"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

144. tarina (Amasra- kaurapuuroa ja vetävä sänky)

Saavuimme hyvin pikaisesti Safranbolusta Amasraan. Mikä kaunokainen se olikaan siellä Mustanmeren helmassa.







Amasra on Mustanmeren "turistikohteita". Lainausmerkeissä siksi, että turismi Mustallamerellä on jotakin ihan muuta, kun turismi Turkin etelässä. Kaupungissa vaeltelee paikallisia turisteja ja ulkomaalainen on vielä sangen harvinainen ilmestys. Unohda discokadut, krääsän myyjät, vesipuistot ja luksushotellit, sillä Amasrassa eletään varsin maanläheisesti ja pienieleisesti.


Me hankkiuduimme reteästi kaupungin hienoimpaan hotelliin. Aluksi huomasimme, että siivoojaa ei ollut huoneessamme näkynyt muutamiin päiviin. Aloitin siis lakaisemalla lattian enimmistä hiekoista. Suihku toimi, ainakin muutamasta reiästä. Sänky oli suunniteltu parisuhdetta lähentämään. Se vedätti molempia osapuolia keskellä olevaan kuoppaan. Nyt ei oltu kuitenkaan tultu valittamaan, sillä tiedämme jo kokemuksesta, että Turkissa asiakas ei ole aina oikeassa. On syytä ottaa hotelli sellaisena kuin se on ja ajatella positiivisesti.

Kiertelimme kaupunkia katselemassa. Se oli kaunis. Kiipesimme sen kukkuloille ja kävelimme kaduilla. Pysähdyimme syömään rannan tuntumaan. Amasrassa tutustuin ensimmäisen kerran Testi-kebabiin. Se oli ruukussa haudutettua lihaa, joka maistui todella hyvälle. Söimme, kuopusta lukuunottamatta, hyvällä ruokahalulla ja totesimme Amasran olevan hieno paikka monilla eri mittareilla mitattuna.



Hotellihuoneessa keitin kuopukselle vedenkeittimellä kaurapuuroa aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi. Hillosilmällä.  Yöllä heräsin moneen otteeseen siippani kyljestä kuopan pohjalta. Kapusin kuumissani sängyn laidalle uudestaan ja uudestaan, kunnes luovutin. Kiedoin käteni kultani ympärille ja hymyilin ennen vaipumistani hikiseen uneen. 

11 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinä Mine osaat kuvailla tilanteita hyvin - ihan niin että näkee "hengen silmillä". Nauratti ihan hirveästi tuo "kuoppaan putoamista" siinä parisuhdetta lähentelevästä "sängystä" :O) :O) Mutta seutu nyttää olevan KAUNIS!!
tykkää
Sylvi-mummo

A kirjoitti...

Kaunis ja alkuperäinen tarina, ja kuvat, Mine.<3

Matkat ovat onnistuneita, kun asiakas ei epäkohdista valita, vaan tyytyy siihen, mitä saa.;DD

Oikein hyvää keskiviikkopäivää, Mine.<3

Jael kirjoitti...

Ihanasti kerrottu matkakertomus taas kuvineen:)Mukavaa alkanutta helmikuuta teille!

Mine kirjoitti...

Sylvi: Voishan sitä hieman enemmänkin revitellä näiden kertomusten kanssa. Hassuja tilanteitahan sattuu ja minä olen (onneksi) tilannehuumorin ystävä. Yritän vain hieman huomaamattanikin sensuroida. Täkäläiset ei aina osaa nauraa itselleen ja maansa "hauskoille puolille".'

Aili: Alkuun yritimme väittää asiakkaan olevan oikeassa. Sittemmin olemme huomanneet, että helpommalla pääsee, kun ottaa "sattuuhan näitä" asenteen ja maksaa hyvästä mielestä.

Yaelian: Kiitos, samoin sinne. Olemme parhaillaan Bolussa. Aamukahvi kädessä ja pojat sytyttää touhukkaasti takkaan tulta. Ulkona valkoiset hanget, lumikuorutetut puut ja reipas pieni pakkanen. "Ah elämää" kolmoseni sanoin:).

Anonyymi kirjoitti...

Aivan upeet maisemat! Tahtoo myös!

Mine kirjoitti...

Esme: Toivottavasti tahtosi joskus toteutuu!

Anonyymi kirjoitti...

Mine: Joo eu kaikkea pidäkään kertoa. Ei kaikki kaaikkea uskoisikaan :)

Sylvi

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihana tarina ja niin kaunis paikka tuo, josta en ollut aiemmin kuulutkaan. Kuin pieni helmi meren sylissä. Juuri tuollaista lämpöä ja kauneutta sielu nyt kaipaisi.

Mine kirjoitti...

Sylvi: Totta. Uskomattomimmat tarinat on usein tosia, vaikka kukaan ei uskoisi jos kertoisi.

Kirjailijatar: Turkki ei ole osannut tai halunnut ottaa Mustaamerta turismin käyttöön. ONNEKSI, sanon minä. Siksi siellä harvemmin kukaan ulkomaalainen pyörii. Turkkilaiset kylläkin pyörivät, tosin hekin ovat pääosin kaupungeista kotiseuduilleen tulevia kävijöitä.

Unknown kirjoitti...

Ihana tarina! Rakastan lukea naita matkatarinoita, kuvien kanssa tuntuu aivan kuin itse matkustaisi teidan kanssanne ja elaisi samat hetket yhdessa. Olet todella taitava kirjoittaja!!!
Amasrassa haluaisin minakin kayda, tosin taitaa olla jo nyt liian kaukana mutta ehka jonain paivana voisi onnatakin. Todella kaunis paikka!

Mine kirjoitti...

Heli: Kiitos Heli! Toivottavasti teillekin Turkki nyt aukeaa eritavoin, kun saitte auton:). Tämä on hieno maa matkustaa. Siellä taitaa lähempänä olla hienommat rannat, kun Mustallamerellä. Tosin tunnelma täällä on ihan omanlaisensa. En osaa laittaa paikkoja paremmuusjärjestykseen, eikä onneksi tarvitsekaan.