Olen jo pidempään miettinyt, että minun pitäisi tehdä loppukiri myös Istanbulin museoiden suhteen. Viime huhtikuussa ostin näet itselleni museokortin, jonka saa turkin kansalaisten lisäksi myös maassaololuvan omistava ulkomaalainen. Hintaa museokortilla on 30TL (tämän päivän kursseilla 10€) ja kortti on voimassa vuoden ajan. Kortti aukaisee ovet useimpiin täkäläisiin museoihin eli käytännössä kohteet ovat parin ensimmäisen museon jälkeen sinulle ilmaisia. Onkin suorastaan noloa, että oma korttini on ollut niin vähäisellä käytöllä. No, eilen otin vähän vahinkoa takaisin ja olin suorastaan kultturelli persoona.
Rannasta kävelin ensin Pienelle Hagia Sophialle. Tämä vuosina 527-536 Justinianoksen rakennuttama kirkko muutettiin Konstantinopolin valloituksen jälkeen moskeijaksi. Sellaisena se toimii edelleen. Sisäänpääsy oli siis ilmainen ja moskeijassa oli menossa juuri rukoushetki. Kovin montaa rukoilijaa siellä ei ollut, joten sain rauhassa kierrellä ja kiipeillä parville. Harmaa ilma teki kuvista suorastaan pimeitä, mutta itsessään rakennus oli kaunis. Kaikki kirkon tuntomerkit oli tietysti tehokkaasta poistettu.
Pikku Hagialta kävelin Sinisen moskeijan takaa löytyvälle Suuren palatsin mosaaiikkimuseolle. Kauan sitten tuhoutuneen bysanttilaispalatsin lattiamosaiikit kaivettiin esiin ja ja museoitiin 1950-luvulla. Ikää mosaiikeilla on noin 1500-vuotta ja niiden aiheet liikkuvat päivittäisen elämän askareissa ja metsästyksessä. Aika nopea, mutta mukava kohde. Ilman museokorttiakaan ei liikoja köyhdy tässä museossa, sillä sisäänpääsy olisi maksanut vain 8TL. Sain muuten museon ihan itselleni, sillä siellä ei ollut ketään muuta vierailemassa.
Hagia Sophian takaa löytyi puolestaan Mattomuseo. Sen sisäänkäynti oli komea ja museo ilmainen. Vitriineissä on esillä täkäläisiä mattoja vuosien takaa ja seinillä tietoa kuvioiden symboleista. Nopea kohde oli tämäkin. En tiedä kauanko museo on tässä seisonut, sillä minä huomasin sen vasta nyt eilen ensimmäistä kertaa.
Matothan on muutenkin meillä (tai minulla) mielenpäällä. Kun aikanaan saavuimme Turkkiin, ajattelimme tietenkin ostavamme aidot käsintehdyt turkkilaiset matot. Siihen aatokseen tuli nopea muutos hintoja kysellessämme. Tehdastekoiset matot ovat palvelleet hyvin ja lähtevät myös mukanamme Suomeen. Olen kuitenkin hellinyt mielessäni ajatusta vähintään yhden aidon maton ostosta olohuoneeseemme. Eilen käväisinkin yhdessä mattoesittelyssä tuon Mosaiikkimuseon ja Mattomuseon välillä. Siitäkin tulette kuulemaan. Katson, että yhdistänkö useamman mattokaupan sitten samaan postaukseen. Eilen ainakin löytyi yksi varteenotettava vaihtoehto ja kovin sopivaan hintaan. Olen etsinyt sellaista kauniin vihreää, mutta eilen oikeastaan tykästyin eniten sellaiseen beessi-ruskeasävyiseen mattoon, joka myös ehkä sopisi meidän olohuoneen väreihin. Vihreän seurana kun täällä näyttää aina tulevan punainen jossakin sävyssä ja minä en haluaisi katsella olohuoneessa punaista muulloin kuin jouluna.
16 kommenttia :
Ihania kuvia,Turkkilainen ystäväni suunnittelee noita maton kuvioita täällä Turkissa tosi mielenkiintoista seurata hänen työtään.Kiva postaus ja kiva blogi.
Upeita taidonnäytteitä nuo aiempien aikojen mosaiikit, olen niitä aina ihaillut. Mutta niinhän se on, aiemmin on rakennettu kauniisti, tehty kaunista taidetta olkoon sen olomuoto mikä tahansa ja uhrattu aikaa ja vaivaa siihen mitä on tehty. Kaukana siitä ollaan tämän päivän kertakäyttökulttuurissa.
