"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

lauantai 17. elokuuta 2013

515. tarina (Tunnistin omakseni)

Katselimme Lublinin torilla myytäviä asioita lahja-tarkoituksella. Oma ikonini on niskassa jyskyttävä asia, jonka aika on pakottanut huomaamattomaksi. Aina on joku vika värissä, tyylissä tai aiheessa. Niin ja hinnassa. Nyt kojun seinällä seisoi työ, jota mieli vei katsomaan aina vain uudestaan. 



Taiteilija itse oli töitään myymässä. Hän oli kotoisin Ukarainan Lvivistä, jonne olimme juuri matkalla. Oli tarjolla ikoneita ja kuvia, jotka oli maalattu luostarin seinäpaneeleihin. Mies, jolle ei yleensä kelpaa mikään, tykkäsi myös taiteilijan tyylistä. Pidin myös siitä ajatuksesta, että tunnistin ikonin heti omakseni ja se tulisi kantamaan tarinaa mukanaan. Matkamuisto vailla vertaa.



Ikoni oli reissannut ensin Lvivistä Lubliniin myytäväksi. Sieltä se matkasi autossamme kotikontujensa kautta Moldovaan. Nyt se koristaa hotellissa yöpöytääni. Miehen piti se purkaa paketista ja tuoda sisään, sillä halusin katsoa sitä. Huomenna jatkamme ikonin kanssa matkaa Romanian ja Bulgarian kautta Istanbuliin ja taas vuoden päästä  Suomeen. Oikea matkaikoni, eikös vain?

Ikonin lisäksi olemme katselleet Orheiul Vechin luostaria täällä Moldovassa. Navigaattori ei toimi ja se luo omat haasteensa matkailuun, mutta kysyvä ei tieltä eksy Moldovassakaan. Tai sanotaanko oikeammin, että kysyvä palaa tielle Moldovassakin:).

10 kommenttia :

Mari J kirjoitti...

Jotakin johdatusta - selvästikin. Mukavaa lukea matkanteostanne.

Lilja Liliacé kirjoitti...

Joskus sattuu mielenkiintoisia yhteensattumia..kuten tuo ikonin ja teidän matkanne. Todella kauniin ikonin olette löytäneet :)
Odottelen mielenkiinnolla kertomustasi Orheiul Vechin luostarista!

Pepi kirjoitti...

Kaunis on! Kuin myös tuo viereinen laudalle tehty.

Huomasitkos muuten, että Lillassa on ikoni myös :)

Jael kirjoitti...

Hieno ikoni.Ja myös taiteilija jännän oloinen.

Sateenkaari kirjoitti...

Tervetuloa taas Turkinmaalle. Meilla taalla etelarannikolla ovat kuumat helteet jatkuneet. Nyt nayttaisi saatiedotus, etta yöt alkaisivat viilenemaan. Toivottavasti.

Aili Mummo kirjoitti...

Oli varmaan tarkoitettu, että ikoni löysi teidät ja te ikonin:)

Taiteilija on upean ja arvokkaan näköinen mies...

Toivon, että ikoni suojaa teitä matkoillanne ja kodissanne missä asuttekin!

hietzu kirjoitti...

Onnittelut omasta ikonista. Täytyy kyllä sanoa että minäkin pidän taiteilijan tyylistä maalata. Kaunista jälkeä :)

Mine kirjoitti...

Mari J: Meidät oli tarkoitettu yhteen:).

Lilja: Teen matkatarinat sitten paremmalla ajalla Istanbulista käsin, nämä nyt vain tällaisia tunnelmia. Luostareissa on aina tunnelmansa:).

Pepi: Huomasin, mikä oli sen tarina?

jael: Taiteilijalla oli karismaa ja maailman sinisimmät simät. Hänen poikansa maalaa myös ikoneita ja oli isänsä kanssa myymässä:).

Sateenkaari: Turkkia lähestytään ja lämpötilat kohoavat samaan tahtiin...

Aili: Olihan se kiva ostaa tekijältä, ja päästä vielä katsomaan ikonin kotiseudut:).

Hietzu: Paneeleihin maalatuista töistä olisin voinut myös ostaa useamman. Ne oli maalattu jonkun vanhan kirkon paneeleihin ja tosi hienoja.

Pepi kirjoitti...

Sen on Tiina joskus ammoin tuonut mulle Moskovasta, olivat parin (poika)kaverin kanssa siellä joulua viettämässä.
Eli joululahja pienellä viiveellä, mä olen siitä aina tykännyt, mutta paikkaansa se on välillä hakenut.
Joskus vuosia sitten se oli kirjahyllyn karmissa kiinni ja kuinka ollakaan tipahti yks yö (miksi kaikki tapahtuu aina yöllä kun on hiljaista?) ja rikkoi yhden isohkon kristallimaljan joka oli alapuolella. Että se siitä maallisesta hapatuksesta :D

Täällä sen on hyvä olla!

Allu kirjoitti...

Mulla on monta ikonia,olen perinyt ne tädiltäni, kivoja muistoja.