"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

torstai 24. toukokuuta 2012

227. tarina (Laivan rakentajat)

Jos Anadolu Kavağı:sta lähtee ajamaan kohti Mustaamerta saapuu Anadolu Fenerin kylään. Se on viimeisiä kyliä ennen Mustanmeren suuta. Nimensä kylä on saanut majakastaan (=fener). Majakka rakennettiin kylään vuonna 1834. Kylän pääelinkeino on kalastajalaivojen määrästä päätellen kalastus.

Anadolu Feneri on pieni kylä jossa on talvisaikaan varsin unelias tunnelma. Vanhat miehet istumassa penkeillä kylän keskustassa. Kulkukoirat nuokkumassa teiden varsilla. Uteliaat katseet seuraavat ohi ajavaa ulkomaalaista. Kesällä istanbulilaisia saapuu uimaan ja rannat voivat olla hyvinkin täysiä. Itse en ikipäivänä uisi Bosborissa, jonka vesi on todella likainen. Tämän kylän kohdalla olen tehnyt poikkeuksen, sillä sijaintinsa takia vesi on puhtaampaa. Melkein kuin Mustassameressä uisi.



Tämän käynnin kuvat ovat alkusyksyltä. Kolmonen oli vielä pieni vaippapöksy. Olimme ystävien kanssa ajelulla ja päädyimme Anadolu Fenerin rantaan. Siellä ahersi kasa kalastajien poikia laivan rakennuspuuhissa. Jokaisen tulevaisuuden näkymät olivat selvät. Isoina heistä tulisi kalastajia aivan kuin heidän iseistään. Laivat oli tehty rakkaudella ja niitä esiteltiin silmät loistaen. Olivatkin varsin upeita taidonnäytteitä ja pientä piirtoa myöten isojen laivojen kopioita.






Lämpö houkutti lapsia vähentämään vaatetta. Vaikka uima-vaatteita ei tullutkaan mukaan, oli jokainen lopulta vedessä. Hiekka tarttui kostean ihon pintaan saaden aikaa tahmean kerroksen lasten päälle. Oli eletty koko keholla. Ja kerätty vaipallinen merta leijapojalle painoksi. 

10 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvänen aika sentään ! Ihana vaippapöksy ! Todella hienoja laivoja -- erityisesti nuo pienet !
Ja tuo hiekka ; siihen teki kyllä mieli varpaana upottaa... t:Tiina

Ps. Minulla kävi tänään vo:lla potilas, joka kasvattaa jo toista kesää parvekkeella PORKKANOITA ! Mitäs sinun puutarhaasi kuuluu ?

Yaelian kirjoitti...

Ihana kuva pikku vaippapöksystäsi;D
Ja muutenkin lapsikuvasi ovat aina niin hyvät!

Anonyymi kirjoitti...

En kestä noita kirjoitusvirheitä; vaikutan ihan idiootilta... Eli korjaus: varpaansa tai varpaani... t: Tiina-Tollo

Aili-mummo kirjoitti...

Ihan kuin isänsä, tuo pieni vaippaukko;)))

Kiitos tarinasta, Mine.<333

anumorchy kirjoitti...

He he! Mahtaa olla vaipassa painoa.

Pepi kirjoitti...

Viimeinen kuva on ihana :D

Lissu kirjoitti...

Heh, heh, mikà vaippaliini! Onhan se toisaalta turvallista, ettà jo nuoresta tietàà, ettà voi seurata isiensà jaljojen jàlkià. Toivottavasti kaloja riittàà.

Mine kirjoitti...

Tiina: Minä seuraan mielenkiinnolla tomaatintaimiani. Nyt ovat noin 10 cm korkeita ja mietin, että milloin ne pitäisi siirtää ulos isompiin astioihin. On niin monenlaista neuvoa. Eilen siivooja sanoi, että ne kannattaisi siirtää ulos. Siirsimme purkit ja kaikki taimeni nuopahtivat päivän mittaan. Onneksi ne illalla sisällä virkosivat. Luulen, että ovat vielä liian pieniä ulos? Eli, aika näyttää onko minusta tomaatinviljelijäksi.

Yaelian: Lapset on niin ihanan ilmeikkäitä ja aitoja!

Tiina: Tuossa lajissa tolloilee yksi ja toinen. Boşver!

Aili: :D. Kolmonen oli ihan omannäköisensä pienenä, hurjan vaalea. Ei muistuta samalla tavoin isoveljeänsä, kun pikkusisko muistuttaa isoasiskoa.

Anu: Imee, imee, kunnes tipahtaa.

Pepi: Hän olikin varsin suloinen touhutessaan.

Lissu: Niin, vaikka saattaahan se olla, että mieli matkan myötä muuttuu. Tuolla oli niin kiva maalaismeininki, vaikka suurkaupunki on ihan vieressä. Lapset oli sellaisia "sinisilmäisiä".

Saga kirjoitti...

Kivoja tuollaiset laivanrakennuspuuhat, mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä käyttäen syntyy vaikka mitä hienoa.

Kuules, tuli kynälle käyttöä ja rasti seinään, nyt on täälläkin yksi onnellinen tomaatinviljelijä :)

Mine kirjoitti...

Saga: Minä taas jännitän, että toipuvatko taimeni eilisestä ulkoilusta. Nuupahtivat ihan:(. No, oppia ikä kaikki. Jos ei onnistu tänä vuonna, onhan se vuosi vielä seuraavakin... Mitäs me viljelijät:).