Aamupäivällä kotoiltiin. Silitin pyykkiä Vain elämää-ohjelman siivittämänä. Ruokana oli uuniperunoita, savulohta ja makkaraa Turun sinapilla. Päiväkahvit keitettiin ruoan päälle ja toiset kahvit pakattiin reppuun rannalla nautittavaksi.
Ystäväperheessä on riittänyt vastoinkäymisiä. Perheen teini-ikäinen poika jäi tiistaina auton alle ja jalka meni pahasti rikki. Keskiviikkona oli leikkaus, jossa jalkaan laitettiin reilusti rautaa. Mies soitteli "geçmiş olsuneita" ja kyseli kuulumisia päivittäin. Tänään nuoren miehen piti päästä kotiin kipseineen, mutta kuinkas sitten kävikään. Eilen saimme hysteerisen puhelun perheen äidiltä. Miehensä oli hetki sitten tippunut korkealta telineeltä ja häntä kuljetettiin parhaillaan sairaalaan. "Miksi meitä näin koetellaan, miksi kaiken täytyy tapahtua samaan aikaan ja juuri meille?"
Tänään istuttiin sitten kahvittelujen jälkeen sairaalassa potilaiden vuoteiden vieressä. Isä ja poika olivat vierekkäisissä huoneissa, joten sukkeloimme vain sängyn vierestä sängyn viereen. Poikaa kun ei voitukaan laittaa kotiin, olihan äiti nyt sairaalassa kiinni miehensä vuoksi. Sukua, naapureita ja ystäviä lappasi ovesta sisään ja ulos. Mummo ja pappa eivät muuten olleet ensi kertaa turkkilaisessa sairaalassa. Reilu seitsemän vuotta sitten samainen nuori mies loukkasi jalkansa mummon ja papan Turkin vierailulla. Silloinkin käytiin sairaalassa ja myöhemmin kotona paranemisia toivottamassa.
Sairaat jäivät toipumaan. Me ajoimme rantaan. Lapset järjestivät illan iloksi temppushown. Oli skeittihyppyjä, pallotemppuja ja pyöräilevä kuopus. Takana prinssisaaret ja laskeva aurinko. Lämmin päivä vaihtui hieman viileäksi illaksi ja takki sekä lämmin kahvi olivat juuri sopivat olla olemassa.
Virvelitkin oli matkassa, joten kalojakin narrattiin. Kovin laihoin tuloksin. Nälkää ei tarvinnut kuitenkaan nähdä, sillä yrittäjä toisensa jälkeen kulki ohitsemme. Tarjolla oli auringonkukansiemeniä, kahvia ja lopulta maissinmyyjä, joka sai meistä tyytyväisiä asiakkaita.
Lauantain lentävä lapsi.
Kotimatka sujui yllättävän helposti. Joskus on juututtu sellaisiin ruuhkiin, että on rantareissut jäänyt aika vähäisiksi. Nyt matka eteni joutuisasti ja retkestä jäi hyvä mieli. Näin kului Minen lauantai. Kuinkahan mahtoi sujua sinun?
15 kommenttia :
Teillä oli näköjään hyvä päivä ja lopulta kai ystävillänne ? Kaikki jäivät henkiin...
Me (Mies + minä) tulimme juuri kotiin Lahdesta. Olimme Lahden Sibeliustalolla katsomassa Kuka Mitä Häh ? - musikaalia. Lipussa lukee romanttinen komedia, mutta romantiikka EI ehkä ole paras sana kuvaamaan Sleepy Sleepersin musiikkia yhdistettynä Pulu-nimisen roudarin (?) tarinaan. Ihan aito Sleepy Sleepers on myös tullut nähtyä...Tarkistin vielä vanhasta vieraskirjasta päivänkin - 2.4.1988. Vuottakaan en enää oikein muistanut, mutta menon kyllä...Keikkaseuralaiset olivat kirjoittaneet vieraskirjaan mm. "...Sakke (Järvenpää) on kiskonut Milviä hiuksista, nyt se ei ikinä enää pese tukkaansa ja minä olen ikuisesti katkera. Olipahan säpinät !..."
