Me kävimme Idässä kahdesti. Ensin kiersimme Mustanmeren kautta Doğubeyazitiin, Araratia ihmettelemään. Silloin katsoimme, että "olisi tuossa lähellä tuo Van-järvikin", mutta voimat loppuivat kesken. Toisella kertaa piti sitten lähteä asiakseen sinne Vanille. Nyt taas tämä miehen seurue halusi nimenomaan sinne Aratille, mutta lennot menivät kätevästi Vaniin. Näin ollen vuokrasivat Vanista auton ja ajoivat yhdeksi yöksi Doğubeyazitiin. Tämä 185 km sujui komeita maisemia ihaillessa ja matkan varrelle sattui vielä Muradiyen putoukset.
Doğubeyazitissa ei ole paljoa nähtävyyksiä. Tarkoittaen lukuisia museoita tai monia linnoituksia. Nyt suoraltaan tulee kaksi nähtävyyttä mieleen ja ne molemmat miesväkikin kävi tietysti katsomassa. Syy tänne pieneen kaupunkiin matkustamiseen oli se vuori, Ararat. Vuoren huipulle ei tietenkään näin lyhyellä reissulla pääse kiipeämään. Siihen tarvitaan opas ja kolmesta kuuteen päivään, seikkailumieltä ja kova kunto. Pelkkä vuoren näkeminenkin yleensä riittää, jos tällaiseen kiipeilyyn ei ole mahdollisuutta.
Kaupungin valloitus aloitetaan yleensä Ishak Paşa-palatsilta ja niin tehtiin tälläkin kertaa.
Kuninkaallistenkin täytyy käydä vessassa. Tästä vessasta sentään on komeat näkymät, mutta niitä ei näy tässä kuvassa.
Palatsista olen aikaisemmin kertonut täällä. Hautausmaa jäi sillä edellisellä kerralla kyllä näkemättä. Olipa hyvä, että mies korjasi tämänkin asian.
Hienoimmat maisemat löytyi kuulema palatsin yläpuolelta, jonne vain osa seurueesta kiipesi. Alku oli ollut hieman hankala, sillä polku meni kapean kolosen läpi. Sen jälkeen oli ollut hyvä kiivetä ja näkymät oli todistetusti kauniit.
Itä oli minusta omallakin reissullamme mykistävä. Se oli jylhä ja ihan omanlaisensa kolkka maailmassa. Näitä miehen kuvia katsellessa olen tullut siihen tulokseen, että syksy tuo maisemaan vielä kauniimman värityksen. Keksikesän kirkas valo oli varmasti latistamassa kesäkuvia ja tällainen alkutalven valo tekee maisemalle paremmin oikeutta. Siinä helteessä ei myöskään kiipeilty yhtään ylimääräisiä. Syynsä hieman rauhallisempaan matkailuun oli tietenkin myös ihanassa matkaseurueessamme, jotka olivat siinä vaiheessa 2kk, 3v, 6v ja 8v. Oi niitä aikoja:D.
10 kommenttia :
Putoukset ovat kuin maalauksesta. Kuinka mahtavaa olisikaan teettää tuollainen seinän kokoinen valokuva vaikka olo- tai makuuhuoneeseen. Rentoutus ja hyvä mieli taattu.
Huimiin paikkoihin sitä ihmiset ovat asumuksiaan rakentaneet.
VAUTSI mitä maisemia, mahdottoman kauniita!! Huokuu oikein historiallisuutta ja arvokkuutta koko paikka. Eikös tuon Ararat-vuoren sanota olevan se vuori johon Nooan arkki aikoinaan törmäsi? :)
Upeita kuvia, tosiaan kuin maalauksia, kylla mina sinne itaan viela lahden kunhan paasen.
aika huikeita, karun kauniita maisemia...kuinkahan korkeanpaikankammoisella onnistuis noilla reunoilla roikkuvilla poluilla kulkeminen...vois olla tuskanhiki otsalla ja sydämen tykytyskin huitelis varmasti omisssa sfääreissään :D
upeat nuo alkukuvien kaiverrukset, elämänpuu(?) kelpais kotiseinällekin!
Mine, kiitos näistä huikeista kuvista:))
Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle & perheellesi.♥
Vau. Ihan uskomattoman näköstä! Ei jotenkin pysty sisäistämään että nää paikat on olemassa jossain päin maailmaa. Voi olla että jonain päivänä täytyy käydä katsastamassa ihan itse :D
Muradiyen putoukset olivat hienot, samoin kuin Paşa-palatsikin. Hotellimme huoneesta oli upea nakyma Ararat-vuorelle. Paljon muuta hyvaa siita hotellista en muistakaan. Mutta se nakoala korvasi kaiken.
Nämä olivat ilmeisesti Miehen ottamia kuvia ?! Todella upeita maisemia ja ilmeisen taitava myös tuo kameran käyttäjäsi ?! t:Tiina
Täällä on ankean pimeää, märkää ja liukasta. Paino tuolla viimeisellä sanalla. Maanantaina minulla oli liikaa vauhtia ja liikaa liukasta, mistä seurasi melkoinen ilmalento minulle ja pyörälle. Onneksi ei mennyt luita poikki, vaikka vähän maata pitkin pisti pyörimään...
Hietzu: Minustakin putoukset oli komeat. Itse en ole niitä koskaan livenä nähnyt.
Vera: Kyllä vain, se samainen vuori. Siitä kuulettekin sitten huomenna:).
Petra: Kyllä vain kannattaa. On siellä vaan niin omanlaistansa.
Pepi: Lasten kanssa olisin ainakin tullut tuollaisissa paikoissa hulluksi. Olisin ollut varma, että ne tippuvat. Eipä tullut siis silloin kiipeiltyä.
Aili: Mies se on taitava kuvaaja!
Jami: Toivottavasti pääset joskus käymään, mutta nyt sinulla on siellä toisenlaiset huikeat ihailtavana:).
Anu: Hotelleja ei voi Idässä hehkuttaa. Ainakin meillä olivat aika ankeita ja ilmastolaitteettomia joka puolella. Mutta kaikki se muu korvaakin sitten…
Tiina: Kyllä, nämä ovat miehen kuvatuliaiset. Taitava on, mutta nykyään laiska kaivamaan kameraa esille.
Hyvä, että sait pitää luusi ehjänä. Tälläkin on ollut märkää, pimeääkin, mutta ei liukasta kuitenkaan…
Kyllä te olette matkustelleet ja vielä lastenkin kanssa. Mun käly ei pystynyt tulemaan Berliinistä Kölniin yhdenkään lapsen kanssa, kun se matkustaminen on niin vaikeaa. :D
Lähetä kommentti