Belgradiin palatessamme, oli kello jo kääntymässä iltaan. Hotelli oli hieno, mutta sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Päätimme yrittää bussikyytiä. Respan tytöt selittivät: "Oikeasti tarvitsisitte liput, mutta ei ne teille mitään tee, vaikka teillä ei olisikaan. Olette vain, kun ette ymmärtäisi tai sanotte olevanne ulkomaalaisia." Siis mitä, emmekö vain voisi ostaa lippuja?
Koska lippuja ei ollut saatavilla, päätimme tutustua Belgradin taksiin. Se tosin meinasi tyssätä heti alkuunsa, sillä kuski ei millään meinannut ottaa meitä kaikkia kyytiin. Liian monta. Yksi, kaksi, kolme, neljä.... Me taas emme suostuneet hajaantumaan, joten lopulta ahtauduimme kuin ahtauduimmekin kaikki kyytiin ja pyysimme kuskia viemään meidät linnoitukselle. Perille päästiin ja kyyti oli halpa, alle 5€:lla muistaakseni meni se matka.
Edellis kerrasta oli jäänyt mieleen linnoituksen eläintarha. Silloin vain huomattiin sellaisen olemassaolo, mutta ei menty sisään. Nyt käytiin katsomassa, että olisiko se vielä auki. Olihan se, joten ei kun sisään ja linnoituksen villejä tapaamaan. Enpä muuten ole ikinä käynyt näin hyvin toteutetussa eläintarhassa. Jokainen eläin oli nähtävissä jopa ihan silmästä silmään. Aika vau.
Belgradin eläintarha sijaitsee Kalemegdan-linnoituksessa. Eläimillä oli aika hulppeat tilat, joissa elellä. Kauniin ympäristön lisäksi iloitsimme monipuolisesta eläinvalikoimasta. Erityisen hienoa oli nähdä isot kissat läheltä, sekä norsu (josta ei ole kuvaa), virtahepo että kirahvi. Apinoitakin oli, niin patsaana kun ihan oikeastikin:).
Alakulmassa oli myös kaunis alue linnuille.
Eläintarhan jälkeen olikin sitten kamala nälkä. Linnoituksen maisemat ihailtiin matkan varrella ja käveltiin kävelykadulle etsimään hyvää ravintolaa. Viime kerralla ei nyt ihan hurmaannuttu belgradilaiseen ruokaan, mutta tällä kertaa lykästi. Reissun ekat pizzat oli tosi hyvät ja ravintolan tunnelmakin kohdillaan. Rakkauteni Belgradiin säilyy siis tämän toisenkin kohtaamisen jälkeen.
Takaisin mennessäkin otettiin taksi. Ihan vain taksijonosta. Ja katseltiin ihmeissämme villisti kieppuvaa taksamittaria. Opittiin jotakin Belgradin taksista. Kannattaa soittaa taksi, ei koskaan ottaa jonosta. Ja katsoa kelloa, sillä iltataksa on huomattavasti kalliimpi kuin päivätaksa. No, oppirahojahan täytyy joskus maksella, miksei sitten Belgradissakin.
7 kommenttia :
Olipa kerrassaan upea postaus, kiitos Mine:)
Hyvä ettei Belgrad pettänyt odotuksianne; nuo eläimet ovat tosi upeita!!
♥
Mukava kuulla että eläintarhareissu oli onnistunut ja eläimillä oli tilaa. Se kun ei aina ole itsestäänselvyys. Upeita kuvia olet saanut otuksista jotka näyttävät kyllä nauttivan olostaan :)
Minulla on aina välillä kummitellut mielessä Belgrad. Mitä mieltä olet, kannattaako sinne matkustaa? Sinun kuvissasi ainakin on monta kiehtovaa yksityiskohtaa.
Taytyy sitten kai tuo Belgradkin laittaa listalle. :)
En tieda millainen laki siella on takseille, mutta kylla taalla ainakin kuski saisi kovat sakot (ainakin) jos poliisi saisi sen kiinni tuollainen revohka autossaan.
Aili: Eläintarha oli positiivinen yllätys, totta tosiaan.
Hietzu: Ihan totta, on niitä ollut sellaisia haisevia ja epäsiistejä eläintarhojakin, joissa tulee paha mieli. Tämä ei ollut niitä.
Kirjailijatar: Ystäväperhe meni meidän jälkeen Belgradiin ja kommentoi sitä "kamalan rumaksi kaupungiksi" tms. En siis uskalla sanoa:D. Minusta se on kaunis ja ruma. Ja sen tähden mielenkiintoinen.
Anu: Sitähän se kuski pelkäsi. Istanbulissa taas ei ole mikään ongelma, vaan sisään vaan, ja loput roikkumaan ulkopuolelle:D.
Onpa upea eläintarha. Yleensä eläimet ovat eläintarhoissa jossain jättimäisten alueiden peränurkissa piilossa, ja sitten harmittaa, kun ei niitä edes näe. Olisi tosi hienoa käydä tämmöisessä paikassa. Upeita kuvia!
Satu: Ihan samaa minäkin mietin. Korkeasaari on hieno paikka, mutta etenkin nämä kissaeläimet ovat aina siellä jossakin piilossa.
Lähetä kommentti