"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

270. tarina (Monaco- aito kun ruhtinasparin avioliitto)

Italia jäi taakse ja olimme valmiit kohtaamaan Ranskan. Matkan varrella pönötti vielä Monaco. Ajattelimme juoda siellä päiväkahvit, niin olisi lilliputtivaltiokin katsottu siinä samalla. Ylhäältä katsellen ei näyttänyt hullummalta tuo rikkaiden onnenvaltakunta.


Minä olen niitä, jotka tekevät nopeita johtopäätöksiä. Joskus menee tietenkin pieleen ja ensivaikutelma pettää. Useimmiten kuitenkin pystyn jo muutaman hetken jälkeen sanomaan, että viihdyn tai en viihdy. Monaco kuului näihin jälkimmäisiin. Se oli alusta alkaen ahdistava, liian täydellinen ja jotenkin keinotekoinen.



(Ketkä ei kuulu joukkoon?)

Me kävelimme ohi hulppeiden talojen, siistien katujen, luksusautojen ja -veneiden. Joka kulmassa törmäsimme Monacon prinsessa-satuun. Oli kuin se olisi ollut ainut aito ja kaunis, jota maa ei voi laskea haudan lepoon. Grace siellä ja Grace täällä. Satu, joka loppui. Onneton tarina, joka poiki monta onnetonta tarinaa. Rahalla ei voinut ostaa onnea, mutta sillä saattoi rakentaa kauniita kulisseja.  





Ei tehnyt mieli jäädä kahville, eikä meidän rahat varmaan olisi riittänytkään. Monaco sai jäädä muille, sillä me emme todellakaan kuuluneet tänne. Maa oli aito kuin ruhtinasparin avioliitto. Siis sen nykyisen. Kaksi vuotta aikaa- vauva ja luksusta tai ero. Mihin unohtuikaan rakkaus? Ja Onni?

12 kommenttia :

Aili-mummo kirjoitti...

...tai voisi sanoa, että rahalla voi rakentaa ylellisen luxus vankilan!

kuitenkin suurenmoiset kuvat ja hyvä tarina.<333

hyvää viikonvaihdetta, MINE.<333

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista, Siistiä ja Ylellistä ! Voisin hyvinkin käydä, mutta EI riittäisi meidänkään rahat siihen kahviin; tuskin edes veteen - ainakaan pullotettuun... t: Tiina

Elämässä on kyllä monelta osin myös kysymys valinnoista; se jo mainitun TAHDON lisäksi... Kuka mitäkin valitsee ja miksi ? Mitä on rakkaus ? Mitä on onni ? Yhdelle yhtä ja yhdelle toista ! Yksi tuttava sanoi kerran, että kaikki me kuitenkin kakkaamme; rahalla tai ilman... Ehkä tuolla wc-maksutkin on huikeat ? Muuten, Suomessakin on nykyisin huikeat wc-maksut; joko väitti maksaneensa 5e siitä, että pääsi tarpeilleen... (SORRY - nämä uloste-jutut !)

Lilja Liliace kirjoitti...

Hienoja kuvia jälleen! :)
Näyttää pintaliitopaikalta...oikea seurapiirielämän keskus!?! Ei välttämättä lapsiperheen lomanviettopaikka? ;)

Lissu kirjoitti...

Mieluummin onnen perässä Suomen marja- ja sienimetsissä kuin Monacossa. Kiitos kuitenkin pikapyrähdyksestä.

Elegia kirjoitti...

Minulla ei ole koskaan ollut mielenkiintoa matkustaa Monacoon ja nyt tämä tunne vahvistui.

Kauniiltahan siellä näyttää kuviesi perusteella, mutta olisiko ehkä kuitenkin liian "steriiliä" minun makuuni.

Mine kirjoitti...

Aili: Moni muuttaa sinne vapaaehtoisesti. Kumma kyllä. Ehkä se on niin, että kun on tosi paljon rahaa, ei enää kaipaakaan nähdä mitään aitoa. Ei ainakaan mitään rumaa, eikä ketään köyhää ja keskinkertaista. Riittää pelkkä kulissi?

