Hyvästelemme Jerusalemin Öljymäeltä käsin. Kaupunki silmiemme alla ja ympärillä oliivipuut. Tie on kapea ja rinteessä vielä aamupäivän rauha. Etsimme Getsemanea, joka kartalla on merkitty rinteen puolivälille, mutta todellisuudessa sijaitsee jo rinteen alakulmassa. Ajamme siis ohi ja päädymme mäen päälle.
Pian löydämme itsemme portilta, joka johdattaa meidät vuorisaarnan kirkkoon. Seinustoille kirjoitettu Isä Meidän-rukous monin eri kielin. Turkkilaista versiota ei löydy, mutta suomalainen helpostikin. Koko kirkosta ei matkaoppaassani mainittu mitään, mutta tulipahan käytyä. Portilla kysytään tietä Getsemaneen ja jatketaan matkaa neuvojen suuntaan.
Näköalatasanteen alla lepää juutalainen hautausmaa. Sen yksinkertaisuus puhuttelee minua. Hautakivet ja niiden päälle asetetut erikokoiset kivet. Lepääkö kiviröykkiön alla kuuluisuus vai rakastetuin suvun jäsen? Palaako kiven päädyssä olevassa aukossa kynttilä? Surijoita ei näy, on vain yksittäiset turistit oikaisemassa hautausmaan läpi kohti omia pyhiä paikkojaan. Hautausmaiden ystävänä minulla ei ole mihinkään kiire.
Getsemane on pieni ja hyvin hoidettu puisto Öljymäen kulmassa. Oliivipuista voi päätellä niiden nähneen vuosisatoja, ehkä vuosituhansiakin. Kirkko on kaunis ja puiston tapahtumia avaava. Maalausten äärellä viivähtää mielellään. Onneksi tuli käytyä, vaikka alkuun ajateltiin jättää koko Öljymäki välistä.
Olemme viihtyneet Jerusalemissa, mutta nyt on aika startata auto. Ajaa läpi karun maan ja päätyä Välimeren äärelle Tel Aviviin. Sieltä vielä kaksi postausta. Kaupunkikierros omin avuin ja kaupunkikierros ihanan oppaan seurassa.
Oikeassa elämässä bloggaaja on nuhainen ja hautautunut peittojensa alle omaan sänkyynsä. Eikä aio täältä liikahtaa muualle kun hakemaan kupin kuumaa kahvia ja pari palaa paahdettua ruisleipää. Hyvää ja terveempää viikonloppua teille kaikille!
17 kommenttia :
Minun lapsuuden ystäväni sukuni on Öljymäki. Minusta hänen sukunimensä on ollut aina niin hieno.
Getsemanen oliivipuut ovat vaikuttavia vanhuksia.
Onpa erikoinen hautausmaa! En ole koskaan nähnyt tuommoista.
Parempaa oloa sinne peiton alle! Sinulla pitäisi olla nyt kuumaa mustaviinimarjamehua.
Olen tuolla käynyt joskus kauan sitten.Kauniit kuvat taas ja kaikki Jerusalem -postauksenne saavat minut suunnittelemaan matkaa kaupunkin,kunhan tulee sateita ja alkaa vihertää.Paranemisiin!
Jännä tuo juutalainen tapa laittaa kiviä hautapaadelle. Schindlerin listasta opin sen, mutta niitä näkyy esim. Père Lachaisella keskitysleirin uhrien muistomerkillä. Mitähän ne kivet mahtavat siinä symboloida? Tai miksi niin tehdään?
Kiitos postauksesta, Mine, ja pikaista paranemista sinulle:)
Oikein hyvää lauantai-iltaa sinulle ja perheellesi, Mine!
♥
R. Hänninen: Onpas tosiaan hieno sukunimi. Liekö sillä on juuria israelin Öljymäelle?
Anu: se on jännä, että miksi vanha puu lahoaa sisältä?
Satu: Auttaisikohan sen viinimarjamehu? Mummon mehua täällä hetken olikin, mutta kaikki on nyt juotu pois.
