"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 3. toukokuuta 2012

211. tarina (Suomen kesä ja mökki)

En ole koskaan tosissani haaveillut mökistä. Omasta kesäpaikasta saaristossa tai niemen nokassa järviseudulla. En siirtolapuutarhamökistä enkä huippuvarustellusta vapaa-ajanasunnosta. En ole kiintynyt mihinkään tonttiin tai maisemaan siinä määrin, että kaipaisin palata sinne aina uudestaan. Mieluummin etsin uusia kulmia. Kurkistan mitä seuraavan mutkan takaa löytyy. Tuhlaan vähäiset euroni matkaan. Pysyvät haaveeni sidon taloon, josta joskus tulisi koti. Oikein revitellessäni unelmien poluilla, sijoitan sen haaveideni talon meren rannalle. Mihin sen jälkeen tarvitsisin mökkiä?




Pidämme kuitenkin mökkeilystä. Otamme ilolla vastaan kutsut sukulaisten ja ystävien mökeille. Jokainen Suomen kesä olemme vierailleet monenlaisilla mökeillä. Hyvin varustellussa mökissä Tahkolla. Sähköttömässä mökissä Jänisjoen varrella. Saimaan saaressa kolmosen kummien mökillä jne. Iloiten jokaisesta kokemuksesta nuotion ääressä, savusaunassa tai järvessä löylyjen välillä. Mökki ja Suomen kesä kuuluvat yhteen. Jokaiselle sen mökin ei onneksi tarvitse olla oma.






Oleellisinta omassa mökkeilyssä ei ole se rakennus. Tai puitteet. Kauniit maisemat ja hiljaisuus eivät tietenkään ole haitaksi, mutta oleellisinta meidän mökkeilyssä on yhdessä oleminen ja tekeminen. Saunan lämmitys, ruoan valmistelu, syöminen, uimareiden vahdinta ja soutaminen. Yhdessä tekemällä ja olemalla syntyy parhaimmat mökkimuistot ja tarinat. Niitä haluan nyt jakaa teidänkin kanssanne.




Lähdetään siis mökille. Ei kun mökeille.

Suomessa on parasta: Pitkät kesälomat.  Kahden päivän vapaat joka viikko. Kohtuulliset työpäivät. Laki, joka suojelee työntekijää. Ylityökorvaukset. Lomarahat. Tiesittehän varmaan, että monessa muussa maassa saadaan vain unelmoida viiden viikon kesälomista, viikonloppuvapaista ja kohtuullisista työviikoista? Turkkilainen saa hyvässä lykyssä lomaa pari viikkoa, usea ei sitäkään. Työpäivät venyvät. Läheinen hedelmäkaupan setä löytyy esimerkiksi työmaaltaan aamulla klo. 9, päivällä klo. 13, illalla klo 21. Hän seisoo siellä vielä jos palailen kotiin klo. 23. Usein minusta tuntuu, että hän on siellä aina. Onko heidelmämyyjillä muuta elämää? Työviikot saattavat olla kuusi tai seitsemän päiväisiä. Eikä monenkaan tarvitse unelmoida ylityökorvauksista, pitkistä viikonlopuista tai illoista, jolloin kerkeäisi mökille lämmittämään saunan. 

10 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Niin totta joka sana tuossa viimeisessä osiossa, ja me vielä rutistaan....milloin mistäkin!

Ihania kotoisia kuvia ja täytyy sanoa, että tuo pieni pellavapääsi on hurmaava, varsinainen suomalainen liinatukka :)

Saga kirjoitti...

Tuohon hedelmä -ym. pikkuputiikkien myyjien ainaiseen työssäoloon olen kiinnittänyt huomiota niin Istanbulissa kuin muuallakin maailmalla. Hurjalta tuntuu. Mutta onhan se elämänmenokin niin erilaista, sukulaiset pyörivät siinä pitkin päivää seurana. Se, että joku joutuu niin tekemään, tuntuu välillä surulliselta, välillä kunnioitettavalta sinnikkyydeltä.

