Nämä säät on kuin luotuja kotiansa pakkaavalle naiselle. Ei hiki virtaa eikä helle väsytä. Sataa päivä toisensa jälkeen, mutta vilauttaa välillä aurinkoistakin puoltaan. Nainen vaan ei pysy pakkauslaatikoiden ääressä. Hän käy vielä tuolla. Ja katsoo vielä tuonnekin. Vieläkö ehtisi sinne? Piipahtaa saarille edes muutamaksi tunniksi.
"Näyttäähän sinunkin säätiedotuksesi, että se selkiää," kysyy tekstiviesti. Vettä tulee ja jalassa on kumisaappaat. Normaalisti tässä tilanteessa koko retki peruttaisiin, mutta nyt eletään kuin viimeistä päivää. Laivaan mennessäkin vielä sataa. Eurooppa on pukeutunut harmaaseen sumuun. Aasia esittelee vain utuiset ääriviivansa.
Laivan lähestyessä rantaa, pilviverho antaa periksi. Aurinko lähettelee säteitään ja kehoittaa riisumaan villatakin ja vaihtamaan kevyempiä kenkiä jalkaan. Retkiseurue odottaa rannassa ja Saaret näyttävät nyt parastaan. On hevoskyyti kukkulan juureen. Matkalla kaikki ne kirpaisevan kauniit huvilat pihojen kukkaloistoineen. Mitäs jos ostettaisiin täältä talo? Mitä jos olisi sellainen henkilö, joka oikeasti voisi tehdä jotakin sellaista?
Olin varoittanut noususta, mutta silti se yllättää. Repun alla selkä hikoaa ja yksi seurueesta käännytetään takaisin lähtöpisteeseen. Tie on jyrkkä ja aurinko paistaa. Tätä matkaa säestää linnunlaulu. Välillä voi istua ja ihailla kirkastuvaa taivasta, joka sinisenä kaartuu yllemme. Kukkulan päällä matkan vaivat palkitaan. Luostari on kauniimpi kuin muistan. Muistan myös, miksi sieltä ei ole yhtään kuvaa. Kuvaus on kirkossa kielletty.
Juodaan vedet ja nappaan kahvin. Helteellä turkkilaiset juovat vain kuumaa. Kylmä neste se vasta kuulema nostaakin hien pintaan. Alaspäin matka etenee joutuisasti ja pian taas noustaan hevoskyytiin. Kierretään takaisin rantaan saaren toista reunaa.
Pöydät on katettu veden ääreen. Jokainen niistä kutsuisi meitä luokseen. Saarilla kuuluisi syödä kalaa, mutta emme halua. Mezeetkin jätetään nyt väliin. Syödään pienesti ja yksinkertaisesti. Tuuli viilentää sopivasti ja kotimatka lähestyy. Vielä ehditään hakea matkakahvit ja sitten on aika jättää Saari jatkamaan omaa verkkaista elämäänsä. Pakkauslaatikoiden kutsu taas voimistuu.
Kiitos mukavalle matkaseuralleni!
Muuttopäivitys: Kontti on tilattu ja on kaksi viikkoa tavaroiden noutoon. Juoksen kiihtyvällä vauhdilla naapurissa pesemässä pyykkiä. Olohuonetta koristaa tyhjien laatikkojen pino. Toivottavasti ne täyttyvät ensi viikolla. Tänään on vuorossa mattojen pesetys, verhojen puolitus, kankaiden etsintä tuoleja varten, lasten tanssiesitys klo. 15.00, kuntosali, siivous huomista vuokraisännän tarkistusta varten, lasten synttärien valmistus ja pöytälevyn piirros lasikantta varten. Ei ole siis vapaa-ajanvietto-ongelmia tänäänkään. Raoissa yritän pysyä elämästänne kärryillä, mutta kommentaattori minussa on nyt asioiden pakosta vaiennut. Ehkä minulla joskus vielä on taas aikaa? Olettehan silloinkin vielä olemassa?
18 kommenttia :
Kyllä varmaan on "jakomielitautinen" olo, kun on haikee lähteä ja mieli palaa halusta lähteä.
Kiitos itsellesi :)
Paljon jäisi kokematta ilman paikallistuntemusta! Tuskinpa olis tullut luostarille asti kiivettyä -josko olis heposiakaan löydetty....paitsi hajun perässä menemällä :D
Kaupungissa ei muuten ollutkaan yhtä hyvä sää kuin saarilla!
