"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

278. tarina (Pariisi- ylösnousemusaamuna)

Pääsiäisaamuna herättelimme lapset munia etsimään. Samalla pakkasimme tavaroita ja valmistauduimme viimeiseen päiväämme Pariisissa. Illalla nukkuisimme jo jossakin muualla. Söimme hotellin herkulliset aamupalat hieman nopeutetussa tahdissa, sillä tulevalle päivälle oli paljon suunnitelmia. Ensimmäiseksi suuntasimme kohti Pere Lachaisen hautausmaata.







Oli ihana aamu. Hautausmaa oli hiljainen. Linnut esittivät meille pääsiäisaamun konsertin. Riemusävelin. Me vaelsimme ohi viimeisten leposijojen. Täällä ylösnousemusaamua odottivat mm. Chopin, Moliere, Edit Piaf ja Jim Morrison. Istahdimme hetkeksi heidän seuraansa ja luimme ylösnousemustekstin. Haudasta joka oli tyhjä.












Hautausmaan jälkeen tähtäimessämme oli Notre Damen kansainvälinen pääsiäismessu. Parkkeeraaminen Pariisissa vain kesti ylimääräisen tunnin, joten päädyimme ummikkona kuulemaan Italialaista pääsiäisjumalanpalvelusta. Mikä siellä oli istuessa ja kierrellessä. Ei jonoja, käveli vain suoraan kirkon ovesta sisään. Ympärillä messuttiin ja me katselimme silmät pyöreinä kaikkea kaunista, jota kirkko sisäänsä sulki.











Jalkamme nousivat keveästi. Pian meillä olisi treffit maailman kuuluisimman hymyn kanssa. Pääsiäisemme jatkui myös Kristuksen seurassa, mutta siitä kuulette sitten ensi kerralla.

9 kommenttia :

Elegia kirjoitti...

Oih, mikä hautuumaa!!! Tuonne on kyllä joskus pakko päästä käymään! Kirkot ovat kyllä myös kauniita runsaine yksityiskohtineen ja maalauksineen. Tämä retki on varmasti ollut hieno elämys toisten joukossa :))

Aili-mummo kirjoitti...

Miten valtavasti kiviä hautausmaalla!
Siellä ne kuuluisuudet uinuvat paasien alla ikiuntaan!<3

Notre Dame on yksi maailman kuuluisimpia kirkkoja, kaunis ja arvokas.<33

Kiitos matkasta, MINE, ja oikein hyvää jatkoa!<33333

hietzu kirjoitti...

Näitä on niiiiin ihanaa lukea ja katsella kun itsekin on käynyt samoissa kohteissa,voi fiilistellä! Tekin menitte messun aikaan Notre Dameen, se oli kyllä ihana elämys <3
Hautausmaa oli kaunis ja tunnelma rauhallinen. Mekin menimme paikalle aamulla, ja siellä sai kuljeskella ja ihastella rauhassa ilman väenpaljoutta. Tosin Morrisonin haudalla oli hieman enemmän ihmisiä.

Mine kirjoitti...

Elegia: Ajattelinkin sinua tätä kirjoittaessani. Kyllä hautausmaa-haukka toisen tuntee. Tiesitkö, että olin jopa hautausmaalla töissä sen kesän, kun menin naimisiin? Hautausmaalta avioon siis. Tämä kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, eikä ole Pariisin ainut hieno hautausmaa. Oli vain ajan vuoksi pakko valita yksi. Jäi myös kaivelemaan ne katakombit. Nekin olisi minua kiinnostaneet...

Aili: Niin se tulee loppu, kuuluisalle ja taviksellekin. Jim Morrisonin elämästä katsoin juuri elokuvan. Kuuluisuus ei tuonut onnea. Tai jos toikin, vei ennen aikojaan hautaan. Nyt hänellä on haudalla yksinkertainen kivi. Sen päällä oli kuollut kukka ja juotu olut-tölkki... Pariisinmatkan päätös.

Hietzu: Nyt siellä ei kyllä ollut oikeasti paljon ketään muita kun me. Yhden rokki-pariskunnan kanssa Jimin hautaa etsittiin:). Onneksi oli kartat, niin niillähän sitä oli helppo suunnistaa...

Lilja Liliace kirjoitti...

Tuo hautausmaa on jäänyt katsastamatta. Kiitos, upeista kuvista:) Täytyy kirjata seuraavaan Pariisin matkasuunnitelmaan! Hyvin taisivatviihtyä lapsetkin Notre Damessa kun saivat välillä taiteilla??!!?!:))) Piirtäminen on hyvä ajanviete!:)

Mine kirjoitti...

Lilja: Nämä ovat onneksi tottuneet istumaan kirkossa:). Hautausmaat on mielenkiintoisia matkakohteita. Yritän aina löytää jonkun käytäväksi. Kertovat monesti paljonkin maan kulttuurista ja uskonnosta.

Elisabeth kirjoitti...

Kävin tuolla hautausmaalla 13-vuotta sitten kun odotin kuopusta. Digikamera (meillä oli jo sellainen) oli jäänyt kotiin, joten napsin kuvia kertakäyttökameralla enkä koskaan saanut niitä kuvia (tietenkään) teetettyä. Onneksi on digiaika, muuten mulla ei olisi yhtään kuvaa :P

Kiitos kivasta kertomuksesta ja hienoista kuvista!

Allu kirjoitti...

Mekin käydään aina hautausmailla. Père Lachaise jäi viime matkalla Pariisiin käymättä, kun oli satanut sentin verran lunta ja se oli liukkauden takia suljettu, mikä suomalaisesta tuntui vähän naurettavalta.

Mine kirjoitti...

Elisabeth: Kyllä on tosiaan helppoa tänä digiaikana. Ei tarvitse säästellä filmiä. Ja heti näkee minkälaisia kuvia sai aikaiseksi. Me lähdemme nyt tekemään Etelä-Turkin reissun uusiksi. Flmikameramme hajosi aikanaan tällä reissulla ja sieltä ei ole yhtään kuvia.

Allu: Liukkauden takia suljettu hautausmaa:). Aika hupaisaa todellakin. Pelkäsivät, että joku lyö päänsä kiveen ja tulee lisää ruumiita?