661. tarina (Pistetään matto pakettiin)

Tänään sain mieheni muutamaksi tunniksi käyttööni. Vein hänet mattokauppaan. Olen tehnyt aika omapäisiä ostoksia tässä viime ajat, mutta matto on jo sen verran kallis investointi, että en uskaltanut ostaa sitä kysymättä miehenkin mielipidettä. Oikeasti olin jo aika varma sen beessiruskean maton suhteen, jota olin jo aikaisemminkin käynyt katsomassa. Hinta oli kohdallaan ja matto miellytti silmääni, mitä mies siitä sanoisi?

Kauppias avasi mattoja esille. Miehen mielestä valitsemani matto oli liian tumma. Tai ehkä ei sittenkään. Kauppiaan mukaan sen langat olivat alkuperäiset eli värjäämättömät ja se oli miehelleni mieleen. Oikeiden lampaiden värinen matto. Sitten hän huomasi maton olevan toisesta reunasta vino. Minun mielestäni käsityössä saa näkyä käsityön leima. Ja vinon kohdan voisi aina kääntää sohvan alle piiloon. "Sinulla on kyllä nykyään jo aivan turkkilaiset ratkaisumallit asioihisi," tuumasi mies. Hän taitaa olla oikeassa.

Katsottiin ja opiskeltiin. Kuinka monta solmua on missäkin matossa ja mistä hintaerot syntyy. Lopulta valinta oli mielestäni tehtävä noista kolmesta ylimmästä. Oikealla oli se beessiruskea, joka oli vinoreunainen. Vasemmalla olevassa matossa oli juuri oikea vihreä, mutta en kestänyt tuota oranssia. Ylimmän kuviot hyppivät miehen silmissä. Oikea migreenimatto. Eihän tästä nyt tule oikein mitään. Kunnes kauppiaalle tuli jotakin mieleen ja hän kipaisi hakemassa yläkerrasta meidän maton! Olohuoneen verhot olin ottanut malliksi mukaan ja vihreä oli justiinsa oikea, kuvio riittävän hillitty, pohjan beessi sattuisi sohvan uusiin päällisiin ja hintakin saatiin sovittua molempia miellyttäväksi. Kiitos ja pistetään matto pakettiin.

Onneksi oli mies mukana, sillä matto oli huisin painava kantaa. Mies raahasi ja minä johdatin meitä lounaalle. Päätettiin testata heti Sultanahmetin kulmassa oleva ravintola, jossa näkyi olevan terassi sopivaan suuntaan. Harmi, että tuosta nimestä ei nyt saa selvää, mutta tässä tulee varoituksen sana: älkää menkö tähän ravintolaan ikinä! Ruoka oli todella vaatimatonta ja ylihinnoiteltua ja loppulasku sai pahalle tuulelle. Tarjoilija oli nolo ja kuunteli miehen ripitykset kiltisti. Minä kävelin jo portaita pitkin pihalle. Tyhmä ei ole se, joka laskuttaa, vaan se joka maksaa, voisi olla turkkilainen sananlasku. Pistäkää ravintola siis boikottiin, kunnes parantavat tapansa. Ei sen rahan takia, vaan periaatteesta. Turisti tulee hakemaan lomaltaan hyviä kokemuksia, ei huonoja. Se, että joku ehdoin tahdoin tarjoaa huonoja, ottaa meillä aina koville.

Satamassa istuin mattoni kanssa taksiin, sillä en olisi itse jaksanut kantaa sitä bussille tai bussilta kotiin. Mies tarjoutui ottamaan sen toimistolle mukaan ja tuomaan sitten illalla tullessaan kotiin. Kuinka se nyt olisi käynyt päinsä, sillä minunhan piti laittaa sen olohuoneeseen heti eikä illalla. Eikö hän nyt sen vertaa ole vielä näiden vuosien aikana oppinut? 

Huhtikuun ostos oli siis tässä. Yksi asia listalta taas poissa. Nyt vielä yläkerran siivous ja minun puolestani viikonloppu saa alkaa! Muistakaa löhöillä ja herkutella. Nukkua pitkään ja olla vain kuin Ellun kanat. Tai haravoikaa piha ja juokaa kahvit kevätauringossa, jos sellainen mieluummin piristää mieltä. Minun viikonloppuni taitaa sisältää työhakemuksen kirjoittamista. Jännittävää, sellaista en ole tainnut aiemmin kirjoittaakaan.

