Turkissa on parasta aikaa mansikka-aika. Täkäläinen mansikka on kaunis katsella ja ihan hyvä syödäkin. Suomen mansikalle se ei vedä vertojaan makeudessaan. Turkkilaiset syövätkin yleensä mansikan tomusokerin kanssa. Me vatkaamme sen kaveriksi aika usein kermavaahtoa. Poikkeuksen tähän mansikka- asiaan tarjoaa oman parvekkeen mansikat. Niissä on kotoisa makea maku. Huima sato on ollut tähän mennessä kymmenen mansikkaa. Ei se määrä vaan se laatu.
Suomessa mansikka-aika tulee siis kovin paljon myöhempään, kun täällä. Hyvää on kannattanut odottaa. Ainakin Kotkassa on mahdollista käydä itse poimimassa mansikat pellolta. Näin säästyy monta euroa, etenkin kun on talo täynnä mansikka-rohmuja. Me kurvasimme siis anopin kanssa pellolle tämän tästä mukanamme erinäinen määrä lapsityövoimaa. Sangollisen keräsi nopeasti, joten itse poimiminen oli vaivansa arvoista.
Peltojen omistajatar oli luottavainen ihminen. Hän antoi meille luvan tulla poimimaan milloin vain. "Jos en ole paikalla, käytte sitten maksamassa siellä kaupalla, siellä on meidän väkeä myymässä." Kerran olimme taas pellolla keräämässä. Omistajatarta ei näkynyt. Paikalle saapui ensin perhe, joka kertoi saaneensa ohjeen: "Maksakaa vaikka torille". Hetken kuluttua ohi pyöräili tummaihoisia naisia, jotka myös ryhtyvät poimimaan. Hymyilytti. Liekö heitäkin ohjeistettu maksamaan johonkin, vai iloitsevatko Suomen luonnosta, josta saa mansikatkin käydä poimimassa pellolta?
Suomessa on parasta: Mansikka. Se ei ole missään muualla yhtä makea ja hyvä!? Mustikka. Oikea ihmemarja. Onko mitään niin hyvää, kun mustikkapiirakka, pullataikinaan tehty? Karpalo. Tehokeino virtsateiden puhdistukseen. Pakasteesta löytyy. Taidan keittää karpalokiisselit. Vadelma. Lakka. Puolukka. Suurin osa ihan ilmaiseksi. Maksaa vain vaivan.
Suomessa mansikka-aika tulee siis kovin paljon myöhempään, kun täällä. Hyvää on kannattanut odottaa. Ainakin Kotkassa on mahdollista käydä itse poimimassa mansikat pellolta. Näin säästyy monta euroa, etenkin kun on talo täynnä mansikka-rohmuja. Me kurvasimme siis anopin kanssa pellolle tämän tästä mukanamme erinäinen määrä lapsityövoimaa. Sangollisen keräsi nopeasti, joten itse poimiminen oli vaivansa arvoista.
Peltojen omistajatar oli luottavainen ihminen. Hän antoi meille luvan tulla poimimaan milloin vain. "Jos en ole paikalla, käytte sitten maksamassa siellä kaupalla, siellä on meidän väkeä myymässä." Kerran olimme taas pellolla keräämässä. Omistajatarta ei näkynyt. Paikalle saapui ensin perhe, joka kertoi saaneensa ohjeen: "Maksakaa vaikka torille". Hetken kuluttua ohi pyöräili tummaihoisia naisia, jotka myös ryhtyvät poimimaan. Hymyilytti. Liekö heitäkin ohjeistettu maksamaan johonkin, vai iloitsevatko Suomen luonnosta, josta saa mansikatkin käydä poimimassa pellolta?
Suomessa on parasta: Mansikka. Se ei ole missään muualla yhtä makea ja hyvä!? Mustikka. Oikea ihmemarja. Onko mitään niin hyvää, kun mustikkapiirakka, pullataikinaan tehty? Karpalo. Tehokeino virtsateiden puhdistukseen. Pakasteesta löytyy. Taidan keittää karpalokiisselit. Vadelma. Lakka. Puolukka. Suurin osa ihan ilmaiseksi. Maksaa vain vaivan.
10 kommenttia :
Aurinko lainaa ihanan arominsa mansikkaan, vadelmiin ja muihin kesän marjoihin. Eikä lakka eli hilla ole hullumpi, varsinkin vanhempi väki arvostaa sitä paljon;))
Mukavaa päivän jatkoa, Mine.<333
Meillä on samat puuhat kesäisin. Mummin ja ukin kanssa mansikkapellolle ja lapsityövoimaa käytetään. Näin on tehty jo pienestä pitäen. Sillä eroituksella että syödään vatsat pinkeiksi mansikoita Suomessa ja loput jää mummilaan pakkaseen. :).
