"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

273. tarina (Pariisi- Kun tekniikka pettää)

Ajoimme pitkän päivän. Seitsemän ja puoli tuntia ihailin keltaisia rypsipeltoja teiden varsilla, katsoin kaihoisasti ohi jääviä mielenkiintoisia paikkoja. Sinne meni Lyon ja Dijon. Lohduttauduin huoltoasemilla ihanien kahviautomaattien ääressä. Mitähän kahvia tällä kertaa maistaisi?

Lopulta saavuimme Pariisiin. Tai jonnekin sinne Pariisin sivustoille. Meillä oli majapaikka Disneylandin mökkikylässä, joka osoittautui lasten kanssa hyväksi paikaksi. Ympärillä oli metsää, eläimiä paijattavaksi ja hyvä uima-allasosasto. Mökki oli sellainen hieman luksuksempi versio niistä leirintäalueiden mökeistä, joita joskus muutenkin olimme käyttäneet. Perhe lähti uimaan ja minä naputtelin Tompalle ohjeen: "Vie minut lähimpään Carrefouriin". Huomasimme näet, että mökin pihalla seisoi grilli, joten ajattelin käydä ostamassa pihvit ja muut pakolliset lisukkeet iltaruokaa varten.


Pääsin kauppaan, joka oli oikea taivas. Valitsin hartaudella juustoja, lihoja, leipiä... Pakkasin tavarani autoon ja käskin Tompan viedä minut takaisin majapaikkaan. Ja kuinkas sitten kävikään? Se kurja kone ajelutti minut uudelleen ja uudelleen keskelle peltoa ja väitti minun olevan perillä. Koska olin niin ahkerasti luottanut siihen, en ollut yhtään pistänyt merkille teitä ja risteyksiä, joista olin tullut. Kännykän akku oli lopussa ja soitin hätääntyneenä miehelle. "Olen täällä jossakin, en tiedä missä, enkä yhtään käsitä miten pääsen sinne takaisin."

Kun tekniikka pettää, täytyy muistaa, että on olemassa omatkin aivot. Pysähdyin siis bussipysäkille ja eräs nuori mies selitti vajavaisella englannilla ja sujuvilla käsimerkeillä, että mihin rouvan olisi nyt suunnistettava. Ja näin seikkailuni Pariisissa sai onnellisen lopun, sekä perhe kerrassaan maittavan illallisen, vaikka itse sanonkin.


Niin, siitä ruoasta ei tullut yhtään kuvaa. Oli niin nälkä, että se katosi nopeasti parempiin suihin.

Seuraavaksi pääsette sitten jonottamaan kanssamme Disneylandiin. (Hessu Hopon olimmekin jo tavanneet, sillä tämä oli hänen maatilansa. Julkkisbongauksemme siis tuotti lopultakin tulosta.) Ja muualle Pariisiin. Sitä jonottamista sitten riittikin, jokaikisessä paikassa ja jokaikinen päivä. Varustautukaa siis mukavin kengin, hatuin ja juomapulloin.

9 kommenttia :

Pepi kirjoitti...

Eilistä iltaa viisaampana....varaudun eväillä :)
Edellisestä Pariisin matkasta onkin 41vuotta.....auts!!

Kirjailijatar kirjoitti...

Mekin harvoin otamme kuvia ruuista, koska aina on niin kamala nälkä, että tulee hotkittua ruoka samantien. Tuttu ongelma siis :)

Vanhassa vara parempi! Siis tuossa eksymishommassakin.

hietzu kirjoitti...

Tätä teidän Pariisireissua seuraan nyt itsekin kaupungissa käyneenä mielenkiinnolla :)

Aili-mummo kirjoitti...

ainakin tällaiset tapaukset jäävät lähtemättömästi mieleen!!

kiitos tarinasta, MINE.<333

Lilja Liliace kirjoitti...

Lapset olivat varmasti innoissaan uimapaikasta;))
Sinullakin olisi ollut majapaikan koordinaateille käyttöä ;))..täällä Ukrainassa on enemmän käyttöä koordinaateilla kuin osoitteella.
Varmasti unohtumaton seikkailu!

Mine kirjoitti...

Pepi: Siis mihin eväitä? Tähän lukemiseenko:)?

Kirjailijatar: Minä tulen niin äkäiseksi nälkäisenä. Ja yleensä mies huomaa, että meidän pitää mennä syömään, siinä vaiheessa kun minä alan kiukutella.... Niin, että ei siinä enää jouda kuvaamaan. Ruokaa naamaan ja nopeasti.

Hietzu: Se onkin mielenkiintoista seurata, kun joku kulkee samoja polkuja kun itse. Miten muut näkee samat asiat ja paikat.

Aili: Totta. Ei olisi muuten jäänyt mieleen, kun ne kaupan ihanat valikoimat.

Lilja: Kyllä oli hienot uimapaikat. Muuten ei uimaan päästykään, kun ei raaskittu mennä uima-allashotelleihin. Tuo puoli Eurooppaa ei ole kovin kukkaroystävällinen. Itä-Eurooppa on sen puoleen meille paljon paljon parempi:).

Saga kirjoitti...

Muuten en shoppailusta perusta, mutta matkoilla käyn aina ruokakaupoissa ja ostan teetä. Paljon teetä. Juustoista hullaantuisin myös, jos niitä voisi kotiin saakka viedä. Ymmärrän siis hullaantumisesi ja rauhassakin sait vielä kaupassa käydä.

Hessu Hopon maatila :) Mahtoi lapset olla innoissaan.

Rva Pioni kirjoitti...

Kuka nyt hyvää ruokaa malttaa kuvata.
Ihan mukava että selvisit matkan vanhanaikaisesti ilman Tomppaa.

Mine kirjoitti...

Saga: Minusta on mielenkiintoista päästä matkoilla ihan tavalliseen ruokakauppaan. Ne on joka maassa vähän omanlaisensa.

Kyllä oli lasten elämyspäivät. Eivät ole koskaan Suomessa pääseet Linnanmäelle tai Särkänniemeen. Turkin huvipuistot on tosi pieniä ja vaatimattomia. Olihan se siis melkoinen elämys tuo Disneyland.

Rva Pioni: Joskus ravintolassa koitan kuvata, jotta saisin jotakin vinkkejä kotikeittiöön.

Tekniikka kyllä passivoi. Etenkin tuo navigaattori. Ennen sitä aina pisti mieleen maamerkkejä, nyt vain istuu ja odottaa, että joku neuvoo...