"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

442. tarina (Pääteasemana Haydarpaşa)

Torstaina minulla oli tapaaminen Bağlarbaşıssa ja sen jälkeen Kadiköyssä. Välissä juuri sopivasti aikaa matkan kävelemiseen ja piipahtamiseen Haydarpaşan juna-asemalla. Tämä linnamainen asema paloi vuoden 2010 marraskuussa, joten päätin käydä katsomassa, että oliko palon jäkiä saatu korjattua. Ja olihan ne saatu, koko palosta ei ollut havaittavissa jälkeäkään. Käydäänpä siis katsomassa miltä näyttää tämä yli 100- vuotta vanha Kadiköyn sataman kupeessa seisova pääteaema.



Vuonna 1871 Sultan Abdülaziz määräsi junaraiteet rakennettavaksi Haydarpaşasta Izmitiin. Olikin hämmästyttävää, että ottomaani-imperiumin pääkaupungissa ei vielä ollut junarataa. 1872 rataliikenne aukesi Gebzeen asti ja 1890 alkaen alkoivat junat kulkemaan päivittäin Izmitiin. 1892 aukesi vielä reitti Ankaraan. Haydarpaşasta tuli Aasian puoleisen osan pääteasema, joka sijaitsi kätevästi rannassa. Junamatkan jälkeen matka saattoi jatkua laivalla yli salmen.

1904 junaliikenne lisääntyi ja Anatolian rata tilasi saksalaisilta arkkitehdeiltä Otto Ritteriltä ja Helmut Conulta radan arvolle sopivan pääteaseman. He aloittivat työnsä vuonna 1906 ja kolme vuotta myöhemmin junamatkustajat pääsivät ihailemaan valmista asemaa.









Haydarpaşan asema toimi Ensimmäisen maailmansodan ajan sotilastukikohtana englantilaisten miehitettyä kaupungin vuonna 1914. Lopulta 1927 pääsi rataliikenne taas jatkumaan ja elämä normalisoitumaan turkkilaisten ottaessa rataliikenteen haltuunsa. Anatolian Express kulki jälleen kohti Ankaraa ja sen jälkeen aloiettiin junamatkat myös Karsiin, Bagdadiin ja Teheraniin.

Nykyinen junaliikenne on vähentynyt vähentymistään ja Haydarpaşan asemalta on  huhtikuusta 2012 lähtien päässyt vain Pendikiin. Uuden Metron myötä on lähijunan kohtalokin vaakalaudalla ja Haydarpaşan aseman käyttötarkoitus on ollut keskustelujen aiheena. Toistaiseksi sieltä voi kuitenkin vielä nousta junaan. Tai saapua sinne junalla, kulkea läpi odotushallin ja jatkaa matkaa tästä takapihalla seisovasta laivasatamasta:











Minun matkani jatkui tosin jalan. Ohi pienveneiden ja rannalla makailevien miesten. Suomalaisen mielikuvan hamppareista ja puliukoista saa kuitenkin heittää. Istanbulissa on ihan normaalia makailla pusiton penkeillä ja rantakivillä ilman alkoholiongelmaa tai mielen järkkymistä. Lepohan on hyväksi välillä itse kullekin. Mikä se on siis kivellä makaillessa, kun aurinko lämmittää ja vesi niin rentouttavasti liplattaa korvan juuressa?





Tartutaanpas siis hetkeen, kun se saapuu kohdalle. Esimerkiksi nyt ja heti.

12 kommenttia :

Kuukki kirjoitti...

No nyt en kyllä ala ;-) Olisi siis sittenkin pitänyt mennä Haydarpasaan! Luulin, että sinne on ihan turha mennä, mutta ilmeisesti kattokoristukset ovat (ainakin lähes) entisellään. Aina vain tulee enemmän syitä tulla sinne taas uudestaan ;-)

Pepi kirjoitti...

Vaikka monta monta nurkkaa on koluamatta, niin näitä postauksia lukee nyt ihan toisella tavalla :)
Se on kumma kuinka joku tienoo tuntuu heti ihan toisenlaiselta kun on saanut edes vähän pintaa raapaista!

Nyt lähden kurkkaamaan onko kisatilanne päivitetty viikonlopun jäljiltä !

aNNiKa kirjoitti...

En tiennytkään, että juna-asema paloi muutama vuosi sitten. Olin siellä kesäkuussa 2008. Kolmea vaaleaa suomalaista tuijotettiin hieman aseman ravintolassa kun ympärillä oli vain paikallisia miehiä. Sieltä lähti junamme läpi Turkin, melkein Georgian rajalle saakka. On kyllä hieno asema! Ja niin modernit junat!

A kirjoitti...

Hienoja kuvia hiljenevästä vanhasta rautatieasemasta, kiitos Mine!

Ps. Laitoin mainoslinkin blogiini sinun blogisi äänestämisestä..:)))

Mine kirjoitti...

Kuukki: Annoit kimmokkeen tuohon käyntiin, sillä jäin postauksesi jälkeen miettimään, että eikö sitä muka ole vielä korjattu:). Todistetusti, on se, ensi kerralla sitten....

Pepi: Saahaan siinä nopeammin tunnelmasta kiinni. Ja vielä ehdit itsekin koluamaan...

Annika: Ooh, olettekin ehtinyt sitten junailemaan silloin kun tuolta vielä lähti pitkänmatkan junatkin. Minulla on junailut Turkissa vielä junailematta.

Aili: Kiitos sitten maksamattomasta mainoksesta! Olet sinä kiltti ihminen:).

Nina kirjoitti...

Kyllä oli kauniit kuvat:) Tässä linkki Chanelin mainokseen joka päättyy juuri Haydarpasaan.
http://www.youtube.com/watch?v=bVmuOhoFn3U

mimon mami kirjoitti...

Paljon hienoja yksityiskohtia löytyy tuoltakin ja värejä.
Onko sinulla jo kirja Pala palalta pois? Ajattelin lähettää sen Pepin kautta sinulle...

Jael kirjoitti...

OI miten kaunis juna-asema:) Ja muutenkin hienot kuvat!

Mine kirjoitti...

Nina: Kiitos, kun laitoit linkin. Olipa tosiaan tuttu asema siellä:).

Mimon mami: EI OLE, mutta haluaisin kirjan kovasti. Kiitos, kiitos ja kiitos, kun ajattelit minua sen kirjan kohdalla.

Jael: Eikö olekin, kaiken voi tehdä tyylillä:).

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Kaunis asema! Ja näköjään rakkautta joidenkin ilmassa :)

Pepi kirjoitti...

Blogissani olis sulle jotain.....löydät toki varmaan ilman vinkkiäkin :D

Mine kirjoitti...

Helmi-Maaria: Kevät on rakkauden aikaa.

Pepi: Kiitos, kävin katsomassa. lloiten otan sen vastaan, mutta en taida nyt laittaa eteenpäin....