Olemme luostarien luvatuissa maissa. Niitä putkahtelee eteen teiden varsilla ja niemen notkoissa. En raaskisi ajaa yhdestäkään ohi. "Lasten riemuksi" vierailimme eilen Orheiul Vechissä. Tänään Moldovasta Romaniaan tullessa oli Caprianan luostarin vuoro.
Lisäriemua saan teiden varsien krusifikseistä. Niitä on puuveistoksina, muovisina, peltisinä jne. Ukrainan ja Moldovan krusifiksin vakiovieraat ovat ristin juurella seisova Maria ja Johannes. Näin ainakin päättelimme. Sama kolmikko seisoo myös tuossa omassa ikonissani. Osaakohan joku sanoa, että miksi näissä maissa nämä kolme ovat jatkuvasti yhdessä?
Paluu Romaniaan oli remuinen. Joku tässä romanialaisuudessa kiehtoo. Kuinka ollakkaan, noin sadan kilometrin lisäkiekauksella pääsisimme katsomaan Bucovinan maalatut luostarit. Arvaatte ehkä, että minun tekisi mieli se kiekaus tehdä, etenkin kun Lonely Planet sanoo Voronetin luostarissa olevan maailman hienoimman frescon. Kuinka sellaisen ohi voisi ajaa?
10 kommenttia :
Upeita yksityiskohtia! Tiedätkö, miten paljon kommunistit siellä aikanaan tuhosivat luostareita, vai saivatko ne olla rauhassa?
Onpa kaunis väritys tuossa luostarikirkossa!
Jokunen vuosi sitten visiteerattiin pienen työporukan kanssa pitkä viikonloppu Vilnassa - ja kierrettiin kirkkoja!
Kaverit kysyi palattuamme, että kaukaako kiersitte? Me, että eikun oikeasti kierrettiin kirkoissa, oli toinen toistaan mielenkiintoisempia ja kauniimpia. Siitä reissusta onkin valokuvakirja jossa ei juuri muuta olekaan - KGB:n vankilamuseosta olisi, mutta siellä oli kuvaaminen ehdottomasti kielletty!
Kiitos kauniista ja upeasta postauksesta, Mine!
Paljon hienoja nähtävyyksiä siellä reitilläsi, kuvia, ikoneita ja kirkkoja riittää.
Oikein kaunista ja turvallista kotimatkaa teille kaikille!
♥
Kylläpä siellä riittää katsomista matkan varrella, kaikki on mulle aivan tuntematonta.
Vanhat luostarit näyttävät hyvin eksoottisilta ja mukavilta paikoilta.
Mielenkiintoisia tutustumiskohteita todella!
Jokin noissa luostareissa vetää puoleensa - hiljaisuus, kauneus, mystisyys, pyhyys...? Kreikan matkailuvuosina niitä lasten sanoman mukaan "bongattiin" ja jonkun kerran vierashuoneissa majoituttiinkin. Se harmittaa, että Athos-vuoren luostariyhteisöihin vierailu ei ole naisille sallittua. Upea kuvateos siitä sentään löytyy hyllystä silmäiltäväksi. Itä-Euroopan maiden luostaripaljous oli minulle uutta. Jotenkin ovat siis selvinneet historian eri vaiheista. Anisi
Sympaattisen näköinen paikka. Pidän tuosta sinisestä, miten sitä on niin paljon kaikkialla. Ja maalaukset ovat kauniita. No, teettekö sadan kilometrin kiekauksen?
Riina: Jostakin syystä Maramuresin kirkot ja Bucovinan luostarit on ainakin saanut säästyä kommunismilta Romaniassa. Onneksi, sanon minä. Eli jotenkin ovat päättäjätkin säälineet kaunista ja vanhaa?
Pepi: Me ollaan sellaisia kirkko ja luostari-luutia. Lapsilla ei meinaa aina huumori kestää meidän kanssamme. "Siis pitääkö istua ja katsoa samaa maalausta 20 minuuttia?!?"
Aili: Paljon oli katsomista, mutta ihaninta oli tulla kotiin. Tosin täällä on aika kuumat ja kosteat tunnelmat, siihen on taas totuttautumista...
Allu: Itä-Eurooppa on vielä koskematon helmi, ainakin tuolla Ukrainassa ja Moldovassa...
Sulo Heinola: Minä jaksan ihailla kirkkotaidetta lähes loputtomasti. Nytkin oli toinen toistaan kauniimpia luostareita matkan varrella. Mukava, kun liityit joukkoon:).
Kirjailijatar: Tehtiinhän me, taisi olla parin sadan kilsan kiekaus kahden luostarin tähden, mutta jos minulta kysytään, olivat sen arvoiset....
Tätä kirjoittelen jo omalta sängyltä kostean kuumasta Istanbulista, jossa syksy on kuin kaukainen uni ja hellettä 28 astetta vielä tähän aikaan illasta. Huh.
Ihana paikka. Tulee ihan mieleen Valamon luostari, jossa sain kuin sainkin kesän aikana käytyä. Luostareissa on jotain äärettömän kiehtovaa.
Vanha Valamo on listallani, sitten joskus..
Lähetä kommentti