"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 10. helmikuuta 2012

149. tarina (Istanbul- Istiklalilta Galata-sillalle)

Istiklalilla  poikkeamme viikottain. Se on lempikatujani Istanbulissa. Ei kuitenkaan kannata unohtaa Istiklalin sivukatuja, jos on tänne asti saapunut.


Ollessani mieheni kanssa matkassa, jatkamme usein Istiklalin Tünelin puoleisesta päästä alas Galata- sillalle. Mieheni soittaa kitaraa, luuttua, rumpuja, pianoa jne. Musiikki-innostus on onneksi siirtynyt myös lapsille. Musiikki-ihmiselle tämä Istiklalin päädystä lähtevä katu onkin varsinainen aarreaitta. Tällä alaspäin viettävällä kadulla on musiikkiliike poikineen. Täällä myydään rumpuja, pianoja, kitaroita, huiluja... Eikä vain myydä vaan korjataankin. Tällä kertaa meillä oli mukana lasten kovia kokenut kitara. Kolmonen oli pelannut sählyä sisällä kohtalokkain seurauksin. Näitä seurauksia lähdettiin paikkaamaan korjaajan luokse.






Alamäki vedättää. Kuljemme ohi Galatan tornin. Helpomminkin tämän matkan voisi toteuttaa käyttämällä Euroopan vanhinta maanalaista. Tällä kertaa päätämme kuitenkin  liikuttaa jalkojamme ja silmäillä kaupunkia. Pidän tästä kadusta. Siellä on aina kulkijoita ja alamäki etenee vauhdilla. Silmäni tarttuvat ikkunan pesijään päidemme yllä, t-paitoihin tai hedelmäkauppiaisiin. Istanbul jaksaa yrittää.




Alas päästyämme näemme jo Galatan sillan. Kultaisen sarven yli hyppäävä silta on tunnettu kalastajistaan. Saavut mihin aikaan päivästä tahansa, löydät heidät siimojaan kokemasta. Syötit ja saaliit makaavat vierestysten kalastajan vieressä. Miehet vieri vieressä keskittynein ilmein. Kalastajien alapuolella lukuisat kalaravintolat odottavat asiakkaitaan. Minä en tykkää Turkin kaloista. Maistuvat liian- kalalle. Kalastajat sen sijaan levittävät ympärilleen rauhaa. Tunnista toiseen odottaen. Ehkä pian jo nappaa.





14 kommenttia :

A kirjoitti...

Kiitos upeista kuvista, Mine.<3

Oikein hyvää viikonloppua sinulle ja koko perheellesi, Mine.<3

pikkujutut kirjoitti...

Hitsit, että näitä on hauska katsoa.Ihan kun itsekin kävelisi isellä. Meillä tytär aloitti kitaran soiton ja plektraa tarvittiin, kpl-hinta on 10 dollaria. Plektra (x4) tuli Suomesta postin mukana alle 10 dollarin hintaan...

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on hassua Istanbulissa, että yhdellä kadunpätkällä kaikki kaupat myyvät samaa tuotetta/tuoteryhmää. Esim. tuolla kertomallasi kadulla musiikkitarvikkeita, jollain toisella taas kutsukortteja ja paperitavaraa, kolmannella taas pelkästään pesualtaita jne. Meillä Suomessa kun on totuttu, että yhden kadun varrelta löytyvät kaupat myyvät jokainen eri tuotetta tai tuoteryhmää.

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi että! Tuli niin mieleen joulukuu ja viime kesä ja...muistan muuten nuo t-paidat. Luulen, että tuo paita oli myynnissä myös joulukuussa tuossa liikkeessä. Kesällä kävimme siellä sisälläkin.

Ihan mahtava tuulahdus tutusta paikasta. Mukavaa viikonloppua!

Jael kirjoitti...

Ihana kuvareissu taas,kyllä tekee mieli tulla Istanbuliin!
Miehesi onkin oikea monitaituri musiikin suhteen. Minulla on kitara ja olen joskus ikuisuus sitten ottanut tunteja,mutta tuolla nurkassa se nöhjöttää ja 2 kieltä poikki...
Tel Avivissakin on yhdella alueella katuja,jotka ovat keskittyneet samantapaisiin kauppoihin;on lammpukatu,huonekalukatu,keittiötarvikekatu ja niin edelleen.Mukavaa viikonloppua!

Mine kirjoitti...

