"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 25. toukokuuta 2012

228. tarina (Polonezköy)

Hieman Istanbulin ulkopuolelta löytyy Polonezköy. Suomennettuna kylän nimi on Puolalaiskylä. Nimen perusteella jo voi päätellä, että kylällä on jotakin tekemistä puolalaisten kanssa. 

Puola eli vaikeita aikoja 1775 vuodesta lähtien. Oli maan puolittamista ja monenlaista sotaa. Jostakin syystä ottomaanit eivät katsoneet Puolan kurmottamista hyvällä, vaan ryhtyivät auttamaan Puolaa sodassa Venäjää vastaan. Yhteistyön tuoksinassa prinssi Adam Czartoryski perusti vuonna 1841 Istanbuliin Puolan lähetystön. Lähetystön johtoon hän kutsui kuuluisan puolalaisen runoilijan Michal Czajkowskin. Krimin sodan jälkeen puolalaiset saivat luvan perustaa oman yhteisönsä nykyiseen Puolalaiskylään, josta tehtiin 3.3.1842 ikuinen vuokrasopimus.

Kylään kasvoi vahva ja toimelias puolalainen yhteisö. Aikojen saatossa alkuperäisväestö on sekoittunut turkkilaisten kanssa, mutta edelleen kylässä on puolalainen tunnelma. Se tulee rakennuksista, ravintolan listalta löytyvästä possusta, kylän laidassa olevasta kirkosta ja kristillisestä hautausmaasta. Kylä vaalii myös alkuperäänsä järjestämällä erilaisia tapahtumia. Näistä kuuluisin lienee kesäkuussa järjestettävä kirsikkajuhla.




Me käymme kylässä yleensä kahdesta syystä. Ensimmäinen on metsässä kulkeva kävelypolku. Se on juuri sopivan mittainen lasten kanssa kierrettäväksi ja siellä pääsee mukavasti metsätunnelmaan. Oksat varjostavat polkua. Kesällä vihreänä, syksyllä hieman ruskaan vivahtaen. Toinen on Leonardo-ravintola, jossa saa hyvää ruokaa hienossa miljöössä. Kesällä puutarhassa puiden alla ja kukkaistutusten vieressä. Talvella sisällä takkatulen ääressä. 







Polonezköyhin on tehty eräskin retki. Kuljetettu sinne sukulaisia. Lähdetty äitien ja lasten kävelylle. Vietetty monet läksiäiset (niistä seuraavan kerran) ja järjestetty konferensseja ja tapaamisia. Valitettevasti Polonezköy on saanut myös kyseenalaista mainetta. Se selvisi miehille, kun ehdottivat kirkon miestenretken pitopaikaksi Polonezköytä. Vaivaantuneiden hetkien jälkeen joku paikallisista sai sanottua, että Polonezköy on varsin tunnettu "miestenretkistä". Sinne tavataan viedä venäläisiä ilotyttöjä muutaman tunnin hotelliretkille, joten jokainen kyllä ymmärtää millaisesta retkestä on kyse, kun paikaksi valikoituu Puolalaiskylä. Sillä kertaa valikoitiin siis ihan toinen retkikohde.




Toisen kerran mieheni päätti, että vie siitäkin huolimatta kokousväen kylän hotelliin kokoustamaan. Ajatteli, että samalla saavat käydä saunomassa ja syödä hyvät ruoat kokouksen päätteeksi. Hän soitti siis hotelliin ja rupesi järjestämään asiaa. Oli sovittu kokouksista ja ruoasta, sitten oli saunan vuoro. "Onhan siellä sauna vain miehille?" mieheni kysyi. "Ei, ei missään nimessä vain miehiä!" vastasi henkilö puhelimen toisessa päässä kovin paheksuvasti. "Miksi ei, eikö saunaa voi varata vain meidän ryhmämme käyttöön?" Hetken ajan päästä mieheni ymmärsi, että puhelimen päässä oli taidettu ymmärtää asia vähän väärin. Hotellin politiikkaan kelpasi tavan hotelliasiakkaat ja "miestenretkeläiset", mutta ei kuitenkaan "vain miehille"- toiminta. Meni aikansa ennen kuin mieheni sai selvitettyä, että kyseessä todellakin oli ihan tavallinen työkokous, jossa nyt vaan sattui olemaan pelkästään miehiä. Ja saunassa oli tarkoitus saunoa miesporukalla, ei puuhailla mitään muuta.

