Muistan elävästi ne miehen työmatkat, joiden loppumiseen laski tunteja, minuutteja ja sekuntteja. Murphyn laki määräsi, että silloin lasten jotka ei ikinä saaneet oksennustautia, piti sellainen saada. Oman ajan puute kasvoi kivuliaisiin mittoihin, kun joku tarvitsi äitiä 24/7. Toisen arvo kohosi samassa suhteessa erossa olleen ajan myötä.
Kyllä täällä edelleenkin odotetaan miestä intensiivisesti kotiin, mutta ei samasta syystä. Lasten kanssa menee mukavasti ja helposti. Jotenkin tuntuu, että näiden matkojen aikana ovat äidille erityisen kivoja. Se pistää kai itsenkin vähän tsemppaamaan ja keksimään jotakin ylimääräistä kivaa. Niinpä olimme eilisen illan notkumassa ostarilla. Ostettiin itsellemme pikkujoululahjoja ja muut esikoista lukuun ottamatta kävivät luistelemassa. Ja syötiin tietysti hamppareita ja ostettiin kotiin iltaherkkuja.
Yksinhuoltajuuteni viime metrit ovat olleet pipariset. Eilisaamulla tein piparitaikinan ja tänään on sitten tehty joulunaluspiparit. Saatiin samalla kotiin hyvät tervetulotuoksut.
Kohta sitten koristellaan ja jännitetään, että joko ovikello soi ja isäntä on oven takana.
Onhan täällä myös vähän muutenkin jouluteltu. Olohuoneessamme on joulukuun ajan aina joulusohva. Nyt se tuli käyttöön jo hieman aikaisemmin, kun ruskea päällinen oli niin likainen. Pöytä on myös saanut lasin, joten pistän tämän kuvan tähän senkin vuoksi, kun joku sitä pyysi.
Olen saanut hieman etukäteen jo kuvaterveisiä Idästä. Kohta jaan niitä sitten teillekin. Sitä ennen täytyy kuunnella ne kuulumiset. Mitä teitte, missä olitte, millaista oli, mitä muu ryhmä tykkäsi? Nyt kuitenkin vielä hetki odotetaan. Kotvasen kestää vielä.
11 kommenttia :
Tunnelmallisia joulunodotuskuvia! (en tiedä tuliko tämä viesti jo :D )
Tulipas omituisen ristiriitainen olo teidän jouluisista (?) piparin paisto kuvista ! Osa minusta odottaa jo joulua ja sen rauhaa ja osa minusta kiljuu, että EI vielä, EI vielä ! t: Tiina
Eilen oli terveysasemalla pikkujoulut. Löysin itsestäni äkäisen pikku akan, kun juhliin tuli sähköinen kutsu. Siihen oli tarkkaan eritelty ruokailuun liittyvät kustannukset seuraavasti:
a.) terveysaseman lääkäri - 0e
b.) terveysaseman hoitaja - 0e
c.) fysioterapeutti - 10e
d.) psykologi - 23e
e.) depressio- ja päihdehoitaja -
23e per osallistuja.
Tiedän, että talouteni EI olisi kaatunut tuohon 23 euroon, mutta joulun henki kaatui ! Ilmainen ruokailu järjestyi osalle henkilökuntaa rahoista, jotka ovat opiskelijoiden ohjauksista saatu korvaus. Sitä ei siis haluttu jakaa kaikkien kesken...
Hyvää Joulun Odotusta Kaikkien Kesken TASAPUOLISESTI ! t: Tiina
Onko sohvanne IKEAn Ekdahl,mä muistan että siihen saa punaisen päällysteen(itsellänikin se sohva)
Nami,pipareita:) ja monta apuria niitä tekemässä:)Perheenpään on varmaan kiva tulla palata piparintuoksuiseen kotiin:) Tuosta muistuukin että pian pitää munkin tehdä pipareita. Yli 40 lapselle,mutta odottavat sitä kovasti joka vuosi...
Taidanpa minäkin miettiä pipareiden leipomista, ettei taas jää viime tinkaan.
Matkatar: Kyllähän se tunnelma väkisin syntyy innokkaista tekijöistä ja piparin tuoksusta.
Tiina: Älä pelkää, kyllä tässä nyt oli etukäteisjouluttelut, sillä minustakaan ei kuulu aloittaa liian aikaisin. Tämä oli poikkeus, jolla saatiin odotusta mukavammaksi.
Olipas siellä tosiaan tökeröt pikkujoulut. Minäkin olisin tainnut jättää välistä. Jos toisia suosittiinkin syystä, tarviko sitä oikein alleviivata kaikkie nähden?
Jael: Ikean sohva, mutta taitaa olla Ektorp. Lapsiperheystävällinen malli, kun saa päälliset pesuun ja vaihtoon. Joulukuuksi punainen, muulloin ruskea. Tosin ruskea alkaa olla kulahtanut ja mietin, että ostaisiko uuteen kotiin uudet päälliset?
Ihana, että jaksat tehdä pipareita lapsille. Ne on tärkeitä nämä pienet asiat.
Allu: Minullakin jää aina viime tinkaan. Tänä vuonna olen monessa asiassa tosi ajoissa. Lahjatkin melkein hankittuna.
Ihanaa, te paistatte jo pipareita;))
Kiitos tästä postauksesta, oikein hyvää sunnuntaita teille kaikille.♥
Me meinasimme tänään tehdä joulutorttuja, mutta kaupassa ei ollutkaan taikinaa. Suunnitelma siis kariutui. Piparitkin ovat vielä tekemättä, mutta onhan tässä aikaa. Minä en edes tykkää pipareista, mutta se tuoksu on huumaava, kuuluu ehdottomasti jouluun.
Kyllä isännän kelpaa palata kotiin piparin tuoksuun.
Aili: Ja kohta on jo piparit syöty:).
Kirjailijatar: Minäkään en syö pipareita, mutta niiden tekeminen ja tuoksu on silti yksi jouluisimmista asioista minkä tiedän. Lapsista kivointa on piparien koristelu.
Cheri: Kyllä kelpasi. Nyt tuoksu on jo mennyttä ja kotona taas putkista nouseva "tuoksu" jota yritetään häiventää milloin milläkin...
Ihana postaus! Meilläkin on piparitalkoot vielä pitämättä, pianhan sitä jo on tartuttava kaulimeen.
Leppoisaa joulun odotusta!
http://elamaakuvina.blogspot.fi/
S: Nuo piparit on jo syöty. Lähempänä joulua sitten uudelleen...
Lähetä kommentti