Matkalla seuraavaan yöpaikkaamme seisoi valtavan kokoinen Spis-linna, josta ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 1209. Täältä käsin taisteltiin erinäisiä kertoja mm. tataareja vastaan aina vuoteen 1780 asti, jolloin linnoitus oli jo kadottanut sotilaallisen arvonsa. Tämän jälkeen linnoitus sai taistella tulipaloja, säätä ja rappeutumista vastaan, kunnes 1970 slovakiassa herättiin ja ryhdyttiin linnoituksen restaurointiin ja kunnostamiseen turismi tarkoituksiin. Turisteja kun oltiin, käytiin tietysti linnoitus katsomassa.
Sisätiloissa toimi mm. pieni museo ja tämä kappeli.
Nälkäisenä ei tarvinnut kulkea, sillä pihalla oli kahviloita, joissa oli todella halvat hinnat.
Linnoitukselta olikin sitten enää lyhyt matka sen kertaiseen yöpaikkaamme Levocaan. Navigaattori ohjeisti meidät kaupunginmuurien sisälle, josta löytyi hotellimme. Tämäkin kaupunki oli hiljainen ja näin saimme lähes omistaa koko kaupungin itsellemme harhaillessamme keskustan tyhjiä katuja. Tältä Levoca on tainnut näyttää jo 1300-luvulta lähtien? Mitä sitä muuttamaan, jos tekee alusta asti hyvän kaupungin?
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Ei hullumpaa.
Näissä vanhoissa kaupungeissa harmittelen joka kerta autoja. Ymmärrän kyllä, että asukkaiden täytyy päästä kulkemaan ja kukaan ei halua asua museossa, mutta silti. Muuten Levoca on kovin suloinen ja huomattavasti mielenkiintoisempi, kun Szolnok. Johdin teitä siis ihan harhaan viime postauksessani, puhuessani Szegedistä, anteeksi, en tiedä miten nimet sekoittautuivat. Szegedissäkin olemme joskus aikaisemmin käyneet, mutta viime reissun ja viime postauksen kaupunki oli siis Szolnok eikä Szeged.
Ilta oli hyvä lopettaa kerrassaan hyvän ruoan äärelle. Lapset kävivät lisäksi hakemassa iltaherkuiksi leivonnaisia, jotka olivat makea piste iin päälle hotellin sängyssä syötynä. Levoca oli juuri sopiva paikka yhden yön pysähdykselle tai lepoa ja hiljaisuutta etsivälle lomalaiselle, mutta menoa ja tekemistä kaipaavan ei ehkä kannata vaivautua?
12 kommenttia :
Teillä on kyllä kivat reititykset näille kotimatkoille :)
Mahtavat maisemat on linnanasukkailla ollut. Siellä silmä lepää ♥
Oikein kaunis ja vanha kylä (vai olikohan kaupunki):)
Kiitos kivasta postauksesta, Mine, ja hyvää viikonloppua sinulle / teille!♥
Ei ole ihan heti salaa vihulaiset hyökänneet tuonne linnoitukselle, sen verran on avarat (ja komeat) näköalat.
Ihan samaa ajattelin autoista noissa kuvissa, ja sinähän sen sitten sanoit. Mutta hassut oli ne valkoiset kerrostalotkin jonkin kuvan taustalla :)
Ihana paikka taas:) Ja muutenkin koko kotireissunne varrella niin upeita paikkoja.En ole koskaan käynyt itäisessä Euroopassa ,mutta kuvien perusteella kyllä tekis mieli...
Vaikuttavia kuvia ja avarat näkymät
Kaunis,idyllinen kylä...ihanan värisiä taloja vieri vieressä :))
Pepi: Löytyyhän niitä kaikenlaisia paikkoja, kun vähän tutkailee. Nyt rupesin jo tutkailemaan ensi kesän matkaa:).
Sude: Kyllä näkyy joka suuntaan. Tiedä sitten mitä muita mukavuuksia siellä mahtoi olla.
Aili: Kaupunki, pieni tosin, mutta kovin sievä.
Tiina: Niin, pakkohan sitä on uuttakin rakentaa ja tekniikkaa hyödyntää, eikä vain elää kuin ennen vanhaan, että turistilla olisi täydelliset kulissit:).
Jael: Kyllä Itä-Eurooppa on yllättänyt moneen kertaan iloisesti.
Kyllikki: Tilaahan siellä riitti ja tyhjiä katuja.
Kirsikka: Tuo tyyli, että omakotitalojakin rakennetaan riviin, on minustakin mukavaa. Vain meillä Suomessako sitä halutaan pitää selviä rakoja naapuriin?
Oi miten upeita maisemia! Kaupunki vaikuttaa todella sympaattiselta. Kauniita kuvia taasen:).
Kiitos matkasta jälleen. Hyvää viikonloppua!
Ihan mielettömän upea linna! Minä olisin viihtynyt tuolla varmaan vaikka kuinka kauan.
Niin tosiaan, mitä sitä hyvää muuttamaan!
Tuo linnoitus on huikean hieno. Voisin kuvitella, että lapsista olisi mahtavaa leikkiä tuolla. Ja kyllä minäkin olisin voinut jäädä tuonne pitkäksi aikaa.
Maria: Sympaattinen, ihan totta. Aamulla vielä poikettiin johonkin ihanaan leipomoon ja saatiin pusseihin kaikkea herkkua mukaan autossa napusteltavaksi.
Satu: Hienohan se oli, minulla hieman voimat loppui kesken, mutta jäin sitten syömään vielä, kun miesväki kävi tykkejä tarkastamassa:)
Kirjailijatar: Onhan se onni, että tajusivat lopulta sen kunnostaa ja ryhtä ylläpitämään. Näitä linnoituksia on toisaalta saanut täällä katsoa jo aika monta, joten sen puoleen huomaan omaavani vähän sellaista muuriväsymystä:).
Lähetä kommentti