"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

407. tarina (Istanbul - nainen Kuzguncukin kaduilla)

Eilen meillä oli iltamat. Syötiin ja katsottiin elokuvaa. Ilta venyi ja vierailla olisi ollut kovin pitkä kotimatka. Päädyttiin petaamaan lisää petejä ja kutsuttiin nuoret miehet yökylään entisen vieraan lisäksi. "Aamulla on sitten naistenpäivä, joten mikäs minun on täällä heräillessä," tuumasin. Lupasivat tulla aamulla laulamaan naistenpäivä-version paikallisesta "paljon onnea vaasta". Se menisi jotenkin näin, että "Iyiki kadınsın, bize kahvaltı yapabilirsin." (Onneksi olet nainen, voit tehdä meille aamupalaa.) 

Eivät tulleet laulamaan, eivätkä aamulla muistaneet koko naistenpäivää. Aamupalaa sain kyllä tehdä ja lähettää sitten porukat matkaan. Kuopus oli alkuviikon kipeä, mutta lähti tänään koulutielle. Mies meinasi sairastua, mutta ei sitten onneksi tauti kaatunutkaan petiin. Vieras oli niin kipeä, että tiistaina käytettiin sairaalassa. Eilen oli jo onneksi kunnossa ja tänään lähti takaisin kotiinsa rajan taakse. Nuoret miehet lähtivät aamupalan jälkeen töihinsä ja minä sain naistenpäivälahjan; melkein vapaapäivän. Lähdin siis naistenpäivälenkille Kuzguncukiin, jonne olen jo pitkään halunnut poiketa.

Kuzguncukin kaupunginosa sijaitsee kaupungin Aasianpuoleisessa osassa ykkössillan kupeessa. Sen toisella puolella on Beylerbey ja toisella puolella Üsküdar. Kuzguncuk tarkoittaa pientä korpinpoikasta. Liekö alueella asustelee korppeja, itse en ainakaan törmännyt yhteenkään. Sen sijaan näin monen monta kaunista puutaloa ja seisoin ihailemassa Bosboria vuoroin rannassa ja vuoroin mäen päällä.




Näillä kauniilla kaduilla asusteli aikanaan Espanjasta ja Portugalista karkoitettu juutalaisyhteisö. He löysivät paikan ottomaani imperiumin aikaisesta Turkista 1500-luvun puolivälillä ja asettautuivat asumaan näihin kortteleihin. Israelin valtion perustamisen jälkeen lähes koko yhteisö katosi ja jätti jälkeensä vain kaksi synagogaa: 1878 rakennetun Bet Yaakovin synagogan ja 1840 rakennetun Bet Nissimin synagogan. Ensimmäisessä pidetään edelleen sapatti-palvelus lauantaiaamuisin. En valitettavasti löytänyt vielä kyseisiä synagogia, mutta palaan ehdottomasti joskus niitä etsimään.










Armenialaiset saapuivat Kuzguncukin kaduille 1800-luvulla ja 1900-luvulla he olivat jo enemmistönä alueen asukkaista. Asiakirjojen mukaan ensimäinen kirkko rakennettiin alueelle 1835 ja kristityille annettiin lupa kokoontua vapaasti jumalanpalveluksiin. Vuoden 1955 mellakoissa kaikki muuttui ja Kuzguncukin armenialaiset pakenivat kreikkalaisten ja muiden vähemmistöjen kanssa Istanbulista. Muistona menneisyydestä Kuzguncukissa on edelleen viisi kirkkoa. Ensimmäinen moskeija alueelle sen sijaan rakennettiin vasta vuonna 1952 mellakoiden jälkeen. Se rakennettiin armenialaisen kirkon tontille, ihan kiinni kirkkoon.








Kuzguncukista kävelin läheiseen metsäiseen puistoon. Siellä olikin ilokseni tehty kävelypolut ja pääsin mukavasti metsätunnelmaan ennen palaamistani rantatielle ja hyppäämistä kotiin vievään bussiin. 









Vaikka olen nainen, en osaa nyt tämän enempää juhlia. Ryhdyn siis lakanapyykille ja täyttämään tiskikonetta. Oikein hyvää naistenpäivää kaikille kohtatovereilleni!

17 kommenttia :

Petra kirjoitti...

Hyvaa naistenpaivaa! Tuo Alfa Romeo parking only pisti naurattamaan :) Kylla siella on mahtavia naköaloja monista asunnoista merelle ja jalleen kerran kylla sun kelpaa naissa maisemissa kavella, aivan ihanaa.

Maria kirjoitti...

Hyvää naistenpäivää! Ihania kuvia, näitä katsoisin vaikka kuinka kauan.

A kirjoitti...

Kiitos kuvista & koko postauksesta.
Oikein ihanaa naistenpäivää sinulle, Mine.<33333

Jael kirjoitti...

Ihastuttavalta näyttää tuo Kuzgunckin alue;olenkin siitä jossain lukenut.
Tuosta pulusta tuli mieleen,että tänään hajotin pyykinkuivaustasanteella olevan pulunpesän,kun taas oli tuloss 2 poikasta.Siitä tuli kierre ja pakko oli tehdä jotain julmaa...
Mukavaa naistenpäivää!

Pepi kirjoitti...

Ihanasti kevättä ilmassa - toisin kuin täällä!!
Tuo rakentaminen on hauskan näköistä, tykkään noista leveämmistä yläkerroista ja erilaisista ulokkeista!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos! Aivan ihana seikkailla Istanbulissa näin virtuaalisesti mainion oppaan kera - toivon vielä joskus pääseväni oikein paikan päälle!
:) riia

Mine kirjoitti...