Tiina kirjoitti...

Näitä postauksia tulee niin, ettei meinaa perässä pysyä :) Onneksi voi lukea useammankin kerrallaan - sillä todellakin tykkään niin lukea kuin katsella näitä juttujasi!

A kirjoitti...

Me suomalaiset pidämme metsän ja erämaan rauhasta, siellä sielu lepää, unohtuu melu ja melske;))

Kiitos postauksestasi, Mine.<333

Mine kirjoitti...

Pepi: Hän on elämän ihana ylimääräinen yllätys:). Tuohon työaikaan ja lomaan sanon vielä, että ihminen helposti tottuu hyviinkin asioihin. Siksi niiden arvo katoaa. Palkallinen loma, viisi viikkoa. Minä luulen, että osaan sanoa siihen elämäni loppuun asti, että VAU! Kuten kohtuullisiin työviikkoihin. Siihen, että elämää voi olla työpäivänkin jälkeen.

Saga: On varmaa, että kun tehdään pitkää päivää, se ei ole sellaista "tehokasta työaikaa" mitä Suomessa ajatellaan. Hedelmämyyjä voi katsella työpaikallaan telkkaria ja juoda teetä tuttujen kanssa. Silti hän on sidoksissa putiikkiinsa. Estetty menemästä mihin haluaa. Minusta se olisi kuluttavaa.

Tiina: Täällähän nämä tarinat seisoo. Koetan olla nyt ahkera, ennen kuin alkaa kesä ja lomat. Sitten kirmailen pitkin maita ja mantuja uusia tarinoita keräämässä.

Aili: Kyllä se niin on, että mikään ei rauhoita niin kuin hiljaisuus. Mikään ei uneta paremmin, kuin päivän touhujen päälle nautittu sauna. Missään ei mieli lepää paremmin kuin veden äärellä luonnon keskellä.

Anonyymi kirjoitti...

Jäin miettimään tuota "Suomessa on parasta"-kohtaasi vähän enemmänkin. Ymmärrän kyllä, mitä onkaan "pointtisi", mutta rohkenen nyt olla osittain eri mieltä kanssasi ainakin joiltakin osin...Ensinnäkin ajattelen kaikista asioista niin, että jos jossakin joku asia on (ihan mikä tahansa)huonommin kuin meillä, se ei tarkoita, että siihen pitäisi pyrkiä tai että omaa rimaa pitäisi laskea.

Suomen asiat voivat näyttää hyviltä tai jopa parhailta, kun niitä katsoo ulkopuolelta, mutta kyllä täällä kurjuutta ja kehittämistä löytyy. Viime päivinä on kovasti puhuttanut esim. psykiatrinen avohoito ja sen RIITTÄMÄTTÖMYYS. Avohoitopotilas tappoi Varkaudessa 17-vuotiaan tytön päästäkseen hoitoon ! Tämän päivän lehdessä kerrottiin, että potilas oli lopettanut omatoimisesti lääkkeet ja kävi hoitajan vo:lla noin kerran kolmessa kuukaudessa. Olen vähintääkin kauhuissani ja surettaa, vaikka en tuon tytön vanhempia henkilökohtaisesti tunne; koko kaupunkia suru siellä kuitenkin koskettaa.

Ja noista työhön liittyvistä etuuksista lyhysti; etuja VÄHENNETÄÄN koko ajan ja työtä EI ole kaikille; ehkä kaikki eivät sitä edes halua ? Työttömyyttä on jo monessa polvessa...Minä olen alkanut jopa miettimään sitä, että joiltakin osin etuuksia pitäisi vähentää ! Ja taidan jopa kannattaa rangaistusten koventamista; tänääkin luin lehdestä, että pikkutyttö kuoli jäätyään rattijuopon yliajamaksi ! Kannatan ikuista ajokieltoa + kasvokuvia lehtiin + rattilukkoja (puhallus) ! En tiedä yhtään syytä, miksi päihtyneenä lähteä ajamaan autolla !