Muut marjat ovat saaneet olla rauhassa koska huolto on pelannut mutta seuraavaksi lienee meidän ryhdyttävä huoltojoukoiksi.
Jaahas; nyt olikin sellainen Suomessa on parasta-osio, että minunkin laiskurin on oltava samaa mieltä ! Marjat on niin PARASTA ! Mansikat, mustikat ja muutkin ; erityisesti suoraan suuhun poimittuna ! Lapsityövoimaa on meillä tähän asti minimaallisesti käytetty, kun on ollut mummi ja ukki, mutta ehkä tulevina kesinä... t: Tiina
Minusta turkkilaiset mansikat on aivan mauttomia. Tosin olen syönytkin niitä siellä vain pari kertaa, joten saattoihan olla vain huonoa tuuria. Eilen alkoi minun mansikkakauteni, espanjalaisilla, mauttomilla...mutta meneehän ne parempia odotellessa. Seuraavaksi tulee myyntiin ruotsalaiset, hyvät, ja lopulta nämä meidän kotimaiset mansikat, ne ihan parhaat.
Aili: Niin. On se kumma miksi se makeus ei tule täkäläisiin mansikoihin. Etenkin kun Turkin kirsikat, hunajamelonit, persikat jne. on NIIN makeita ja hyviä, että sellaisia ei ole missään muualla. Lakka on miehenikin suosiossa. Anoppilasta tehdään teidän nurkille joka vuosi lakka-matka.
Pikkujutut: Mekin jätämme mansikat mummon pakkaseen. Mansikoiden lisäksi pellolta haetaan herneet. Nekin on Suomessa parempia kun täällä.
Tiina: Ainahan voi ostaa, jos ei jaksa kerätä. Tosin nopeasti sitä porukalla pari ämpärillistä kerääkin. Pitää muistaa ottaa eväät matkaan ja juoda kahvit kannon nokassa. Ne on ihania retkiä ne.
Saga: Niin ne onkin. Paitsi nyt tuolla meidän parvekkeella on makeita ja hyviä. Täytyy siis johtua kasvatuksesta. Ehkä kasvattavat sisätiloissa ja lannoittavat hullunaan? Kasvavat kokoa ja näköä, mutta menettävät makunsa. Mutta arvaapa mitä: minun tomaatit itävät!!! Jee! Nyt täytyisi kai harventaa ja nyppiä, kun ovat niin lähekkäin?
Meilläkin on täällä se pitkä mansikka-aika parhaimmillaan.Suomessa se valo antaa sitä ihanaa makua mansikoille,mutta joskus olen täälläkin ostanut yllättävän maukkaita mansikoita.Tykkään pakastaa niitä ja sitten lisätä niitä smoothieiden joukkoon.
Ihana tuo viimeinen kuva, varmaan valuu nytkin kuola suupielistä. Tuli mansikkaikävä. Me ei olla käyty pellolla poimimassa, vaikka monta kertaa on meinattu. Ehkä tänä kesänä. Mies ei suostu mukaan, kun on ollut nuorena töissä mansikkapellolla, se kuulemma riitti.
Yaelian: Täällä mansikka-aika ei ole itse asiassa edes pitkä. Se alkaa huhtikuulla, mutta kesäkuussa on enää harvemmin mansikoita tarjolla. Silloin tulee ne ihanat kirsikat, joiden jälkeen en mansikoihin katsokaan.
Valostako se makeus tuleekin?
Kirjailijatar: Minäkin olin nuorena mansikkamaalla töissä. Kestin kaksi päivää. Se oli kamalaa. Selkä ihan muussina. Sano miehellesi, että on hieman eri asia käydä poimimassa itselle marjoja tunnin ajan, kun kökkiä palkan toivossa tuntikausia päivästä toiseen pellolla. Lapset lähtee meillä ihan mielellään. Keräämme samalla herneet, ne kun onneksi kasvaa samoilla pelloilla.
Mine, se on ihan todistettu, että Suomen marjoissa on parempi aromi kuin muualla. Se johtuu pitkästä valoisasta vuorokaudesta, jolloin pimeää ei tule. Aiheeesta on ilmestynyt kiinnostva kirjakin eli Sinikka Piipon Suomalaiset marjat.
Ah, miten odotankaan mansikka-aikaa! Ja oman puutarhan luumuja...
Leena: Mielenkiintoista. Ajattelin aina, että lämpö on se joka marjat makeuttaa, mutta se onkin se valo. Täällä mansikka-aika alkaa olla loppu. Basaarin pöydät notkuvat kirsikoita, hunajameloneja, vesimeloneja, aprikooseja, nektariineja.... Tämän on kyllä eräänlainen Taivas tämä Turkki.
Lähetä kommentti