557. tarina (Jerusalem - kaikki Pyhät)

Kalliohaudalta otamme suunnan vanhan kaupungin toiselle puolelle. Reittivalintamme sattuu tällä kertaa kulkemaan juutalaiskortteleiden halki. Tulee tunne, että siellä on jotenkin vauraampaa tai kultturellimpaa kuin muualla? 

Määränpäämme on Daavidin kaupunki, jossa meitä kiinnostaa etenkin Siloan lammikolle vievä Hiskian tunneli. Kello on kerennyt pitkälle ja lipunmyyjä vannottaa meitä kulkemaan ripeästi, jotta ehtisimme. Suuntaamme siis ensin tunnelin alkuun. Opaskirja muistuttaa, että tunneliin ei ole menemistä ilman kunnollista taskulamppua. Meillä on kännykkä ja kaksi kameraa ja päätämme selvitä niillä. Kyllä kai 500 metriä kulkee vaikka pimeässä tunnustellen? Seinään kiinnitetty kuva kertoo tunnelin veden nousevan jopa reisiin saakka. Mies rullaa housuja niin ylös kun saa, minä taas sujautan housut reppuun ja lähden tunneliin pitkästä paidastani kiitollisena.

"Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Hiskiasta ja hänen aikaansaannoksistaan, siitä kuinka hän rakensi vesialtaan ja tunnelikanavan ja johti veden kaupunkiin, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan." 

2. Kun. 20:20

Kännykässä riittää juuri ja juuri akku. Mietimme, että tästä ainakin pojat olisivat nauttineet. Käytävä on kapea ja sen korkeus vaihtelee kaiken aikaa. Valo on todellakin tarpeen. Kuljemme välillä kumarassa ja välistä päät pystyssä. Vesi virtaa ja on selvästi puhdasta, sillä käytävä pohja ei ole limainen tai liukas, vaan yllättävän tukeva kulkea. On käsittämätöntä ajatella kävelevänsä kuningas Hiskian vuonna 700 eKr rakentamassa vesijohdossa.  Päätepisteenä vielä Siloan lammikko, jonka äärellä saamme viettää hetken itseksemme veden solinaa kuunnellen.

Paluumatka Daavidin kaupunkiin kulkee myös tunnelia pitkin. Tällä kertaa ei vain tarvitse kulkea vedessä. Ilmeisesti kuljemme maan alla vanhan temppelin kivien vierustaa. Mielenkiintoinen on tämäkin reitti ja hämmästelemme maanalaista raikasta ilmaa, jonka tuloreitti jää meille epäselväksi. 

Daavidin kaupunki oli rakennettu Kidronin laakson rinteeseen. Vastapäisellä seinustalla sijaitsi silloinen hautausmaa. Vanhat haudat on otettu hyötykäyttöön uusia rakennuksia rakennettaessa. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat nuo hautojen suut tuolla alemmissa kerroksissa?

"Anna tippiä, sillä kiltit ihmiset pääsevät taivaaseen", kehottaa purkki Daavidin kaupungin kioskilla.  "Pidä usko," muistuttaa tatuointi autovuokraamon pojan kädessä. "Siunausta," toivottaa kadulla tapaamamme suomineito. Jerusalemissa kaikilla näyttää olevan Jumala ja suhde häneen. Muuttuuko Pyhässä maassa kaikki Pyhäksi?

Pyhät Pyykit?

Schindlerin hauta johon ei ole pääsyä tulevan PyhäPäivän vuoksi?

Pyhä Kirja.

Turisti Pyhiä Paikkoja etsimässä.

Daavidin haudalla on miesten ja naisten puoli. Molemmilla puolilla on täsmälleen samanlainen arkku. Onko Daavid haudattu kahdessa osassa ja kumman puolen naiset saivat? Naisten puolella yksinäinen nainen vuodattaa hiljaa sydäntään kuninkaan hautaa vasten. Vierailu on kohdaltani nopeasti ohi. Miestä taas ei kuulu, enkä ihmettele yhtään. Daavidin haudan ääressä näet karkeloidaan. Kuuluu iloinen laulu ja oven suusta näen ortodoksijuutalaiset hyppelemässä kiharat pomppien. Tunnelma miesten puolella on suorastaan riehakas, vaikka kuvat eivät sitä pysty osoittamaan. 

Miestä odotellessa ja karkelointia sivusta seuratessani, nousee mieleeni yksi muisto kotikirkon parvelta noin 22 vuotta sitten. Muutama meitä nuoria oli kiivennyt jumalanpalvelusta seuraamaan urkuparvelle. Vanhan testamentin teksti kertoi Daavidin karkeloinnista liitonarkin edessä näin: "Pelkkä pellavakasukka yllään hän (=Daavid) tanssi rajusti Herran edessä." 2. Sam. 6:14. Minä kuulin, että "pelkkä pellavasukka yllään hän tanssi rajusti Herran edessä," ja rupesin sitä ihmettelemään vierustovereille. Siitä jumalanpalveluksesta tuli urkuparven nauruherätys, jota kirkkoherra yritti vihjailevasti saarnastuolista rauhoitella. Nauratti vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen ja tässä tietyssä hetkessä. Pyhää naurua, luonnollisesti.

Päivän viimeisenä kohteena etsimme yläsalia. Kuinka kätevää ja epäuskottavaa onkaan, että se löytyy Kuningas Daavidin haudan yläkerrasta? Kävelemme siis vain huoneen lävitse ja pysähdymme sen sijaa yläsalin katolle kauniin maiseman ääreen. 

On helppo ymmärtää mikä Jerusalemissa vetää ja kiehtoo. Se on hengästyttävä ja hengellistyttävä. Mutta seuraavaksi jätetään Jerusalem hetkeksi, vuokrataan auto ja katsotaan mitä sitten tapahtui.