen vasemmisto....
Luin Huryetistä että Erduan nyt haluaa rakennuttaa moskeijan Taksimiin..

Tiina kirjoitti...

Täytynee ottaa sitruunoita mukaan, se kuulemma auttaa kyynelkaasuisiin silmiin :)
Toivotaan nyt kuitenkin, että tilanne on nopeasti ohi, mutta eihän tuollaisista koskaan voi tietää - kuten tässäkin nähtiin, pienikin protesti voi laajentua ykskaks ja saada suurempia merkityksiä.
Tuo kattilaprotesti kuulostaa paljon paremmalta :) Eteläinen veri on kyllä paljon virtaavampi ja mukaansa tempaavampi kuin tämä pohjoinen (flegmaattisen jähmeä?) veri. En osaa edes kuvitella tänne sen enempää Taksimin kuin teidänkään alueen protestoinnin kaltaisi tilanteita.

Mine kirjoitti...

Mehtänemäntä: Niin, täällä on helppoa saada ihmiset mukaan, niin hyvässä kuin pahassa. Tosin tätäkin purkausta varten on myös jupistu selän takana ja padottu tukahdettuja tunteita.

Kirsikka: Me asumme täällä toisella puolella salmea ja mielenosoitukset ei vaikuta täällä mitenkään. Ellei ota kattilan paukutusta huomioon iltaisin, mutta sekin kestää vain sellaisen parikymmentä minuuttia kerrallaan.

Aili-mummo: Tilanteen tasalla pysyminen se on se haastavin rasti. Luulisi, että jossakin olisi taho, joka jatkuvasti laittaisi tietoa, mutta ei ole. Voi siis arvailla, että mitä tuolla 15 kilometrin päässä tapahtuu...

Helmi-Maaria: Jos poliisit pysyisivät poissa, saattaisi tilanne rauetakin. Vaikea se on yksin mellakoida?

Allu: Ei se haukku (tai huuto) haavaa tee:).

Hietzu: Ehkä se voisi olla ihan terapeuttistakin välillä huutaa kaikki patoutunut harmi? Ja kyllä ne suomalaisetkin osaa, eikös siellä yksi maanmiehemme vagittu Ruotsin mellakoista:).

Jael: Moskeijoita nousee kuin sieniä sateella. Ihan kun niitä ei jo ennestään olisi:).

Tiina: Sekin tässä joo nyt opittiin. Ja kaasunaamari-kauppiailla on mennyt hyvin. Seuraavaksi tienaa sitten ikkunakauppiaat hyvin, kun vaihdetaan uusia rikki menneiden tilalle:).

Kirjailijatar kirjoitti...

Ai tällaista siellä! Oho, minä olen ollut uutispimennossa vähän aikaa ja heti tapahtuu...kuinkakohan suuriksi mellakat oikein yltyvät. Kyllähän siellä on pinnan alla tainnut kyteä kaikenlaista. Kun me olimme siellä, törmäsimme ainakin kahteen mielenosoitukseen, mutta silloin meille jäi vähän epäselväksi, mille mieltä osoitettiin. Olisin halunnut kuulla nuo parvekkeiden kattilaorkesterit.

Satu kirjoitti...

Hui, pelottavaa. Onneksi nuo tapahtumapaikat taitavat kuitenkin olla aika kaukana teiltä?

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Istiklalilla taitaa aina olla joku mielenosoitus:). Mutta kyllä tämä on nyt ihan eri mittakaavassa, totta tosiaan. Kestoa voi vain arvailla. Luulen, että jos hallitus nyt malttaa mielensä, eikä ryhdy voimalla vastaan, saattaa tilanne pikkuhiljaa rauhoittua ihan itsestään...

Satu: Meiltä on Taksimille sellainen 15 km. Ja mielenosoitukset on siis siellä, ei muualla Istanbulissa. Kattilat sen sijaan kolisevat joka ilta vajaan puolen tunnin ajan siellä ja täällä kaupungissa.

aNNiKa kirjoitti...

Jännittyneenä seuraan miten tilanne kehittyy. Suuntaamme sinne häihin ensi viikon lopulla! :) Juhlat ja hotelli ovat kyllä Aasian puolella.

Nina kirjoitti...

Moi Mine, toivottavasti saatte Istanbuliin rauhan vielä lähipäivinä, ilmeisesti viime yö on kuitenkin ollut aika levoton siellä teidän sunnalla.
Osuin kauan sitten paikalle kun oli jalkapallohuligaaneja ja voin kertoa että pelotti,mua ei kyllä saisi tuollaiseen menoon mukaan. Koskaan kun ei tiedä mitä tapahtuu kun isot väkijoukot on liikkeellä.
Täällä kun viime viikolla kahakoitiin niin me "tavalliset kansalaiset" pidettiin sitä täysin idiotismina. Vähän pelotti mun pienen kummipojan puolesta joka asuu aivan kahakoiden keskellä. Onneksi ne loppuivat ja normaali elämä palasi niille kulmille. Mukavaa viikon alkua Istanbuliin.

Mine kirjoitti...

Annika: Tulkaa vain ihan rauhallisin mielin. Taksim-aukiota lukuunottamatta, koko Istanbul on ihan asiallisesti. Ja juuri siis tulin Taksimista, jossa siivottavaa ja korjattavaa riittää, mutta ei tällä hetkellä ole mitään rauhattomuuksia ilmassa. Yleensä ne kai iltaa kohden voimistuu, jos on voimistuakseen, joten ilta näyttää mitä on edessä.

Nina: Minusta tuntuu, että homma kuivuu nyt kasaan, jos poliisi vain malttaisi pysyä poissa ja olla provosoimatta. Rauha meillä on täällä kotona ja muualla muutenkin, eli emme ole ollenkaan huolissamme. Kiitos muistamisesta:).

Allu kirjoitti...

Kyllä tämä bloggailu sivistää. Tänään oli meidän paikallislehdessäkin artikkeli Gezi-puistosta ja muistin heti lukeneeni siitä blogistasi. Siinä näytettiin kuva punapukuisesta naisesta, jota suihkuttelivat kyynenkaasulla. En tiedä, avautuuko kuvat tässä, mutta yritetään KLIK.

Mine kirjoitti...

Allu: Joku on joo aina tapahtumien keskipisteessä;). Hyvin löytyi kuvat linkin takaa.