"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

232. tarina (Istanbul- Khalkedon)

Keisari Marcianus kutsui neljännen ekumeenisen kirkolliskokouksen kokoon käsittelemään kristologisesta kysymyksestä syntynyttä harhaoppia. Kokous oli alkujaan tarkoitus pitää Nikeassa, mutta viime hetkellä se siirrettiin lähemmäksi Konstantinopolia ja keisaria. Kokous aloitettiin 8. lokakuuta ja lopetettiin 1. marraskuuta. Vuosi oli 451. Khalkedonin konsili tuomitsi harhaopin ja hyväksyi uskontunnustuksen.

Viime viikolla poikkesin lahjaostoksille Khalkedoniin. Kyllä vain, täällä se edelleen seisoo Istanbulin Aasiassa, Maramarameren ja Bosborin yhtymäkohdassa. Nykyisin se vain tunnetaan nimellä Kadıköy. Se on toinen Aasian puolen suurmmista kaupunginosista Üsküdarin rinnalla. Kadıköystä lähtee laivat Eurooppaan ja saarille sekä bussit eri puolille kaupunkia. Täältä löytyy myös mukavat kadut, ravintolat, kaupat ja kahvilat valloitettavaksi.




Satama-alueen tuntumasta alkaa kirjakauppojen alue. Sen jälkeen on vuorossa ravintoloita, kahviloita, vaatekauppoja, basaarialueita ja ihania antiikkiliikkeitä. Nytkin eksyin paijaamaan vanhoja kaappeja ja jututtamaan antiikkikaupan setää. Yksi (tai no miksei kaksikin) ihana kaappi sieltä löytyi ja kotona on sille paikkakin. Tiedänpähän mitä toivon itselleni syntymäpäivälahjaksi.




Jos koukkaa alueelle Modan puolelta, kannattaa käydä katsomassa tämä upea seinämaalaus kirkon muurissa Misbah Muhayyaş kadulla. Olin kuullut maalauksesta aikaisemminkin, mutta en ollut etsinnöistä huolimatta sitä löytänyt. Nyt eksyin sinne kyllä ihan vahingossa. Onneksi. Joskus harhapoluista oppii.





Kiivetessä ylöspäin päätyy todennäköisesti lopulta Kadıköyn kävelykadulle. Tänne kannattaa varata mukaansa lihava lompakko, sillä houkutuksia on vieri vieressä ja monta kerrosta päällekkäin. Erityisesti tykkään sivukadun ruokapaikasta ja kahviloista. Nyt en vain kerennyt mihinkään sisälle asti.






Kuopuksen lahja löytyi. Se on perjantaiaamuun asti valtakunnan suurin salaisuus, joten shhh. Kerron teille sitten samalla kun paljastan arpajaisvoittajan. Vielä on aikaa osallistua tämä ja huominen päivä, joten muistakaa käydä koittamassa onneanne. Linkki arpajaisiin löytyy sivupalkista!

13 kommenttia :

Nina kirjoitti...

Voi taas miten ihania kuvia, mulle on Kadiköystä tullut suursuosikki, joka kerta käydään siellä ja kävellään Modan rannalla Istanbulissa käydessä.Tuota seinämaalausta en ole nähnyt, ehkäpä mekin siihen kohtaan joku kerta vahingossa eksytään:)

Yaelian kirjoitti...

Ihana kierros,kiitos Mine! pidän paljon tuon tyyppisistä kävelykaduista,ja ihania juttuja olet sieltä bongannut,kuten vaikka tuon kisun;D Ja upeat nuo seinämaalaukset!
Kirjoitit,että kirjakauppa-alue.Onko tuollakin niin kuin on Tel Avivin eteläosissa,että on erilaisia alueita tavaroiden mukaan? Täällä on kangaskauppa-katu,lamppu-katu,keittiötavara-katu,huonekalukatu ja jne.Kävetää kun saman alan liikkeet samalla alueella..

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos hienosta kierroksesta, Mine.<333

Tulee aika paljon katselemista, jos samanlaista tavaraa löytyy saman kadun varrelta;)) Tai jos haluaa, voi tehdä hinta- ja laatuvertailuja. Ai niin, kun siellä pyydetään kolminkertaista hintaa, ja siitä olisi sitten tingittävä;/ Ja aina yritetään myydä kalleinta tavaraa---.

Niinpä. Maassa maan tavalla tai maasta pois!

Mainioita kuvia, kiitos vielä kerran.<333

Yaelian kirjoitti...

Siis kätevää...

pikkujutut kirjoitti...