Nuoruutta muistellen: Tiina
Olipa kiva päivä teillä. :-) Minun oli melkein yhtä mukava: tarjouduin pesemään tätini ikkunat, ja sitten täti teki minulle ihanaa kanasalaattia ja laittoi sitä vielä mukaanikin. :-)
Nyt jäi vaivaamaan, että mitä ihmettä noista ostoskärryistä myytiin?
Olipa ystäväperheellänne huono tuuri,paranemisiin heille! Ja niin suomalainen ateria oli teillä;D
Ihan mukava oli täälläkin,näytin tänään perulaiselle lääkärille Eneidalla vähän lähiympäristöä ja kävimme kahvilla.
No kylla on ystavaperheella nyt harmia! Toivottavasti paranevat nopasaan! Tuliko miehelle mitaan isompaa vammmaa?
Tiina: Ihan totta. Minäkin ajattelin molempien kohdalla, että varjelus oli matkassa. Olisi voinut käydä paljon pahemminkin.
Kiva lukea musikaalimatkasta. Sellaisia on syytä järjestää arkisen aherruksen keskelle.
Satu: Siellä on kuule jos jonkunlaista yrittäjää. Kuvassa näkyy kahvi/teekauppias ja maissinmyyjä.
Olitpa ihana apulainen. Kansalaatilla voin mieluusti palkata sinut pesemään myös meidän ikkunat.
Jael: Oli joo suomalaiset herkut. Ja turkkilaiset perunat:). Kivalta kuulostaa sinunkin päiväsi.
Anu: Miehellä meni siis käsi. Sinnekin laitettiin rautavahvisteita. Mutta ainekset isompaankin katastrofiin olisi ollut ilmassa, joten onni onnettomuudessa.
Viehättävä kuva maissia syövästä herrasmiehestä, joka lienee teidän pappanne. Taitavat vanhempasi olla samanikäisiä kuin minä ja mieheni, jotka olemme mumma ja pappa. Mutta niinpä ihailen heitä, sinne ovat rohkeasti lennähtäneet!
Oma lauantaini on mennyt flunssaa potiessa ja oli mukava lukea sinun reipasta blogiasi, vaikkakin tällä kerralla ystävienne uutiset olivat ikäviä. Hyvä, että te olette tukena.
Radiotakin olen kuunnellut sängyssä ja oli pitempi juttu Syyrian pakolaisista, joita Turkissa on jo satoja tuhansia. Näkyykö se siellä Istanbulissa? Kerrottiin yhdestä upeasta naisesta, joka on polkaissut Istanbulissa käyntiin koulun, jossa nyt on jo 3000 syyrialaista pakolaislasta.
Edelliseen postaukseen vielä: katsotaas tilanne muuton jälkeen - ja miten talviloma ajoittuu, kesällä minen lähde täältä kirveelläkän :)
Täällä on lauantai mennyt pienten seurassa, rinsessat 6, 4 ja 2 vee sekä kolme koiruutta joista yksi pieni pentu, toinen keskenkasvuinen teini ja yksi kolmevuotias....voi pojat, on siinä ollut mummu ohjelmoitu :D
Huomenna Lilla talviteloille!
Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!
Voi ei mitä vastoinkäymisiä kavereillanne! Mutta kuvien tunnelma on taas oih!
Ihana tuo kuvienpehmoinen valo!
Meilläkin oli kiva lauantai, ei mitään erikoista: pyykkäilyä ja ruokaostokset, mutta sitten myös impromptu tanssikilpailu ja piknik takapihalla :) rullailtiin susheja ja lijuttiin kirjojen kanssa nurmikolla. Kerrankin tuntui, että aika kulki hitaasti lauantaina, rakastan!