11 kommenttia :

M. Metrossa kirjoitti...

Ihanan näköinen metsäpolku! Onneksi kylän kyseenalainen maine ei haittaa siitä nauttimista, muutenkin on ärsyttävää, että jokin paikka profiloituu yhden ominaisuuden mukaan, ja sitten unohdetaan sen muut, hyvät puolet. Aika monta kertaa nimittäin sain kysyviä katseita, kun kerroin, että muutamme lasten kanssa Amsterdamiin ja mies on jo siellä ihan yksin töissä... hohhoijaa! :D

Saga kirjoitti...

Te kyllä teette ihailtavan paljon retkiä lähiympäristöön. Harmillista, että Puolalaiskylällä on tuollainen leima, mutta hienoa, että siitä huolimatta olette siellä käyneet ja miehesi jopa kokousta järjestänyt sinne. Yhdenlaista ennakkoluulojen kitkemistä sekin.

Anonyymi kirjoitti...

Odottelen tässä kahvin tippumista ja päätin virkistää itseäni täällä blogissasi; iso KIITOS ! Virkistyin kovasti, sillä minua tuo tarinasi nauratti makeasti... Voi meitä ihmisiä ! Sinulla on ihana mies -- Onneksi hän uskalsi vähän hämmentää soppaa ja rikkoa rajoja !? t: Tiina

Tuo paikka on UPEA; ilolinnuilla tai ilman ! Melkein kutsuin jo itseni kävelylle kanssanne...

Yaelian kirjoitti...

Mielettömän hienot maisemat tuolla kylässä !Ja mielenkiintoista myös tuo puolalaishistoria.
Hmmm,ei oikein kiva juttu tuo menetetty maine...

Mine kirjoitti...

M. Metrossa: Ei siellä onneksi tähän maksulliseen asiaan törmää ulkona. Ainoastaan kerran meille kävi naisten kanssa kävellessä tien vierustaa, että sellainen iso kallis auto hidasti kohdallamme ja sieltä tarkisttiin tarjonta. YÖKS! Oikeasti meitä kyllä nauratti hillittömästi, etenkin, kun kuljettaja kaasutti hetken katsottuaan nopeasti pois. Hih hih. Ei taidettu vastata hänen laatu-toiveisiinsa:D.

Saga: Kun lapset oli pieniä ja olin heidän kanssaan jatkuvasti sidottu kotiin, oli pakko päästä välillä muualle. Silloin teimme oikeastaan joka lauantai jonkun retken lähialueille. Nyt kun lapset on koulussa ja itsellä mahdollisuus poistua kodista arkisinkin eri tavalla, ei enää ole lähtemisen pakkoa. Lapset toivoo monena lauantaina, että oltaisiin vaan kotona. Aika usein ollaankin, mutta silloin tällöin tempaistaan johonkin.

Tiina: Arvaa vaan naurattiko meitä silloin. Mies mietti, että saavatko jatkuvasti paheksuvia tutkivia katseita hotellihenkilökunnan taholta:). Hyvin se meni ja pääsivät saunaankin.

Yaelian: Se on ihana vehreä pikkukylä. Yritän vielä plärätä kuvia, jotta saisi vähän kylänäkymääkin esille. Kyllä onneksi kylässä käy pariskuntia ja perheitäkin. Ainoastaan miesporukassa tai yksinäisenä miehenä siellä ei kannata pyöriä, jos haluaa pysyä hyvän miehen maineessa:). Eikä kannata yöpyä halpishotelleissa....

Irmastiina kirjoitti...

Aivan ihana satumetsä...
ja ihana pieni tyttö...:)

Mine kirjoitti...

Irmastiina: Joskus suomalaisen tarvitsee päästä metsään. Tämä ajaa ihan sen asian. Niin pienille tytöille, kun isommillekin.

Aili-mummo kirjoitti...

Totta on, että suomalainen tarvitsee rauhoittumiseen ja akkujen lataukseen metsää;)) Teillä onkin hienoja metsäpolkuja kävellä---.

Väärinkäsityksiä voi aina sattua, varsinkin, kun kylällä on tuollainen maine;)

Oikein hyvää helluntaita teidän perheellenne ja vieraillenne.<333

Mine kirjoitti...

Mine: Hyvää helluntaita myös sinulle. Sattuuhan niitä väärinkäsityksiä. Hyvä on, jos pystyy väärinkäsitykset korjaamaan. Metsä on hyvä paikka hengittää.

Kirjailijatar kirjoitti...

Väkisinkin vähän hymyilytti tämä tarina.

Mutta kaunis kylä. Olen huomannut näiden sinun loistavien juttujesi kautta, että siellä on tosiaan ihan kaupungin ulkopuolella ihan toinen, rauhallisempi todellisuus ja kaunis luonto. Ensi kerralla sitten :)

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Se on kiehtovaa. Ensin on suurkaupunki ja sitten jo puolen tunnin sisällä aukeaa uudet maailmat. Sen löytäminen helpottuu, kun on auto.