Tiina: Täällä on täytynyt miettiä kyllä tuo avioliittoasiakin uusiksi. Minulla on ystäviä, jotka ovat naimisissa puolisonsa kanssa, koska isä ja äiti niin päättivät. Silloinkin tahto voi riittää ja avioliitosta voi tulla onnellinen. Jos tahdon syy on vain raha, eikö se silloin ole maksullista seksiä? En nyt tiedä tämän pariskunnan perimmiäisiä tuntoja ja elämää löööppien takana, mutta en silti jaksa ymmärtää. Vauvat ei synny pakolla, eikä rahalla. Eikä raha, luksus ja kauniit kulissit tuo onnea. Ellei se ole tullut sydämeen jostakin muualta...

Lilja: Ei ainakaan tällaisen tavis-lapsiperheen:).

Lissu: Vedä syvään henkeä, maista mustikkaa, tunne sammal jalkojen alla ja katso ihastellen ympärillesi. Näe metsäpolku ja vihreys. Minun puolestanikin. Siellä on onni. Jos haluaa sen nähdä.

Elegia: Ei minullakaan ollut, eikä ole. Kaikkialle pitää vain nokkansa pistää, kun kohdalle osuu. Tosin kerta riittää. Ei enää, kiitos.

Saga kirjoitti...

Kööpenhamina on minun monaconi, siisti ja sieluton. Kaunis osittain, mutta ei ole tarvetta mennä toiste. On silti hyvä joskus huomata sekin, ettei missä tahansa viihdy. Ettei pelkkä matkustaminen minne tahansa ole tärkeää vaan se, mitä siitä saa.

Mine kirjoitti...

Saga: Jaahas. Minulla on Tanska vielä tutkimatta. Kööpenhaminaan haluaisin kyllä päästä. Olet ensimmäinen jolta kuulin tällaisen kommentin. Jos joskus pääsen, kerron sitten oliko se myös minusta liian tehty.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoisia ajatuksia teillä kaikilla. Minäkin ajattelen, etten haluaisi asua Monacossa (jos siihen edes olisi varaa), mutta pidän siitä kuitenkin. Turisteja on liikaa ja niitä multimiljonäärivierailijoita ja sinne muuttaneita biljonäärejä on aika lailla, mutta niistähän se maa elää.

Kuitenkin koen Monte Carlon kauniina, meri on upea, kaupunki on kaunis. Eivät ne kahvitkaan mahdottomia maksa, joten hyvin siellä voi pistäytyä silloin tällöin.

Onhan se näkymä keskustassa välillä kuin elokuvasta, mutta se on vain hauskaa. Joka tapauksessa Monacossakin asuu ihan aitoja monécasques eli monakolaisia, jotka eivät välttämättä ole niitä monimiljonäärejä ollenkaan.

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Minä uskon, että jossakin sen kauniin ulkokuoren alla täytyy olla jotain aitoakin. Ja ei siinä mitään. Voi sitä kaunista kulissiakin ihailla. Kuten seuraavassa kohteessamme, eli Disneylandissa:).

Liivia kirjoitti...

Minulle jäi Monacosta samanlainen kuva. Niitä harvoja paikkoja, joihin en olisi tahtonut jäädä yöksi enkä jäänytkään. Ja ostin tavallisesta kaupasta elämäni kalleimman tavallisen vesipullon. Muistan kuinka ihmiset siinä kassajonossa minua ennen olivat niin täynnä kultaa ja timantteja ettei ollut tosikaan:)

Mine kirjoitti...

Liivia: Me emme edes uskaltaneet mihinkään kauppaan sisään. Tuli kiire pois. Muutenkin Monaco oli ihan sivujuonne. Emme olleet edes ajatelleet käydä, mutta koukattiin, kun sattui niin tien varteen.