622. tarina (Mattoja, mattoja, Kayserin mattoja)

Turkkilaisia mattoja on kudottu jo noin 3000 vuoden ajan. Niille ominaisia kaksoissolmuja on sidottu eri puolilla Anatoliaa monen värisiin ja kuvioisiin mattoihin näiden kuluneiden vuosien varrella. Jokainen solmu kiedotaan kahdesti loimilangan ympärille ja varmistetaan kaksinkertaisesti. Näin ollen turkkilaisia mattoja  pidetään muita itämaisia mattoja kestävämpinä. Mallit vaihtelevat niiden alkuperäkaupungin mukaan. Ensimmäiseksi tutustuin Kayserin mattoihin. Astukaapas siis mukanani sisälle kauppaan. Laskeudutaan rappuset alakerran esittelyhuoneeseen. Sitten vain istutaan takaosan sohvalle ja sanotaan siellä työskentelevälle miehelle, että "näyttäkääpäs millaisia vihreäsävyisiä isoja mattoja teillä on".

Seinällä oli kaunis sini-vaalea matto, mutta niin tässä kun kaikissa muissakin näissä kuvissa luonnonvalon puuttuminen vaihtaa jonkun verran värejä. Harmi, että ei ole tarvetta siniselle matolle, sillä tuo oli tosi kaunis!

Tuo oikeassa reunassa oleva taas olisi onnen omiaan meidän makuuhuoneeseen. Alla sama kuvan yläkulmassa. Meidän makkarissa kun on sellainen viininpunainen itämainen lamppu, joka määrää sen värin makuunuoneeseen. Päiväpeitto on beessi ja ripaus sinistä kävisi mausteeksi ihan hyvin.

Tai tämä ylläoleva kaunokainen, mihin sen laittaisi?

Mattokauppoihin on luvallista mennä vain katselemaan. Itse yleensä selitän jo etukäteen, että tällä kertaa en ole tullut ostamaan, vaan olen vasta keräämässä tietoa. Palvelu on silti hyvää. Yleensä sinulle tarjotaan kahvia tai teetä ja mattokauppiaat esittelevät tarjontaansa kärsivällisesti. Mattojen esiin kaivaminen ja esille asetelu käy kyllä ihan työstä, joten ymmärtäisin senkin, jos kaikkia ei huvittaisi tehdä sitä vain katselijoille. 

Kaunis, mutta liian tumma.

 Liikaan punertavaa sävyä, eikä vihreäkään ole oikea. Sininen ei käy ollenkaan. En myöskään halua liian isoja kuvioita.

Näin monta kaunista mattoa. Nämä Kayserin matot, jotka esiteltiin, olivat villa-puuvilla mattoja, jossa villasolmut on kudottu puuvillaiseen loimeen. Matot olivat aika tiiviitä ja kuviot yksityiskohtaisempia.  Ylhäällä olevassa vihreä oli juuri sellainen kun halusin, mutta tuo kukassa oleva oranssi häiritsi. Ihan viimeiseksi pyysin katsoa vähän samantyyppistä kuin tuo vihreä, mutta jossa väreinä oli vain ruskea ja vaalea beessi. Se oli sitten yllättäen minusta se kaikkein kaunein. Mitä kävikään sille naiselle, joka halusi vihreän maton?

Tässä ylhäällä siis se Minen mielestä kaikkein kaunein. Värit taas ei kerro totuutta, sillä minun ruudulla väri on hieman vihertävä, mutta se ei ollut totuus. 

Yläkerrassa ihastelin hetken vielä kaupan keramiikkatöitä. Kiitin kauppias setää ja lupasin palata asiaan, jos minut ja tuo alimmainen matto on tarkoitettu yhteen. En tehnyt mainossopimusta, mutta laitan kaupan nimen tähän itselleni muistiin tulevaa varten. Muutkin on tervemenneitä kauppaan ihastelemaan mattoja. UYAN - Utangaç sokak 27 Sultanahmet.

Nyt sen sijaan odotellaan kotiin saapuvaksi sitä senkkiä, joka ostettiin pöydän kanssa samaan aikaan. Senkissä oli pöytälevyssä sellaisia isoja koloja, joista emme pitäneen ja lähetimme sen takaisin kauppaan. Uuden samanlaisen metsästäminen onkin sitten kestänyt ja kestänyt ja tänään sen pitäisi lopultakin saapua. Nyt jännitetään, että onhan se nyt hyvä, että ei tarvitse taas käydä rettelöimään asiasta. Hyvää ja kaunista viikonloppua!