Ruoan jälkeen pakataan mukaan kahvit ja hurautetaan Syväjärvelle. Ollaan mummon lakkasoilla, mutta tällä kertaa on mielessä toisenlaiset saaliit. Paksista kaivetaan virvelit ja onget, madot on kaivettu kompostista ja aatoksissa on ahvenet.
Voihan vehreys. Kolmonen uppoaa suonsilmään, mutta ei haittaa. Isoveli on onneksi vieressä ja vetää onkimiehen ylös. Pienet sammakot ovat matkalla suolta metsään, niitä katsellaan mummon kädessä. Syödään suut mustiksi mustikoista ja ihmetellään hiljaisuutta, jonka rikomme kyllä varsin nopeasti. Alan ymmärtää turkkilaista ystäväämme, joka saapui lomalle Suomeen ja soitti heti ihmettelevän puhelun: "Mitä ihmettä te teette Istanbulissa, kun Suomi on tällainen paratiisi?"
Saapastelen suojärven reunamia. Kala nappaa. Järven pinnassa purhjehtivat pilvet ja kuvastuvat puut. Tekisi mieli työntää veneet vesille, mutta siitä tulisi märkä reissu ilman tulppaa. Tyydytään siis istumaan perätuhdolla ja katsomaan mitä on piilossa pinnan alla. Ainakin ahvenia, sillä niitä nousee pinnan alta yksi toisensa perään.
Asettelen saaliin mökin pihalle. Kuopuksesta näyttää siltä, että kalat juttelevat. Suut ovat ammollaan ja silmät hämmästyksestä suuria. Oikeasti ne ovat rajan tuolla puolen. Pojat ovat oppineet kuinka ahvenilta laitetaan niskat nurin. Sormi vain suuhun ja veto ja naksahdus.
Autossa mietitään, että täällä pakosta unohtuu kiire ja murheet. Hidastuisiko askel ja loppuisiko hoppu, jos asuisi suon reunassa? Hakisi päivälliseksi järvestä ahvenet ja jälkiruoaksi mustikat ja muut luonnon annit? Lämmittäisi tuntitolkulla saunaa ja kylpisi päivänsä päätteeksi syvän ja hyvän yöunen.
12 kommenttia :
Minä mietin tuota samaa viikko sitten Kainuussa erämaisen järven rannalla. Että loppuisiko hoppu, jos asuisin täällä ja katsoisin tätä maisemaa päivästä toiseen? Vai veisinkö etelän kiireen sinne mukanani?
Mahtava tuo alin kalakuva, tuli väkisnkin hymy huulille.
Veti suuta hymyyn ihan väkisin koko postaus :D
Ja kuule, se hoppu loppu täällä Lillan portille, mä luulen, että mun seuraava kiireni on reilun viikon päästä kun pitää töihin taas opetella lähtemään....askel on hidastunut, huolet (mitä ne on?) kadonneet ja aamut olleet autuaan hitaita....eikä näissä illoissakaan kiirettä ole ollut :)
Taidan ottaa kirjan ja kömpiä tuonne katon rajaan!
Kunhan tästä maltan....pimeys ikkunan takana ei ole sekään hassumpi, pari hassua valoa jossain.
Ihania kuvia (niin kuin kuvasi yleensäkin), perussuomalaista rauhaa. Eihän noissa maisemissa voi olla kiire.
Hauska tuo ystävänne kommentti :) Täältä kun lähtee Istanbuliin, niin rakastaa sitä vilinää ja elämää. Mutta ehkä se on niin, että molempia sopivassa suhteessa, rauhaa ja vilinää, niin hyvä on!
Kuinkahan tänään kävi, eteneekö asia...
Ihania kuvia! Minäkin tahdon onkimaan! Sitä ei ole tullut tehtyä ihan hetkeen. Voin haistaa suon tuoksut :)
Vau, mikä saalis :) Hieno postaus, jotenkin tämä kala-aihe nyt lämmittää mieltä, kun juuri itsekin oli samoissa puuhissa pitkästä aikaa...
Ihanat kuvakulmat! Toteaa Mirritäti
Kiva retki! Meidän pitäisi ensi viikolla ajella Suomeen. Haaveilen, että vielä ehtisimme sukumökille, ennenkuin se myydään..
Kiitos mukavasta postauksesta!
Oikein hyvää ja antoisaa viikonloppua sinulle & teille, Mine!
♥
Kirjailijatar: Minä luulen, että sitä veisi mukanaan mukavuudet ja kiireet. Nykypäivän tahti ei ole enää verkkainen, paitsi ehkä lomalla. Valitettavasti.
Pepi: Tai sinulla on siellä mukavat puuhat ja kiireet? Et taida ihan verkkaiseksi heittäytyä koskaan. Olen lukenut vähemmän kun oletin. Mutta vielähän tässä ehtii.
Tiina: Niin, jos saisi molempia sopivasti, niin ottaisin. Se asia on vielä prosessissa.
Hietzu: Tämä ei ollut kovin tuoksuva suo. Mutta hiljainen ja kaunis senkin edestä.
Terhi: Kerroinkin sinun pilkkiniksit ja laitettiin onki syvälle. Hyvin toimi:).
Mirritäti: Ihana oli koko suo. Kohta nähdään toisenlaisissa maisemissa:).
-K-: Turvallista matkaa, toivottavasti ehditte mökillekin. On ollut kyllä hieno kesä Suomessa, toivottavasti pitää ilmoja vielä teillekin.
Aili: Ole hyvä, Aili ja mukavaa viikonloppua myös sinne!
Kylla ne kiireet naissa maisemissa jaavat pitkana viikonloppunakin, jos vaan antaa tilaa sille, mika tarjoutuu koettavaksi. Tehtavalista ja tyoasiat on vaan laitettava sivuun.
Vaihtelu on hyvaksi, siksi Turkkikin saa kovat pisteet ja sinne suuntaa kerta toisensa jalkeen.
Suot ovat yksi Suomen parhaista asioista. Elavat vuodenaikojen mukaan nekin. Syksyinen suo mahtava paikka. Anisi
Tulipas tästä ihanan kotoinen olo! Todellinen pala paratiisia. Kiitos.
Anisi: Syksyä kaipaan, ihan kaikkinensa. Vuoden päästä otan sen vastaan ilolla ja tunnustelen kaikki puolet.
Sasse: Niinpä, suon voi kokea kaikin aistein, niin kuin nyt luonnon yleensäkin. Nämä ne jää lastenkin mieleen...
Lähetä kommentti