Saaret yksi lemppari paikoistani;)Jokakesäinen MUST-kohde.Sää ei todellakaan ole Istanbulissakaan ollut nyt mitenkään loistava, mutta eiköhän se siitä parane.Pakkaus ei varmaan innosta ihan joka hetki, vaikka se onkin varmasti prioriteettilistan yläpäässä,mutta eiköhän se loppurutistuksenkin aika sitten omalla ajallaan tule, mukavaa viikonloppua!
Sitä sadetta tuli pikkuisen meillekin;aamulla aikaisin satoi puoli tuntia,oikein kivasti eikä sellaita ikinä tapahdu kesäkuussa!
Kiva retki teillä ollut taas. Juokset ihan hiki hatussa,mutta noin se on kun on muutto edessä,paljon asioita hoidettavana.Toivottavasti saat vähän rentoutuakin välillä.Tsemppihalit!
Muuttaminen on aina raskasta puuhaa, joskus haikeaakin, kuten teillä, mutta lopulta kuitenkin palkitsevaa ja uusia tuulia tuovaa. Koittakaahan jaksaa pusertaa muuttopuuhat ja hengähtää aina pikkuinen hetki jossain välissä.
Ihana Istanbul kaikuu sydämesi seinämissä ikuisesti.
- Unohdin jäähyväiskirjeen, en ehtinyt kirjoittaa. Mutta minun kirjeenihän ovat kaikki samanlaisia. Tulen takaisin huhtikuussa, voikaa hyvin. Lähden nyt ja palaan kevätpuolella, pidä itsestäsi hyvää huolta. Kyllähän Muumipeikko tietää.
Ja Nuuskamuikkunen unohti hänet, ihan noin vain.
(Muumilaakson marraskuu, s.10)
Joskus Sinulla on vielä aikaa; kiirehdi rauhassa ! Kukaan ei varmasti katoa sillä aikaa ! t: Tiina
Palaathan viimeistään huhtikuussa ja kevätpuolella...
Amalia: Onhan se vähän sellainen kahtia (tai kolmia) jakautunut olo.
Pepi: Kyllä etsivä löytää, joskus jopa silloin kun ei tiedä mitä etsii:).
Kirsi: Tuo kontin tulo on nyt sellainen viimeinen deadline, että sitä kohti mennään eikä meinata.
Jael: Onneksi ei ole ollut helteitä, niin ei ole tarvinnut hikeä liiemmin pyyhkiä. Juoksua sen sijaan tosiaan piisaa joka päivälle.
Saga: Nyt se loppuhaahuilu taitaa jäädä tekemättä. Olen iloinen silti, että ehdin niin monta kävelylenkkiä aikanani kävellä.
Tiina: Kyllä minä täällä roikun, aina kun ehdin. Muiden blogien kommentointiin ei ole oikein aika riittänyt, mutta tänään hieman jo korjasin sitäkin tilannetta. Minulla on menossa synttäritarjoilujen väsääminen ja se pakottaa pysymään keittiössä ja näin ollen koneellekin ehtii silloin tällöin istahtaa kun odottaa lämpimäisiä uunista ulos. En ole kyllä yhtään kiireen kaveri. Sen taas olen muistanut tässä päivien juoksussa.
Unohda blogisi velvoittavassa mielessä. Asiat järjestykseen. Anna aika itsellesi, perheellesi, välttämättömyyksille, joita taatusti riittää. Kunhan jossain vaiheessa taas sinut tavoitamme tämän tai uuden blogisi muodossa. Anisi
Jäi edellä kysymättä. Mikä onkaan kuvaamasi saari ja mistä sinne tiensä löytää? Seuraavaa Istanbulin matkaa suunnitteleva Anisi
Huh, ihan hengästyy kun tuota tehtävälistaa katselee :D
Minäkin olen kuullut, että kuumalla pitäisi juoda kuumaa (ja Koreassa syödä tulista), mutta kyllä ihan rehellisesti valitsen mieluummin jääkahvin kuin kuuman kahvin hellepäivää helpottamaan!
Hei, ihania kuvia jälleen...täällä samanlaisissa tunnelmissa, kontti lähtee 16.6. Tsemppiä muuttoon!!
XX Päivi
Olipa teillä hienot maisemat!
