Paperitehtaan työmies Veijo Rönkkönen valoi ensimmäisen betonisen patsaansa vuonna 1961 kotipihansa pienessä vajassa. Vuosien myötä patsaita tuli lisää junaradan ja valtatien väliselle kotitontille. Kuusikon sisällä mietiskelee yli 200 joogia. Talon ympärillä temppuilee lapsia. Pihalta löytyy intialaisia, afrikkalaisia ja musliminainen hunnussaan. Mies joka ei matkustanut ja eli eristäytynyttä elämää, toi maailman ja elämän kotipihalleen patsaissaan. Parikkalan patsaspuistosta muodostui ITE-taidetta, vaikka ihmisten kiinnostus oli taiteilijalle itselleen välillä kovin vaikeaa.
Rönkkönen ei halunnut ajatella puistonsa tulevaisuutta. Kysyjille hän oli vastannut haluavansa peittää puistonsa hiekkaan ja tuhatvuotiseen hiljaisuuteen. Onneksi näin ei käynyt. Taiteilijan kuoleman jälkeen puiston pelastajaksi nousi teollisuusneuvos Reino Uusitalo. Uusitalo osti puiston ja luovutti sen huolenpidon puiston kannatusyhdistykselle. Näin puisto jäi katselijoille avoimeksi, eikä siellä vierailusta peritä maksua.
Puiston patsaiden lisäksi voi ihastella itse puutarhaa. Rönkkönen oli innokas puutarhuri ja hänen suunnittelemassa ja toteuttamassa puutarhassa on ollut ihanteena luonnollisuus. Piha on muovautunut pitkän ajan ja lukuisten kokeilujen seurauksena. Kasveja puutarhassa arvioidaan olevan reilu 500 lajia. Veijon puutarhainnostuksen on sanottu alkaneen jo kansakouluiässä ja ensimmäisellä palkallaan hän oli ostanut kymmenen omenapuuta. Puutarhurin tutkinnon Rönkkönen suoritti Kansanvalistusseuran kirjeopistossa.
Harvat ystävät muistavat taiteilijan urheilullisena miehenä, joka joogasi, pyöräili, hiihti ja ui säännöllisesti. Veijo tunnettiin myös päättäväisenä ja periksiantamattomana persoonana. Viimeisen viiden vuoden aikana Veijossa tapahtui ystävien mukaan muutos vapautuneempaan suuntaan. Viimeisenä kesänä valmistui viimeisten vuosien ponnistus, satakunta lasta käsittävä lastenparaati. Lapsikatraan tekeminen on nähty Rönkkösen irrottautumisena oman lapsuuden ankeista muistoista ja äkeästä äidistä. Taiteilija pääsi lopultakin sinuksi itsensä kanssa?
Parikkalan patsaspuisto löytyy Kuutostien varresta Koitsanlahdesta ennen Parikkalaa. Vajaan, jossa Rönkkönen on tehnyt patsaansa, on rakennettu puhutteleva näyttely taiteilijan elämästä. Kannattaa käydä!
12 kommenttia :
onpa mielenkiintoinen!
Aurinkoista viikonloppua!
Suuret kiitokset, Mine, tästä Veijo Rönkkösen työtä ja elämää koskevasta postauksesta!
Olen kerran tuolla patsaspuistossa käynyt Veijo eläessä, taissi vielä se äkeä äitinsäkin elää. Nyt sain nähdä paljon sen käynnin jälkeen syntyneitä patsaita:)
Minulla on myös valokuvaaja Veli Granön teos Veijo Tönkkösen taiteesta, muutaman postauksen olen tehnyt tästä kuuluisasta ITE-taiteilijasta...
Vielä kerran kiitos, Mine!
♥
Ihan MIELETÖN!!!! Kuvat saivat hymyn huulille :) ITE-taide on oma mielenkiintoinen ja hauska lajinsa. Automatkoilla on kiva bongailla ITE-taidetta.
Onpa hurjan ahkera taiteilija ja mikä paikka! Kuin joku satumaa:)
No tuohan vaikuttaa hauskalta puistolta!
Ja taas on opittu jotain uutta!
En edes muista kuulleni Rönkkösestä koskaan.
Melkoisia patsaita, sai hymyn huulille :D
Voi jestas, tuokin paikka on mennyt minulta ihan ohi! Hämärästi muistan kyllä jostain lukeneeni joskus puistosta. Aivan ihastuttavia patsaita ja tarina. Minä niin tykkään, kun joku ottaa intohimosta elämäntehtäväkseen jotain vähän hullunkurista ja pitää siitä kiinni.
Haluaa tuonne! Mun mieleen!
Tässä jäävät Kiinan terrakottapatsaat toiseksi.
Mimon mami: Niin oli. Ja on. Me olemme siis ennenkin käyneet tässä puistossa ohi ajaessamme.
Aili: Mekin olemme käyneet vuosia sitten, mutta nyt puisto oli oikein herännyt eloon. Kannattaa käydä siis.
Hietzu: Joo, saa vinkata jos tietää vastaavia muita ITE-paikkoja Suomessa.
Jael: Tosiaan, vaikka voihan se illan hämyssä olla vähän pelottavakin?
Matkatar: Hauskapa hyvinkin.
Pepi: Ei pitänyt Rönkkönen meteliä itsestään, päinvastoin. Oli erakko-luonne, eikä halunnut liikoja porukoita pihalleen pörräämään.
Kirjailijatar: Taiteilija ei itse kaivannut huomiota, mutta onneksi sai kuitenkin tunnustusta viimeisinä vuosinaan. Puisto on todella käymisen arvoinen ja omaperäinen.
Mari: Sattuisko minkään matkan varteen?
Leena: En ole käynyt vielä terrakottapatsaita katsomassa, joten....
Vau, mikä paikka! Todellakin olisi hienoa käydä noitakin ihmettelemässä, ja ihanat nuo taiteilijan kirjatut ajatukset <3
(Se terrakottanäyttely on ihan mini tuohon verrattuna!)
Sannabanana: Seuraavalla Suomen lomalla sitten:).
Lähetä kommentti