Huh, huh ! Ja nyt rauhoitun ja lopetan tämän meuhkaamisen täällä ihanien kesäkuviesi keskellä; sorry ! t: Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Ja paljastan vielä, että minulla on kesällä viisi viikkoa palkallista kesälomaa; se on kyllä WAU, mutta myös ehdoton välttämättömyys ! Välillä tuntuu, että sekään ei riitä toipumiseen ja rentoutumiseen rankasta ja raskaasta työstä. Yleensä menee loman alusta viikko tai pari siihen, että jaksaa hengittää kunnolla...t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Kyllä täällä saa meuhkata. Minä meuhkasin aikoinani tuolla muiden blogeissa Suomen ei niin hyvistä puolista ja siitä, että olisi monta syytä, miksi kannattaisi jäädä asustelemaan Turkkiin. Tämä Suomi-sarja lähti siitä. Nyt keskityn niihin puoliin, jotka minusta ON Suomessa hyvin. Se ei tarkoita sitä, että näissäkin asioissa ei olisi puutteita, poikkeuksia tai huonoja kokemuksia. Katson pääperiaatteessa asioita. Omasta näkövinkkelistäni käsin. Tämä on ihan oma mielipiteeni, enkä väitä, että se olisi kaikille suomalaisille tosi. Jätän tietoisesti nyt huonot puolet sivuun. Niitä me kaikki kohtaamme kyllä ja tuskin kukaan meistä suomalaisista ajattelee, että maassamme ja sen kansalaisissa ei ole mitään vikaa?

Ja vielä. Minä KANNATAN kovennettuja rangaistuksia rattijuopoille, raiskaajille, tappajille ja murhaajille. Pedofiileistä puhumattakaan. Kannatan myös sosiaaliturvan uudelleen arviointia ja sen eväämistä selkeiltä sosiaalipummeilta. Käytettäköön verorahat niihin, jotka oikeasti niitä tarvitsevat. Valtion ei tarvi maksaa alkoholistien viinoja eikä työtä vieroksujien elämää. Työttömyysturva niille, jotka oikeasti ei saa työtä ja lisäpanostusta ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön, vanhustenhuoltoon ja terveyspalvelujen laatuun. UGH, olen puhunut!

Elegia kirjoitti...

Ihanan idyllisiä mökkikuvia. Kyllä noissa maisemissa kelpaa.

Itse olen mäkki-ihminen, mutten jaksa liian kauan mökkeillä, koska olen kuitenkin enemmän kaupunki-ihminen. Ristiriitaista ehkä, mutta itse siis kaipaan mökkeilyltä rauhaa ja yksityisyyttä, ihania maisemia ja saunomista jne.

Meillä on mökki Suomessa. Etenkin asuessamme Suomessa, se oli ihana pakopaikka. Nytkin mennään sinne kesällä, mutta samanlaista reintoutumista se ei enää suo, koska pitää suomireissuihin aina ympätä niin paljon sukulointia ym. että melkeen tulee burn out.

Mine kirjoitti...

Elegia: Minä ymmärrän. Molemmat lausumasi. Minäkin olen mökki-ihminen, mutta vain lyhyitä pätkiä kerrallaan:). Ja lyhyet Suomi-lomat lopetimme juuri tuostakin syystä. Lyhyessä ajassa ahnehtii liikaa ja lomalta palaa väsyneenä ja pahalla mielellä, kun ei ehtinyt tarpeeksi keskittyä yhtään kehenkään. Juostaan paikasta toiseen ja jokainen jää jalkoihin. Nykyään ehditään omilla lomilla sentään päivittää se, että mitä tälle omalle perheelle kuuluu.