"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

517. tarina (Edessä hohtaa valot)

Reilu 3700 km hyvin vaihtelevilla teillä. Keskellä peltoja, ohittamassa kyliä, luostareiden pihoilla ja kaupunkien huonoilla mukulakivillä. Viimeiseltä rajalta aukeaa eteen Turkin tasaiset valtatiet ja kohta jo edessä hohtaa tutut valot. Nimittäin jarruvalot monessa rivissä. Kyllä tietää kotiinsa tulleen, kun istuu taas Istanbulin iltaruuhkassa.




Paljon on nähty, mutta ainakin eilen tuntui siltä, että "Nyt riittää, kiitos. Eiköhän Eurooppa ole nyt nähty." Voi sen laittaa matkaväsymyksenkin piikkiin ja mieli voi taas muuttua? Ainakin yksi kerta vielä ajetaan, kun viedään muuttokuormaa Turkin kodista Suomen kotiin. Ja teille kirjoitan tämän matkan, kunhan asetun ja saan kodin kaapit täytettyä.

Bosborin yli ajaessa mies sanoi; "Onhan tämä hieman erilainen, kun se kymijoen suisto kodin takapihalla." Nauratti, mutta sisimmässä olin varma siitä, että molempi parempi. Tuli kiitollinen mieli, niin menneistä vuosista, tästä hetkestä, kun tulevista päivistä. Eiköhän asiat järjesty justiin niin kuin niiden pitää. Tässä on hyvä juuri nyt. 

10 kommenttia :

Allu kirjoitti...

Olette te kyllä aika matkan ajaneet, varsinkin kun voin kuvitella, millaiset tiet siellä on.

Leena Lumi kirjoitti...

Tuo on aika tarkkaan se matka, jonka me olemme usein ajaneet alpeille pikkuteitä ja jonka myös tulevaisuudessa ajamme. Siis niin kauan kuin sitä jaksaa ja se innostaa. Nyt on kiva kahdestaan, kolmen lapsen kanssa sitä jaksoi kun oli itse 30+.

Laskimme just, että jos lähtisimme ajamaan ihan kiinnostuksesta Portugalia kohtaan, Portoon, kilometrit tuplaantuisivat eli kiitos ei.

Nyt voitte levätä ja sinä voit alkaa suunnitella remontteja ja puutarhaa;)

Jael kirjoitti...

Mielenkiintoista on ollut seurata kotimatkaanne Mine,kiitos:)

Tiina kirjoitti...

Ykkössilta ei taida nukkua koskaan :)

Teillä on kyllä mielenkiintoinen vuosi edessä, puhumattakaan vuodesta sen jälkeen :) Mutta, näinhän se on: hyvä olla juuri nyt, juuri tässä. Mitä sitä hötkyilemään - paitsi vähän voi tietysti ruveta suunnittelemaan kiveyksiä ja istutuksia ja... Vaikka ei nyt ihan KKK :) toteutunutkaan, niin ihana valtakunta kuitenkin!

Aili Mummo kirjoitti...

Yhdyn edelliseen puhujaan: onnea, olette turvallisesti perillä!

Kaunista viikon jatkoa teille kaikille, Mine:))

Amalia kirjoitti...

Niinhän se on, että koti on seillä missä rakkaat ja tavarat. Kunhan ens kesä koitaa ja muuttokuorma Suomeen on tuotu, niin kyllä voitte koko perhe sanoa, että mieletön kokemus tuo Turkin aika.

Satu kirjoitti...

Tervetuloa kotiin. :-)

Mine kirjoitti...

Allu: Itse asiassa teiden kunto oli tosi huono vain osittain Ukrainassa. Moldovassa ja Romaniassa tilanne oli odottamaani parempi. Se oli kyllä iloinen huomio, sillä esim. Romaniassa oli edellisellä kerralla todella hitaita pätkiä...

Leena: Meidän lasten kanssa on aika helppoa matkustaa, onneksi. Mutta kahden aikuisen matkakohteet olisi epäilemättä hieman toisenlaiset, kun lapsiperheen:).

Jael: Tämä nyt vain oli tällainen raapaisu, kirjoitan matkan kyllä vielä uudestaan.

Tiina: Minulla on sellainen olo, että nyt on rauha jättää jäähyväisiä, kun ei tarvitse miettiä niin paljon tulevaa. Tosi avoimia kysymyksiä on, kuten työpaikat ja mitä soraa pihalle laittaisi:), mutta asuminen ja koti on kuitenkin ollut se suurin mutta. Esikoinen, joka on ollut todella nihkeä Suomeen muuton suhteen, sanoi eilen, että ei malta odottaa muuttopäivää. Oman kodin myötä tuntuukin yllättäen siltä, että kyllä hän siellä Suomessa selviää:).

Aili: Kyllä, turvallisesti. Nyt odottaa pyykin pesu ja silitys. Sitten pitäisi jo ryhtyä töihin.

Amalia: Ihan totta, elämää ei pidä rakentaa materian varaan, mutta koti on todella tärkeä asia, niin Istanbulissa, kun Suomessakin. Nyt katselen tätä kotia sillä silmällä, että mitä otetaan ja mitä jätetään.

Satu: Kotona on mukavaa, joskin kuumaa...

Live at N-town kirjoitti...

Voih, asioilla on tapana järjestyä! Koska on aikeina viedä se viimeinen kuorta Turkista kotikunnaille? Voih, kerro! Ja muuten, miten saatkaan iltaruuhkan näyttämään mukavalle kuviesi kautta!

Mine kirjoitti...

Live at N-town: Heinäkuussa lähdetään. Ei siis enää voi edes sanoa: vuoden päästä. Ja kun tietää, miten aika juoksee... Istanbulissa kaikki on hienoa, jopa iltaruuhka? No, ei oikeasti. Esikoinenkin se jo sanoi autossa, että "Se on varma, että en tule kaipaamaan Istanbulin ruuhkia ja elokuun hellettä." samat sanat.