Aili: Kiitos. Meillä onkin kummallinen viikonloppu. Kaikki lapset ovat yökylässä. Kaksi isompaa toisessa paikassa ja kaksi pienempää toisessa. Me kaksi vanhaa varista ihmettelemme hiljaista kotia. Äsken kävimme syömässä, kun hain miehen kotia töistä. Nyt taidetaan vaan lepuuttaa ilta korvia ja tehdä omia hiljaisia asioita:D. Rentouttavaa viikonloppua muillekin!

Pikkujutut: Oho, onpas siellä plektroilla hintaa. Meillä soittaa kitaraa miehen lisäksi esikoinen ja vanhempi poika. Täällä on onneksi soittimet edullisempia kun Suomessa ja tuolta kadulta on käyty molemmille kitarat ostamassa. Kasa plektroja tingataan aina kaupan päälle:). Koulussa heillä on keskiviikkoisin sitten soittotunnit. Kolmonen soittaa rumpuja. Neljäs vielä miettii mitä rupeaisi soittamaan. Niin, että tervetuloa tänne plektra ostoksillekin.

Anonyymi: Niin. Se on tosi kätevää silloin, kun tietää mistä lähtee jotakin hakemaan. Helppo tehdä hintavertailuja eri kauppojen välillä, kun kauppoja on samalla alueella vaikka kuinka monta. Vaikeaa taas silloin, kun ei tiedä missä tuota nimenomaista artikkelia myydään tai jos sen myyntikatu on hankalassa paikassa:).

Kirjailijatar: Minusta se sama paita on siinä aina:). En ole vielä koskaan kerennyt sisään asti. Olen yleensä tuolla mieheni kanssa ja hän rupeaa huokailemaan helposti vaatekaupoissa. Pitäisi tehdä niin, että minä menen hypistelemään paidat silloin, kun hän on musiikkikaupassa. Sieltä hänellä ei ole koskaan kiire pois.

Yaelian: Laita kielet kuntoon ja rupea näppäilemään. Minä en osaa soittaa mitään eikä riitä kärsivällisyyttä opetellakaan. Onneksi joku osaa. On kiva, kun talossa soi. Tervetuloa vain tänne, kyllä me sinut ilolla vastaan otamme. Minun kasvisruoka-taitoni ovat kyllä melko huonot, mutta siltikin lupaan yrittää ja pitää niin hyvin kuin taidan:).

SaaraBee kirjoitti...

Lähdetkö minulle oppaaksi sitten, kun tämä lama on ohi ja uusi ei ole vielä alkanut? Tahtoo Istanbuliin

Mine kirjoitti...

Vihreatniityt: Tottakai. Ja sitten juodaan ne kahvit ulkona kadun varressa pitkällä kaavalla samaan syssyyn. Toivotaan, että tämä laman loppu sattuu tässä tulevan parin vuoden aikana, ennen kuin lasten lukiot ajaa meitä kohti Suomea.

Tai teille sattuu lottovoitto.

Kirjailijatar kirjoitti...

Meilläkään mies ei tule vaatekauppoihin. Se odottaa ulkopuolella ja pelaa kännykällä :)

Wanha kirjoitti...

Istanbulissa olisi kiva päästä käymään. Upeita kuvia ja ihanaa, että musikaalisuus on periytynyt! Meidän perheessä ei osata soittaa kuin suuta :P

ii kirjoitti...

Me sanotaan kavereiden kesken tota katua kitarakaduksi (vaikka onhan siellä paljon muutakin) :D

Istiklalin kuvista kaipaan yhä niitä entisiä katukiviä (vaikka oliki hurjat kävellä varsinki sateessa sandaaleilla) ja puita :/

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Se on se miehen ja naisen pieni ero, kai:).

Elisabeth: Tervetuloa vain, kyllä täällä kannattaakin käydä. Juuri tulimme iltahulinoista miehen kanssa kotiin. Oli hauskaa:).

ii: Minun aikana on tainnut olla nämä katukivet koko ajan. Missähän ne puutkin mahtoi olla? Vaikka Istiklalilta ei löydykään, olen kyllä muuten aika iloinen siitä, että täältä löytyy vihreää sieltä ja täältä.

Miltsu kirjoitti...

Hehe, mun mies ei tykkää lohesta koska se maistuu kuulemma liikaa kalalta :D

Mine kirjoitti...

Mila; Huvittavaa. Minä taas rakastan lohta. Voisin syödä sitä päivät pitkät. On vain niin mahdottoman kallista, että se on meillä vähän kuin juhlaruokaa. Lohi ei siis minusta maistu kalalle, sano se miehellesi:)