Petra: Eikö? Vähän niin kuin, että Lada kuskit älkööt vaivautuko. Kun palaamme miehen kanssa joskus kahdestaan Istanbuliin (inshallah), lähden etsimään kotia Kuzguncukista. Tai Kirazlitepestä...

Maria: Ihania paikkoja, niitäkin voisi katsella vaikka kuinka:).

Aili: Hyvää naistenpäivää Aili, ja muut naiset.

Jael: No en sure pulujesi vuoksi. Olen hieman riidoissa koko lajin kanssa, kun yksi toissa viikolla kakkasi päälleni.

Pepi: Vanha Istanbul oli jotakin tuollaista. Puuhuvilaa toisen perään ja nimenomaan nuo erkkerit oli se ottomaaniajan juttu. Minustakin ne on ihania. Muuttaisin viivana noihin värikkäisiin, jos vapaa asunto olisi tarjolla.

Riia: MInäkin toivon, että pääset. Istanbul on kaikista ihanin. Ja paras omin silmin katsottuna.

Unknown kirjoitti...

Upeita kuvia jälleen, Kiitos paljon :) Oikein Hyvää Naistenpäivän iltaa :)

Allu kirjoitti...

Vieno Kekkonen lauloi 1950-luvulla Üsküdarista ja Bosporista
näin. :D

Mine kirjoitti...

Lilja: Kiitos ja hyvää naistenpäivän jälkeistä päivää! Tänäänkin on mukavaa olla nainen.

Allu: Ihana:). Vai oikea Uska Dara! Hahhaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tajusin juuri, että tässä kuussa minulla ei ole aikaa tehdä mitään muuta kuin töitä ja opiskelujuttuja; lenkkeily + painopudotus jäävät väkisin sivuun. Lisäksi oikein ihmettelen, kuinka ihmiset selviävät opinnoista + työstä yhtäaikaisesti ? Minulla ainakin on pinna välillä niin kireällä, että meinaa suoni päästä katketa...

Torstaina tuli koululta (taas) uusi kirjallinen tehtävä. Vajaassa viikossa täytyy tehdä projektisuunnitelma (en ole ikinä tehnyt) rahoittajalle. Mitä ? Opintijakso on vasta edessä päin, mutta tehtävät tehdään etukäteen ilman opetusta. Mikähän opetuksellinen idea siinäkin on ?

Eilen olimme eräillä 10-synttäreillä; siellä pöytä notkui herkuista -- peräti 4 kakkuakin... Jos luulin laihtuneeni kilon, niin se on nyt muisto vaan !

Mutta nyt netti pikaisesti kiinni ja tekemään kuviteltuun projektiin riskianalyysiä -- en tiedä, mitä se tarkoittaa ! t: Tiina

Tiina kirjoitti...

Nuo kaksi viimeistä kuvaa :D Ylpeät asukit. No vitsi, olisin minäkin polleana, jos joku hyvää hyvyyttään rakentaisi minulle talon :D

Kirjailijatar kirjoitti...

Mä ihan kadehdin näitä sun aamulenkkejä, ihanaa, kun saa joka aamu kävellä pitkiä lenkkejä ja kuvata. Tänään minäkin pääsin kyllä nauttimaan siitä.

Ja tietty, mikäs sen ihanampaa, että sinä kävelet vielä Istanbuliss, se sopisi mulle paremmin kuin hyvin.

Ja siellä on jo kevät, nuo kukat!

Mine kirjoitti...

Tiina: Nostan hattua, että jaksat. Minä en jaksaisi. Työn ja kodinkin yhdistämisessä on ihan tarpeeksi haastetta. Toisaalta senkin olen nyt huomannut, että jos jotakin oikein haluaa, siihen löytyy aikaa. Kuten vaikka aamulenkkeilyihin Istanbulin kaduilla. Muutama kuukausi sitten olisin väittänyt kiven kovaan, että minulla ei ole aikaa sellaiseen....

Tiina: Siinä oli monta linnunpönttöä ja jokaisessa asukki:).

Kirjailijatar: Minä en usko itse itseäni, että olen saanut itseni liikkeelle. Lähden aamulla samaan aikaan kun lapset koulutielle ja yhdeksän jälkeen voin jo ryhtyä töihin. Uskomatonta mutta totta. Ja miten Istanbul on avautunut minulle uudella tavalla näiden lenkkien myötä. Oikein puhkun intoa ja päässäni surraa uusia reittejä, joita tahtosin kokeilla.

Täällä on KEVÄT. Tänään 22 astetta ja kevään vahva tuoksu ja tunne ympärillä. Tosin senkin tiedän, että vielä tulee kylmät ja märätkin ajat ennen kuin on oikeasti kesää edeltävä kevät.

Leena Lumi kirjoitti...

Mine, sinut on haastettu!

Unknown kirjoitti...

I'm love Anne, KARRİ.Children .. Your invited us to his house, and he had a very nice meal for the day. pleasure movie was very nice, I'm very happy with my thing was to know you better and spend a day with you. After a short period of time, and now I'm going to Antalya, you will miss the most. We forgot that day, but I always pray to the Lord, and I thank you talking about the good that you recognize ;)

Mine kirjoitti...

Leena: Kiitos, teenpäs sen seuraavaksi.

Mikael: Seninle beraber olmak ne güzel:).