Mattoja voi vain huokailla.
Mine, otakin sitten monta mattokuvaa. Kuvaa myös sellaisia, joissa ripaus sinistä. Mikä lie minuun nyt mennyt, kun sininen ja punainen yhdessä viehättävät. Vrt. Iittalan kausisarja Tuike.
Ja hinnat...olisihan se kiinnostavaa tietää, mitä maksaa, vaikka sitä ei ikinä saisikaan.
Minuakin kiinnostaisi edes pieni käsinsolmittu matto, mutta olen aina ajatellut ettei sitä voi ostaa ellei ole joku asiantuntija mukana...
Leena Lumi, minäkin ihastuin Tuikkeeseen juuri sen värien takia!
Maria: Ihailen kaikkia käsityöläisiä. Istanbulissa on joissakin mattoliikkeissä kutojat ikkunassa tekemässä mattoja. Käyn aina tuijottamassa heidän työtään.
Pepi: Kyllä minä huokailinkin. Kun osaisi valita niin, että valintaan on tyytyväinen vielä vuosienkin päästä.
Leena: Otin kyllä kuvia, mutta en ole tyytyväinen sisällä otettujen kuvien väreihin. Eivät ole samat kun alkuperäiset värit. Taidan laittaa ensimmäisen satsin jo pikapuoliin esille ja postata sitten kunkin mattokaupan erikseen. Mallejahan riittää, joka paikkakunnalla on vähän omat kuvionsa. Kun ymmärtäisi jotakin niiden solmujen yms. päälle, eikä maksaisi turhia.
Kuukki: Sellainen suohan se on. Hinnat vaihtelee huimasti eikä aina tiedä, että mikä niissä maksaa. Materiaali tietenkin, mutta kuinka paljon on valmis maksamaan siitä, että matto on vaikka Hereken eikä jonkun muun valmistajan. Minä kun ei yleensä merkeistä perusta. Kunhan olisi kestävä ja sellainen, joka on omaan silmään pitkään kaunis...
Apua! Meinasin pyörtyä ihastuksesta! Koko postaus täynnä ihanaa arkkitehtuuria, herkullisia värejä ja kuoseja, museoiden hurmaa! Hauskaa että matoille on tehty ihan oma, yksittäinen museonsa. Vaikka on Suomessakin joskus ollut oma museo esim. moottorisahoille, että ei nyt niin ihmeellinen ilmiö. Kauniilta kuitenkin näyttävät noin suuret matot vieri vieressä.
Jään mielenkiinnolla odottamaan matto"seikkailuasi".
Onpa kauniita mattoja ja lattian mosaiikki on upea.
Mulla on kanssa museokortteja sekä Kölniin että Bonniin ja jotenkin tulee useammin piipahdettua, kun ajattelee, että ei tarvi maksaa sisäänpääsymaksu, vaikka ei ne niin korkeita ole, etteikö muka olisi varaa mutta silti. :-)
Matot ovat minunkin mielessäni olleet monesti ja usein olen niitä ihastellut...mieheni onneksi tietää niistä melkoisesti...ehkäpä meillekin joskus tulee olkkariin kaunis turkkilainen matto.Mosaiikitkin ovat kauniita ja niiden tarinat mielenkiintoisia ...ei voi kuin ihailla niiden tekijöitä...ensi kesänä tiedän jo muutaman mielenkiintoisen kohteen, joissa haluan poiketa, kiitos vaan Mine hyvistä vinkeistä;)
Näissä kuvissa oli jotakin tuttuakin. Olen kerran viettänyt viikon turistina Istanbulissa. Lisäksi olen käynyt pari kertaa läpikulkumatkalla. Nuo mosaiikit ovat uskomattomia taideteoksia. Kannattaa ostaa matto(ja) sieltä, muuten harmittaa myöhemmin. Täällä matoista saa maksaa vielä paljon enemmän eikä valikoima ole varmaan yhtä laaja. Kiitos taas kierroksesta ja hyvää viikonloppua!
Ei ole kallis tuo kausikortti,sillä kelpaakin käydä monessa museossa:)
Hienot mosaiikit,kertovat paljon ajasta silloin joskus.
Onnea mattokauppoihin!
