"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

214. tarina (Saimaan saaressa pikkuinen torppa)

Suomi-kesän koho kohtiin kuuluu kolmosen kummien saari. Sinne me seikkailemme Savitaipaleen kautta. Rannassa odotamme kunnes tuttu mies kurvaa veneellä rantaan. Heitellään kimpsut ja kampsut kyytiin. Puetaan liivit päälle ja ajetaan saareen.


Lämpimät ilmat olivat lämmittäneet järviveden yli 25 asteiseksi. Äidinkin oli siis pulahdettava veteen. Alkukesästä lupasin uivani sitten, kun vesi on tuon lämpöistä. Luulin kyllä, että Suomessa se ei koskaan lämpeäisi niihin lukemiin. Olin väärässä.





Lasten saariaika kului pääosin vedessä. Satoi tai paistoi. Jos eivät olleet uimassa, olivat melomassa kanootilla tai kalastamassa veneestä. Saunalta veteen kulkiessa saatoivat napata suuhunsa mustikan. Pysähtyä kiikkumaan tai kipaista mökkiin lukemaan lehtiä. Mieleenpainuvia olivat myös hetket iltanuotiolla, kun kitara oli kannettu matkaan ja laulu soi taivasalla.




Saaressa syödään kalaa. Tälläkin kertaa kalamiehillä oli onni matkassa ja saalis sen mukainen. Mökin emäntä kertoi, kuinka saivat edellisenä vuotena pitää ulkomaista vierasta, jolle ruokailu oli ollut todella elämys. "Täällä Suomessa ihmiset tulevat mökeilleen, hakevat ruoan järvestä ja syövät sen." Ihan pelkkään kalaonneen ei oltu tällä kertaa luotettu. Kalapäivää ennen saimme syödä isännän burgereita. Nekin olivat elämys vailla vertaa.




Kiitos ystävät näistäkin saari-muistoista. Vuosien varrella niitä onkin kertynyt jo monta.


Suomessa on parasta: Mahdollisuus lähiruokaan. Ahkeralle mahdollisuus myös osittaiseen omavaraistalouteen ruoan suhteen. Kalaa järvistä ja meristä. Sieniä ja marjoja metsistä. Pihalta pottua, sipulia, marjoja, hedelmiä, salaattia jne. Mitä vain keksii kylvää. Tätä jälkimmäistä voi kyllä näilläkin leveyksillä tehdä, oikeastaan Suomea paremmin. Tomaatin viljelijän ensimmäiset hennot taimen alut nostavat päätään keittiön ikkunalla ja se vasta on jännittävää:). 

11 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Oi, nyt muistuivat mieleen grilliahvenet vanhempien merenrantamökiltä...Ahden on niin herkullinen kala, että meinaa vallan mennä Sveitsin herkkusuille.

Vinkki: Jättäkää lapset kummeille ja menkää nauttimaan Savonlinnan oopperajuhlista. Se on elämys vailla vertaa!

mimon mami kirjoitti...

Voi, miten ihania elämyksiä ja muistoja lapsille tuolta jääkään!

Aili-mummo kirjoitti...

Uskon että olette nauttineet näistä lomamatkoistanne;))

Leppoisaa uuden viikon alkua, Mine.<333

Elegia kirjoitti...

Minäkin tykkään kalastamisesta, vaikken edes syö kalaa :D Mutta miehen kanssa mennään melkein joka päivä kalaan mäkillä ollessamme ja mies sitten savustaa saaliin itselleen :)

Tässähän tulee ihan mökkikuume näitä sinun juttujasi lukiessa ja kuvia katsellessa :))

pikkujutut kirjoitti...

On teillä kyllä mukavat lomat.

Sitä samaa se on meilläkin- laspet ovat vedessä, sateella ja paisteella tai sitten mantereella mökkikamujen luona tai sitten pienellä veneellä merellä.
SAnoinkon jo aiemmin, mutta saisi se loma jo alkaa.Näiden postauksiesi myötä on tullut oikea mökkilomakuume

Irmastiina kirjoitti...

