"Mikään ei ole niin vaikuttavaa Vanissa, kun Vanin linnoitus," sanoo matkaopas. Se sama matkaopas meillä oli silloinkin siellä käydessämme, mutta en tiedä miksi emme siellä käyneet? Ehkä pidemmillä matkoilla tapahtuu aina se "kivikasaväsymys". Tulee mieleen, että "onhan noita kiviä jo katseltu" ja päättää sen sijaan tehdä jotakin muuta. No, miehet päättivät käydä ja olihan kaunis paikka tämäkin. Päivä loppui Vanissa jo neljältä, joten ei voi puhua illan sinestä. Auringonlaskun väritys kuitenkin.
Linnoituksella on urartulaisen kuninkaan hauta. Teksteissä kerrotaan kuninkaan urotöistä ja yläkuvassa on kirous haudanhäpäisijöitä varten.
Lyhyt historia-katsaus Vanin pitkään historiaan: Urartun kuningaskunta kukoisti Ararat-vuoren alueella 1200-600-luvuilla eKr. Kuningaskunnan pääkaupunkina toimi nykyinen Van. Urartulaiset poimivat aineksia kulttuuriinsa naapurustoltaan, joista voimakkain olivat assyyrialaiset. Lopulta assyyrialaiset yhdessä muiden naapurikansojen kanssa koituivat urartulaisten tuhoksi.
Vanin alueen tyhjentyessä, sinne löysi tiensä armenialaiset. He hallitsivat alueella aina vuoteen 700 jKr, jolloin arabit hyökkäsivät ja pakottivat armenialaisen prinssin pakolaiseksi Akdamar-saarelle. Arabien aika jäi lyhyehköksi ja seuraavat tulijat olivat persialaiset ja bysantin väki, joiden kanssa armenialaiset saivat jatkaa alueella yhteiseloaan. Van onkin erityisen merkityksellinen alue nimenomaan armenialaisille.
1071 vuodesta lähtien alkoi turkkilaisten esiinmarssi. Vanin alueella on taisteltu, yksi ja toinen ryhmä on kaivannut siitä omaa valtiotaan tai edes itsehallintoaluetta, mutta Turkilla se on pysynyt. Vuonna 1915 tuhoutui Vanin vanha kaupunki, kun ottomaanit tuhosivat sen venäläisten valloittajien tullessa. Turkin tasavallan synnyttyä uusi Van rakennettiin noin 4 km:n päähän kuvan linnoituksesta.
Nykypäivän Vanissa asuu pääosin kurdeja.
10 kommenttia :
Kaunista! Kun vain ehdin koko maailmaan, haluan nähdä Turkkia enemmän kuin mitä olen nähnyt.
Tässä niitä sanotaan urartulaisiksi. Aika tuntematontahan tuo täällä meilläkin on. Kyllä te kaiken löydätte!
On niin kauniita maisemia että tuntuu jo ihan epätodelliselta. Hassulta näyttävät nuo kirjoitusmerkit. Kuinka voikin taivas olla noin sininen ja yhtä syvänvärisiltä näyttävät nuo ruskean punertavat kalliot. Mahtava kontrasti!
Hei!
Hienoja kuvia. Tuolla olisi ihana käydä itsekkin.
T. Hanna slemanista
Jylhiä kauniita maisemia! Eivätkö ne Van-kissat ole juuri tuolta kotoisin?
Helmi-Maaria: Minä suosittelen lämpimästi Itä-Turkin matkailua!!! Harmittaa, että niin ihmeelliset paikat jää niin harvojen ihailtavaksi. Kirelitaito olisi avuksi, mutta ihmisten ystävällisyys on niin huikeaa, että se peittää monta asiaa. Tosin Itä-Turkki yksin naisena voi olla jo aika extreamea….
Allu: Kiitos linkistä. Yritin googlella ja eri sanakirjoilla, mutta hankalaa on tiedon löytö. Kuule, Turkissa on ollut vaikka mitä kansallisuutta. Yksi uskomaton paikka on Hattusas. Siellä olimme aikaan ennen digikameraa ja nyt minulle iskikin ajatus, että vieläkö ehtisimme sinne uudelleen ennen kesän lähtöä….
Hietzu: Eikö olekin. Periaatteessa pitäisi olla karua, mutta sitten onkin nuo kaikki sävyt ja kontrastit. Luonto on ihmeellinen…
Hanna: Kannattaa käydä, jos suinkin onnistuu. Minä fanitan Turkin Itää!
Jael: Kyllä, sieltä ne tulevat ne eriparisilmäiset ja uimisesta pitävät kissat:).
Onpas upeita maisemia ja kuvia, oikein hengästyttää!
http://elamaakuvina.blogspot.fi/
Muuten, jos kotimaan pääkaupunki kiinnostaa, olen pitänyt pientä valokuvablogia Helsingistä:
http://capitaloffinland.blogspot.fi/
Tervetuloa vilkaisemaan!:)
Oi mitä kuvia, taas kerran. Sekä tämä että edellinen postaus. Ihan henkeäsalpaavan kauniit värit, näköalat ja maisemat... huh!
S: Kiitos viestistä, tulen kurkkaamaan molemmat blogisi:).
Terhi: Minustakin näissä kuvissa Idän värit tulee ihanasti esille. Kesällä sitä ei niin huomannut. Aurinko kai hävitti värit?
Lähetä kommentti