Minulla on tässä huoneessa,missä olen nyt,aito matto,sellainen pieni,jonka eksä tinki Jaffan kirpputorilla.Minä sain sitten sen häneltä vieläkin halvemmalla.Oli aika edullinen,koska yksi kulma on vähän huonommassa kunnossa.
Voihan turkkilaiset matot, tykkaan kovasti mutta mies ei ole jotenkin niiden ystava, jonkunlainen kompromissa on kylla tehtava silla muutama sellainen on saatava, mattokaupoilta kuvia ja postausta odotellessa...
Suomalaisten kannattaisi melkein käydä ostamassa itämaiset matot EU:n maista esim. risteilyllä Lübekistä . http://www.kibek.de/teppiche/classic_line/orient-teppiche_handgeknuepft/
Persialaiset matot Iranista ovat hyvälaatuisia, ja tällä hetkellä vielä edullisia. Sinisiä mattoja ovat esim Nain ja Isfahan, joissa on perinteiset kuviot.
Tuon ketjun kaupoissa on suuret valikoimat myös modernimpia malleja eikä tarvitse pelätä tulla petetyksi.
Kiitos taas ihanista kuvakohteista! Että ovat osaaneet tehdä hienoja mosaiikkejä!!On siinä ollut näpräämistä.
Muuten, Mine, muistatko että mattomuseo oli ennen siinä sultaanin vanhassa hamamissa, joka on tehty hamamiksi uudestaan. Vastapäätä Hagia Sofia. Siinä myytiin myös mattoja.
Onnistunutta matonostosta!
toivoo Sylvi mummo
Hietzu: Mattoseikkailuja tuleekin varmaan riittämään. On se sen verran kallis investointi, että täytyy tutkia eikä vain hutkia. Museoita lupaan myös koluta seuraavan parin kuukauden ajan aina silloin tällöin.
Allu: Minulle tuosta kortista on ollut iso ilo senkin puoleen, että tulee aika monta kertaa opastettua erilaisia vieraita. Käynti esim. Hagia Sophiassa ei ole kovinkaan halpa ja sen vuoksi jäin monesti ulos odottelemaan. Nyt kun on ollut tuo kortti, voi lähteä aina mukaan kertomaan mistä mitäkin löytyy.
Kirsi: Minulle matossa taitaa olla tärkeintä se, että se miellyttää silmää ja maksaa järkevän summan rahaa. En siis ole valmis maksamaan hurjia summia vaikka olisi kuinka hieno matto. Matto on kuitenkin käyttöesine ja siihen tippuu aina jotakin. Olisi kamalaa, jos lattialla olisi jokun 10 tonnin silkkiluomus, jota täytyisi aina varoa.
Cheri: Minusta tuntuu, että kannattaa ostaa täältä yhtä ja toista. Myöhemmin niiden hakeminen tulisi huomattavasta kalliimmaksi, kun pitäisi ostaa myös lentoliput. Lista ei siis lyhene ostojen myötä, vaan tuntuu vain pitenevän…
Jael: Olen nyt surffaillut mattoja myös netistä. Mutta en uskaltaisi netissä olevan kuvan perusteella tehdä mitään päätöstä. Värit kun vaihtelee noiden omien matoista ottamien kuvieni ja todellisuuden välillä aika reippaasti, niin se saattaisi olla myös nettmattojen ja todellisuuden kanssa….
Petra: Minä rakastan täkäläisiä mattoja ja en Suomessakaan halua vaihtaa mattoja sikäläisiin. Nämä ovat pehmoisia, kivan näköisiä ja tuntuisia. Nälkä vain kasvaa syödessä. Ensi oli se yksi olohuoneen matto, nyt kävin miettimään, että mitä jos….
Anna: Täytyypäs käydä katsomassa. Mieshän se kävi tammikuussa Iranissa ja minä sanoin, että menisi mattokauppaan. Aikataulu ei antanut myöten. Ehkä hyväkin niin, sillä olen aika vaatelias sen suhteen mitä kotiini haluan.
Sylvi: Sielläkös se mattomuseo ennen olikin. No ilmankos tuo tuntui minusta uudelle. En ehtinyt koskaan käymään siellä entisessä paikassa, mutta nythän tuo tuli ihailtua.
Mahtaakohan mistään nykyajan asumuksista jäädä monen tuhannenkin vuoden ajan kestävää jälkeä? Ja vielä niin kaunista, mitä mosaiikkilattiat ja -seinät parhaimmillaan ovat.