Tsemppiä sinne muuttokiireisiin, äläkä tätä blogia murehdi - kyllä me lukijat täällä pysytään. :-)
Mukava huomata että muuttohässäkän keskellä ehdit muutakin. Uskon että se laatikoiden ym. täyttyminen ja ajoissa kaiken järjestäminen on varmasti se päällimmäinen asia mielen päällä tällä hetkellä. Näitä kuvia katsellessa mietin että tulet varmasti ikävöimään mm. noita värikkäitä ja omaperäisiä taloja täällä harmaiden betonilaatikoiden keskellä. Mutta olen vasta tässä muutaman vuoden sisällä itse huomannut että jos jättää ne Suomen "ikävät kliseet" huomiotta, täältä löytyy paljon kivoja matkakohteita ja nähtävyyksiä. Kun jaksaa ja osaa pitää silmät auki. Sitä pitäisi päästä sellaiseen "ulkomaisen" katsojan moodiin ja katsantokulmaan eikä pitää kaikkea niin itsestään selvänä. Te osaatte varmasti tullessanne pitää sitä katsantokulmaa yllä pidempään koska teillä on pitkä elämysmatka siellä Istanbulissa takananne.
Tuntuu ihanalta elää teidän muutosta tämän blogin kautta, sitä itsekin hyvästelee kuvien kautta maisemia.
Ei me sua jätetä tai unohdeta. Eiköhän jokaisella ole aika ajoin omat kiireensä, ihan ymmärrettävää.
Oletko ajatellut jatkaa tätä samaa blogia myös Suomessa? Toivon ettet ainakaan hävittäisi näitä blogitekstejä mikäli blogisi suunta vaihtuu, tänne on kiva palata fiilistelemään.
Hyvää viikonloppua Keski-Suomen lämpimän auringon alta! :)
Anisi: Saari on siis Büyükada eli suurin Istanbulin edustan Prinssisaarista. Sinne menee lautat Kabatasista, Kadiköystä ja Bostancista. Suosittelen lämpimästi!
Terhi: Minä kyllä valitsen aina kuuman kahvin. En ole oppinut jääkahveja juomaan.
Päivi: Yhdessä sitten aherretaan, siellä ja täällä! Minne te muutatte? Ainakin taitaa olla käyntejä tiedossa Kotkan suuntaan:). TSEMPPIÄ!
Satu: On meillä hienot maisemat! Voihan Istanbulini. Tänään vietettiin kahden nuorimman synttärit tuolla Marmarameren äärellä. Oli ihana päivä.
Hietzu: Minusta on mukavaa muuttaa takaisin Kotkaan, lapsuuteni kaupunkiin. On jännä nähdä, että miltä kaupunki nyt näyttää, aikuisin silmin. Luulen, että tulemme tutkimaan lähiympäristöä ihan eri tavalla, kun pysyvä paikallisväestö tekee? Ehkä kävelen teille KOtkan kadut, tosin ne käveleekin sitten sukkelammin kuin Istanbulin…
En jatka tätä blogia, vaan suunnittelen uutta. Jätän tämän kuitenkin tänne omaksikin muistokseni elämästäni Istanbulissa.
Elämäsi vaikuttaa hektiseltä, mutta oivasti organisoidulta. Kyllä ne laatikot täyttyvät, usko pois.
Olen ollut palstasi lukija nyt muutaman viikon, saatuani marttamaisen vinkin ennen omaa ensimmäistä (mutta toivottavasti ei viimeistä) Istanbulin matkaani.
Tämä blogisi on tuonut minulle paljon tietoa ja hymyjäkin, ja kurkistuksen maailmaan, josta en juuri mitään tiennyt. Toivottavasti jatkat kynäilyjäsi ja kameran käyttöäsi myös kotimaassa. Näitä lukee mielikseen.
Olen itsekin expat, tosin lähempää kuin Turkki - ja perheetön. Mutta tuo kahtalaisuuden tunne, mitä ottaa, mitä jättää, jännitys muutosta ja vähän tulevaisuuden pelkoakin - ja haikeus lähtemisestä, erään ajanjakson jäämisestä taakse... Kaikki koettua. Mutta siitä selviää.
Turvallista matkaa takaisin Pohjolaan.
Terv. Maarit
Cheri: Jokainen päivä täyttyy edes joku. En minä vielä ole vaipunut siis epätoivoon. Tai no ehkä nyt kuitenkin hetkittäin.
Maarit: Kiitos sinulle mukavasta kommentistasi. Toivottavasti Istanbul osaa pitää sinua hyvänä, Se kun on vähän sellainen oikkuilija:).
Muutos sisältää aina riskin, mutta olemme ottamassa tätä riskiä nyt ihan levollisin mielin. Välistä stressipisteet nousevat ja väsymys painaa, mutta sitten taas jaksaa porskuttaa ja luottamus selviämiseen palaa. Sellaistahan se on, tässä elämässä.
Hieno saari- ja luostariretki!
Huh tuota sinun päiväjärjestystä, voimia muuttoon! Ei todellakaan pahastuta jos et ehdi muissa blogeissa vierailla. Eipä itsekään kesällä niin paljon ehdi kuin talvella.
Lähetä kommentti