233. tarina (Istanbul- puputytön onni ja arpajaisten voittajat)

Kuusi vuotta sitten teimme valmisteluja. Kello kuusi illalla oli kuopuksemme määrä syntyä. Oli helteinen kesä ja meille tyypilliseen tapaan kohdussa viivyttelevä vauva. Muutaman vuorokauden vaivannut järkyttävä kutina ympäri odottavaa kehoa. Oli lohdullista kuulla aika jolloin se tulisi loppumaan.

Syntyi ihana suloinen tytär. Istanbulilaisemme. Isä taisteli hoitohenkilökunnalta luvan saada vauva syliinsä äidin ollessa ommeltavana. Selvisi voittajana. Saapuessani huoneeseen mies istui tytär sylissään. Vieressä päivysti hoitajatar silmät kiinni kaksikossa. Ettei isä vaan pudottaisi vauvaa.

Tyttärestä kasvoi varsinainen pupu-tyttö. Joululahjatoiveet eräänä vuonna olivat: pupukirjoja, pupupeli, puputakki. Sinä jouluna paketeista paljastui todella monta pupua, kun jokainen sukulainen oli ottanut toiveet huomioon.

Tänä aamuna lauloimme tyttären hereille. Avasimme paketteja. Lopuksi sänkyyn kannettiin pieni pupu-tyttö. Lastemme ensimmäinen oma lemmikki. Arvaatte varmaan mikä onni on omistaa oma pupu?

Juhlapäivän aamuna suoritimme myös arpajaiset. Onni suosi seuraavasti:

Pyyhkeet ja saippuat voitti MILTSU!

Muistikirjan, kivitaulun ja magneetit MIMON MAMI!

Onnea voittajille!

Jos laitatte minulle sähköpostilla (tuhatjayksitarinaa@gmail.com) osoitteenne, niin käyn ensi viikolla postittamassa voittonne. Kiitos kaikille osallistuneille!