Miten Istanbulin mosaiikkimuseo mahtaa pärjätä kilpailussa Gaziantepin vastaavalle museolle?
Siellä kului tunti jos toinenkin. Mm. uskomattoman kauniita suuria mosaiikkilattioita, joita ihmisten jalat ovat arjessa tallanneet. Sinne tahtoisin koska tahansa uudelleen.Kiitos tiedosta, että Istanbulissakin on jotain vastaava. Helpommin tavoitettavissa.
Toivon, että et pahastu seuraavasta. Haluaisin kysyä, miten Turkin vuosiesi jälkeen ajattelet islamilaisuudesta. Postauksissasi olet sitä joskus sivunnut, viimeksi sufilaisuutta(dervissit)käsittelevässä ja tässäkin moskeijaosuudessa. Olen ymmärtänyt, että kristillisyys on osa elämääsi. Niin on minunkin, henkilökohtaisesti, joskin laihanlaisesti ja osin myös työtäni sivuten. Itse ajattelen, että ihmiskunnalla - uskontoon katsomatta - on pyrkimys yhteyteen johonkin itseään suurempaan. Nimi, muoto, polku sen tavoittelemisessa eroavat. Mutta onko sillä jotain väliä? Pitäisikö katsoa enemmän sitä, mikä on yhteistä kuin sitä, mikä erottaa? Anisi
Anisi: Istanbulin museo ei ole suuri, se esittelee vain tämän yhden palatsin pelastetut mosaiikit. Todella hieno mosaiikkimuseo on muuten myös Antakyassa.
Minä olen siis tunnustava kristitty eli otan oman uskontoni vakavasti. Kristinusko sulkee pois sen mahdollisuuden, että taivaaseen kulkisi monta yhtä hyvää tietä. Raamatussa Jumala vakuuttaa, että tie, totuus ja elämä on Jeesus, ihmiseksi tullut Jumala.
Usko yhteen tiehen ei tarkoita sitä, etteikö meitä kristittyjä ole kutsuttu kunnioittamaan toisia ihmisiä ja heidän uskontoaan. En siis ajattele, että minua olisi kutsuttu väkisin käännyttämään ketään toista tai mustamaalaamaan toisen uskoa. Sen sijaan Raamattu kehoittaa meitä "olemaan valmiina vastaamaan, jos joku kysyy uskomme perustaa". Tätä olemme kutsutut tekemään kaikkialla missä elämme, myös islamin keskellä. Ja toivomme perustaa täällä aika usein kysytäänkin, sillä toisin kuin siellä Suomessa, usko ei täällä ole yksityisasia vaan perin tavallinen puheenaihe. Eikä kukaan ole pahastunut siitä, että pidättäydymme oman Pyhän Kirjamme opissa. Niinhän muslimitkin tekevät ja pitävät puolestaan meitä kristittyjä harhaoppisina oman kirjansa valossa. Islamissa suurin synti on asettaa joku Jumalan veroiseksi. Muslimien näkökulmasta me kristityt teemme juuri näin puhuessamme Jeesuksesta Jumalana. Eli islamia ja kristinuskoa on mahdotonta yhdistää, vaikka se näyttää Euroopassa olevankin keskustelussa.
Vuodet Istanbulissa ovat siis opettaneet, että rinnakkaiselo ja jopa ystävyys on mahdollista, vaikka kumpikin kahdesta osapuolesta ajattelee toisen olevan väärässä mitä uskontoon tulee:D. Yhteistä voi etsiä sitten muista asioista, kuten harrastuksista, elämäntilanteista ja arvoista. On itselleen helpompaa oppia muista, kun itse ensin tietää mihin uskoo ja miksi.
Jos kristinusko on itselleen vieras, on reilumpaa tunnunstaa se muslimille, kun esittää vaikkapa perus eurooppalaisen ihmisen yleishumanistisia ajatuksia kristillisenä. Tämä "kristillinen maailma" kun tänne välittyy amerikkalaisina elokuvina, jota moni muslimi pitää kauhistuksena ja täydellisenä moraalittomuutena. Siinä sitä on sitten selittelemistä, että ei meille kristityille oikeasti ole ihan yhdentekevää harrastaa irtosuhteita tai elää muuten moraalittomasti.
Olipas pitkä vastaus. Jaksoitkohan tänne asti?
Lähetä kommentti