Voi onpa ystavaperheella huonoa onnea, geçmiş olsun heille, onneksi toipuvat. Mies lahti lauantaina aamupalan jalkeen töihin ja me tytön kanssa neidin ruuan jalkeen ulos, siella menikin koko paiva kun oli niin kaunis ilma, puistossa ja sitten rattaiden kanssa hölkattiin pitkin rantaa, paljon oli kalastajia paikalla. Kotona oltiinkin aika puhki, onneksi oli edellispaivan pöperöa joten illalla ei tehty mitaan, tallaydyttiin miehen kanssa töllön aareen ja oltiin vaan.
Sellaista elämä on, sanotaan laulussakin...Onni sentään, kun henki säilyi sekä isältä että pojalta.
Minun ilonani olivat lapsenlapset, joille jaoin osan tuliaisista. Ihanaa nähdä heitä muutamien viikkojen jälkeen:)
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, Mine!
♥ ♥ ♥
No kylläpä yhdellä perheellä on huonoa tuuria! Kaksi onnettomuutta samalla viikolla, ei kiva.
Meillä lauantai sujui museossa ja teatterissa. Oli täälläkin mummoa ja pappaa kyläilemässä, joten on toimittu oppaina.
Paavalinkukka: Mummo ja pappa ovat jo vanhoja Istanbulin kävijöitä. Tämänkertainen matka on heille kuudes. Ovat siis miehen vanhempia, ei minun.
Syyrian pakolaisia näkyy jonkun verran Istanbulissa, mutta pääosin taitavat olla siellä rajan pinnassa.
Pepi: Mökkikausi taitaa olla tosiaan ohi. Täällä on vielä ollut kovin kesäistä. Tosin tänään meitä paleli, kun oli vain 20 astetta:).
Helmi-Maaria: Oli tosiaan kaunis ilta ja huokailin kaunista valoa moneen kertaan.
Sannabanana: Kuulostaa hyvälle lauantaille. Onnistunut lauantai on mielestäni vähän laiska, mutta pitää sisällään jonkunlaisen yllätysmomentin.
Petra: Onkin hyvä joskus olla kokkauksesta vapaalla. Täällä Turkissa se onneksi onnistuu myös ravintolatarjonnan vuoksi. Tähdepäiviä meilläkin pidetään ja kaivetaan kaapista kaikki mitä sieltä löytyy...
Aili: Jattu ilo onkin aina yksinäistä iloa parempi. Mukava, että sait mieluiset vieraat käymään.
Kirjailijatar: No oli tosiaan vähän turhan paljon yhdellä kertaa. Täällä kun omaiset päivystävät sairaalassa 24h/vrk, käy homma omaisille myös fyysisesti raskaaksi, kun ei tule kunnolla nukuttua jne. Sen perheen äiti on tosi väsynyt.
Samat on sitten kuviot sielläkin. Me ei kyllä käyty nyt museossa.
Tulin tänne viihtymään sunnuntaiehtoona. Oli kiva lukea viimeiset postauksesi, sinulla on mukaansa tempaava tapa kirjoittaa ja kuvata, tuntuu kuin olisi itse paikalla.
Hienoa, että islamin kauniimpikin puoli valottui, hyvä uskonto on saanut turhan negatiivisen maineen.
Toivottelen pikaista paranemista onnettomuuksien uhreille ja teidän perheellenne mukavia yhdessäolon hetkiä.
Cheri: Kiitos Cheri, huomaan kyllä, että jokainen lukee tekstit myös omasta ajatusmaailmasta käsin. Itse en nimittäin ajatellut siellä säätiöllä, että Islam olisi kaunis, vaan erittäin ihmisjärkeen käypä uskonto. "Ole hyvä, niin saat hyvää?" Eikö se ole se sama vahva voima, mikä tässä maailmassakin jyllää?"
Lähetä kommentti