Minä tulen myös tuonne kävelemään. Silmäniloa ja taukopaikkoja sopivasti. Niin ja voit myös tehdä lihaskuntoharjoituksia kaikella ostamallasi. Loisto paikka kunnon kohotukselle :).

Mine kirjoitti...

Nina: Minä käyn Kadiköyssä aika harvoin. Joka kerta kun menen, mietin miksi en käy siellä useammin. Tykkään!

Yaelian: Tämä kaupunki toimii juuri noin. Yksi alue yhtä asiaa varten. Se on kätevää, kun ensin oppii mistä mitäkin asiaa kannattaa etsiä. Alkuun se oli kyllä vaikeaa ja otti aivoon melkoisesti, kun ei löytänyt mitään.

Aili: Juuri niin. Kun täytyy ostaa jotakin ja samalta alueelta löytyy monta liikettä, voi nopeasti saada käsitykseni hintatasosta. Täällä Istanbulissa ei onneksi tarvitse tinkiä muualla kun Suurella basaarilla. Sielläkin minulla on omat vakiomyyjät joita käytän, koska heidän kanssaan ei tarvitse käydä sitä tinkimis-showta.

Pikkujutut: Todella. Ja mukavilla kaduilla kävellessä tulee kuntoilua ihan huomaamattaan. Tuona päivänä sain tosin rakkoja jalkapohjiin. Olin laittanut sandaalit jalkaan pitkästä aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Minä en pidä erityisesti tinkimisestä tai edes osaa sitä; jotenkin siitä tulee kiusallinen olo. Yleensä maksan sen, mitä pyydetään. Minulla oli aikoinaan opiskelija kaveri, joka tinki aina ja kaikesta -- jopa maitotölkistä !

Mukavaa, että löysit Kuopukselle lahjan ! Lahjojen ostaminen on niin parasta ! Hauskaa päivää ! t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Minä inhoan tinkimistä. Se on minusta noloa. Mies sen sijaan tinkii aina kun mahdollista, joten hänet kannattaa laittaa asioille, jos tinkimistä täytyy harjoittaa. Minä olen onneksi löytänyt omat myyjäni, joiden kanssa ei tarvitse vääntää vaan hinta tulee heti oikein.

Anonyymi kirjoitti...

Iloista ja Aurinkoista Syntymäpäivää Teidän Suloiselle Kuopukselle !! Mahtaako täyteen tulla kuusi vai seitsemän ?? Ei kai sentään kahdeksan ?? Hän näyttää kuvissa vielä niin ihanan pikkuruiselta. Hyvää viikonloppua koko perheelle, mutta erityisesti pikkuiselle Päivänsankarille !! t:Tiina

Olimme illalla Iltatähden kevätjuhlissa. Ihan kivat juhlat ja mukavaa ohjelmaa; kuudesluokkalaiset saivat kaikki ruusutkin. Mutta jäin minä silti ihmettelemään, miksi jo 12-vuotiaiden tyttöjen (osan) juhlavaattet ovat "kuin yökerhoasuja"...Eikö vanhemmat voisi edes vähän katsoa, että edes puoli peppua peittyy...

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuota maalausta ei nähty, mutta muuten käveltiin kyllä tuolta. Antiikkikaupasta ostin vanhoja valokuvia. Mulla on tällainen hullu harrastus, että ostan vanhoja valokuvia...ne kiehtovat minua, vaikken tunne ihmisiä. Voinhan aina keksiä heille tarinat.

Mine kirjoitti...

Tiina: Kiitos. Lahja on juuri annettu. Voi onnea. Illalla meillä juhlitaan esikoisen valmistujaisia. Mekko ostettiin äidin valvovan silmän alla ja kompromisseja tehtiin molempiin suuntiin:).

Kirjalijatar: Se onkin kätevää. Voi valita itselleen mieluisan näköisen suvun:).

Anonyymi kirjoitti...

Onnea myös Esikoiselle koulun päättymisen suhteen; aika nuori on hän vielä lukiolaiseksi... Montako vuotta lukio siellä kestää ? Mukavia juhlia teille kaikille ! Tämä kommentaattori vaikenee nyt koko viikonlopuksi omien juhlien vuoksi ja herkistelee huomenissa suloista ylioppilasta. t:Tiina

Mine kirjoitti...

Tiina: Se on vähän eri systeemi täällä. Peruskoulu kesti ikäänkuin kahdeksan vuotta. Olisiko lukio sitten neljä? Tässä vaihtuu koulu tulevan syksynä jossa on myös omanlaisensa systeemi. Näin ollen olen jo tippunut kyydistä. Mehän tulemme Suomeen sitten kun sikäläinen lukio alkaa, joten ei kai sillä väliäkään. Hyviä juhlia teille myös!