Voi miten ihania kesäkuvia!
Hetki vain ja kesä on taas täällä...:)

Mine kirjoitti...

Leena: Täytyy tunnustaa, että en hirvesti syö Suomessa kalaa. Tuskastun niiden ruotojen kanssa. Pojat onneksi syö. Suurella mielihalulla.

Mimon mami: Niin, harva muistaa jälkikäteen hetket television ja tietokoneen ääressä, vaikka siinä harmillisen paljon aikaa viettääkin. Hetket luonnossa sen sijaan jää mieleen ihan eri tavalla.

Aili: Kyllä me nautimme Suomesta, joka säällä. Se on sellaista harvinaista herkkua ja "ikuista lomaa" lapsien mielissä. Saa luvalla tehdä sitä mitä on odotettu ja syödä sen mitä on kaivannut. Jälkimäinen kyllä ei jää huomaamatta. Saamme aina suomikiloja.

Elegia: Kohtahan ne mökit teitä odottaa. Meitä ei. Menemme Suomeen vasta jouluksi.Täytyy siis hehkuttaa täällä blogissa.

Pikkujutut: Loman odotus on minusta parasta. Kaikki on edessä ja voi suunnitella. Suunnitelmissa asiat ovat järjestyksessä ja matkat onnistuu. Katsotaan mitä käytäntö sitten tuo tullessaan.

Irmastiina: Hetki vain ja kesä tulee, hetkessä se taas menee:). Aika mokoma juoksee nykyään niin nopeaan. Kiitos, kun tulit tarinoita lukemaan. Näihinhän ne saa talletettua parhaat hetket, joihin voi palata.

Kirjailijatar kirjoitti...

Nuo ovat sellaisia minulle rakkaita lapsuuden maisemia. En tosin viettänyt lapsuutta ihan Saimaan rannalla, mutta lähellä ja maisemat olivat kovin samanlaisia.

Olen nyt aikuisena rakastunut mereen, mutta sielunmaisemani taitaa olla järvi, kun olen niin paljon viettänyt ikimuistoisia hetkiä järven rannalla.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Minä puolestani pompin lapsuuden kesät meren saaristossa ja siellä, oi siellä sieluni lepää. Järvi ja joki ovat kyllä erittäin hyvät kakkoset. Järven plussana lämpimämpi vesi:).

Anonyymi kirjoitti...

Voih ja Kääk !!? Taas tuo Suomessa on parasta-osio, joka paljastaa minusta epämielyttäviä asioita, jos olen rehellinen itselleni. Minä en kerää (kuin pakotettuna) marjoja enkä sieniä; en myöskään syö kalaa missään muodossa. SYITÄ: hirvikärpäset, itikat, käärmeet, paarmat, ampiaiset, karhut ja LAISKUUS !! Viime vuosiin asti isäni ja äitini ovat keränneet meille niin mustikat kuin puolukatkin; mansikat on haettu torilta. Nyt tämä tyttären + perheen hemmottelu on lähes loppu sairauksien vuoksi, Osasin kyllä olla siitä kiitollinen !! t:Tiina

Nyt olette olleet jo aika tutuissa maisemissa. Olen käynyt apuhoitajakoulun aikoinani Savonlinnassa heti lukion jälkeen ja olen siellä käynyt syntymässäkin kaksoisveljeni kera. Mies on kotoisin Saarelta Parikkalan kupeesta.

Mutta teillä oli taas ollut upea mökkireissu; ulkosuomalaisuus vaikuttaa hyvältä, kun Suomessa käydessä pääsee noin upeisiin paikkoihin ?!

Mine kirjoitti...

Tiina: Anoppikin on todellinen marjahai. Minä en jaksa ihan niin pitkiä aikoja kyykkiä. Tykkään kyllä hieman pienemmässä määrin. Etenkin karpalosuosta, jolloin ei enää helle piinaa:). Ja mansikat saa kätevästi poimittua pellosta. Siitä sitten seuraavan kerran.