Jael: Sinullahan se on hieman helpompaa tehdä Jerusalemin reissuja, kun meillä.
Riina: Minun ymmärtääkseni kivet ovat sama asia kuin meillä kukat. Merkki siitä, että haudalla on käyty. Schindlerin haudalla olisin halunnut käydä, mutta ei onnistunut. Oli hautausmaan portit kiinni.
Aili: Minäkin toivon pikaista paranemista. Jotkut vain kertovat omasta kokemuksestaan, että täällä on joku sitkeä flunssa kiertämässä. Toivottavasti tämä ei ole sitä lajia...
Kiitos Mine, kun jaat nämä reissusi, tosi mielenkiintoista - ilo olla mukana!
Pikaista paranemista!
-riia-
Getsemanen oliivipuut ovat tosi vanhoja, liekö niiden tarkkaa ikää tieteellisesti tutkittu. Vaikka ne eivät olisi ihan 2000 vuotiaita niin voisi silti olla niin, että ne ovat paikalla aikaisemmin kasvaneiden juurivesoista nousseita, eli biologisesti kuitenkin samoja yksilöitä kuin 2000 vuotta paikalla kasvaneet. On niin vaikuttava ajatus se, että nuo vanhat puut olisivat oikeasti ainoita vielä eläviä yksilöitä, jotka ovat nähneet Herran, silloin kun hän eli ihmisenä ihmisten joukossa!
Kivet hautojen päällä tarkoittavat esim, sitä että joku on siellä käynyt ja jättänyt kiven muistoksi.Ennen aikaanhan haudat olivat kiviröykkiöitä.
Kauniita paikkoja, me oltiin juhannuksen aikaan silloin aikoinaan, kaikki oli kukassa - ja kuvaaminen miltei mahdotonta! Aina kun katsoit linssin läpi, että NYT, niin eikös siihen eteen pölähtänyt yksi saman seurueen pariskunta! AINA, joka ikinen kerta - teki jo mieli tivauttaa jossain kohden :/
Taidettiin systerin kanssa olla yhtä ärsyyntyneitä, varsinkin kun silloin eimollut mitään digikameroite, kun kuva oli pilalla, niin se oli pilalla ja se selvisi vasta kotona.
Mielenkiintoisen näköinen hautausmaa, tuosta ei ole minkäänlaista mielikuvaa, näinköhän nähtiin?
Riia: Kiitos. Mukavaa, että jätit merkin matkaseuralaisena olostasi:).
Paavalinkukka: Ihan totta, ehkä niitä kasteltiin Jumalan kyynelin ja siksi vielä elävät...
Jael: Onkin kestävämpi merkki käynnistä, kun kukat. Koruttoman kaunista.
Pepi: Hautausmaa on niin laaja ja suuri, että sitä on mahdoton olla näkemättä, tosin onhan se silloin saattanut olla pieni ja huomaamaton.
Minä iloitsen kyllä tästä digikamera-ajasta. Tuo se oli raivostuttavaa juuri, että kuvien hyvyydestä ei ollut mitään takeita ja samalla piti aina säästellä filmiä.
Tuo hautausmaa on muuten nykyaan vahan ongelmallinen, kun jotkut vandaalit (turhautuneet naapuruston asukkaat, luulisin) kayvat valilla rikkomassa hautakivia siella.
Kiitos näistä postauksista! Ihana, kun pääsitte.. Ja pikaista paranemista sinulle<3
Anu: onpas kurjaa, mikä siinä nyt turhauttaa niin, että pitää lähteä tihutöitä tekemään?
Sennie: Ihanaa, kun pääsimme. Yksi unelma on toteutettu. Ja tautikin taas asteen parempi.
Kaunista, k a u n i s t a, niin kaunista...
Kiitos
Ja tsemppiä flunssaan!
Kikka: Onhan se kaunista. Omalla tavallaan. Ei sellaista söpöstelykaunista, vaan tuollaista pelkistettyä ja vähän karuakin kaunista.
Flunnsa antaa ikään kuin periksi. Ei taida pysyä vauhdissa mukana?
Lähetä kommentti