"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

253. (Belgrad- Serbia)

Belgrad ottaa meidät vastaan rumin kommunistiajan betonimöhkälein, joita jotkut kodiksi kutsuvat. Navigaattori lakkaa neuvomasta. Olemme teillä, joita se ei tunne. Mihin ihmeeseen olemme itsemme ajaneet?

Löydämme hotellin, jossa meitä palvellaan niin ystävällisesti. Lapsille järjestyy pehmoisista pehmoisin siskonpeti. Se täyttää sviitin laidasta laitaan. Tankkaamme kuivuneisiin sisuksiimme mehua ja pujahdamme Belgradin iltaan.




Kadulla vilisee ja minä muistan Istiklal-kadun kotona Istanbulissa. Olen kävellyt täällä vain muutaman metrin ja jo tiedän: Belgradista minä pidän. Pidän vieläpä paljon. Se ei teeskentele eikä kaunistele. Täällä yhtyy sosialistinen realismi ja art nouveau. Kaduilla soi karun kaunis slaavilainen mieslaulanta ja blues.




Linnoituksella tuikkii poikien silmät. Meidän poikien tykit nähdessään. Serbian poikien esikoisen nähdessään. Joet yhtyvät silmiemme alla ja ilotulitukset räjähtävät taivaalla. Oi, Belgrad. Toivottavasti tapaamme uudestaan.

11 kommenttia :

Matkatar kirjoitti...

Kivoja kuvia, varmasti mielenkiintoinen paikka!

Pepi kirjoitti...

Eiks ole jännä tunne kun jossain on heti "kujin kotonaan" ☺
Systeri oli aikoinaan pikkulikkana samanlainen blondi kuin esikoisesi, keräsi aina kaikkien katseet reissussa!

anumorchy kirjoitti...

Sina sitten saat matkajalkani kutiamaan, ja aina uusia paikkoja nyt jo muutenkin niin pitkaan listaan!

Aili-mummo kirjoitti...

ystävällinen kaupunki, tykillä koristettu...

Anonyymi kirjoitti...

Hei Mine,

Samanlaiset fiilikset oli minullakin kun menimme Chisinauhun Moldovaan. Saapuessamme kaupunkiin ensimmäisenä silmään osuvat todella korkeat neuvostoaikaiset kerrostalot, jotka ovat rakennettu letkaan ikään kuin ne olisivat suuret portaat. Kaiken kaikkiaan kaupunki on vehreä ja kaunis. Kauniita laajoja puistoja, ulkoilmakonsertteja eri puolilla kaupunkia, ravintoloissa ja kahviloissa palvelu moitteetonta ja ruoka herkullista. Eipä uskoisi maan pääkaupungin perusteella, että maa on Euroopa köyhin valtio. Maaseudulla ihmiset ainakin yrittävät kovasti elantonsa eteen. Laajoja viljelmiä näkyy silmänkantamattomiin..

Kiitos mielenkiitoisista matkakertomuksista. Paljon on vielä paikkoja, joihin tekisi mieli matkustaa :)

Aurinkoista viikkoa! :)

Terveisin Susanna Ukrainasta

Yaelian kirjoitti...

Minäkin voisin tuolla viihtyä...Mukavaa kotiinpaluuta Istanbuliin!

Mine kirjoitti...

Matkatar: Mielenkiintoinen, todellakin. Ajattelin, että vuosien myötä jotakin minussa on todellakin muuttunut. Neljä vuotta sitten ajoimme Begradin ohi eikä mieleeni tullut edes ajatusta pysähtymisestä. Minä pidin Itä-Eurooppaa pelottavana ja turvattomana. Kattia kanssa. Meillä oli oikein turvallista ja hauskaa...

Pepi: Kyllä. On kuin sisälläni joku sävelmä yhtyisi ympäröivään todellisuuteen. Tai sitten tulee riitasointeja ja totean, että tämä ei ole minun juttuni.

Anu: Niin, minustakin tuntuu, että maailmassa on liikaa mielenkiintoista. Haluaisin nähdä aina lisää. Mutta opettelen kiittämään siitä mitä minulla on ollut ja on nyt.

Aili: :). Kyllä se oli ystävällinen kaupunki. Tykit kuuluivat museoon, joka kertoi Jugoslavian menneisyydestä. Siitä ei tykkejä puuttunut.

Susanna: Minä olen ollut kamalan ennakkoluuloinen. Mutta onneksi olen voinut murtaa monia näistä ennakkoluuloista. Nyt tulisin mielelläni katsomaan sinun Ukrainasi. Toivottavasti joskus onnistuu. Luinkin jo hieman Lonely Planetista sinun vuoksesi :). Mitä jos aloittaisin oman blogin???? Tulen heti lukijaksesi.

Yaelian: Paluu häämöttää, mutta ei malttaisi. Meillä on ollut ihania päiviä ystävien kanssa ja illalla oli supermielenkiintoinen keskustelu paikallisen tarjoilijan kanssa pizzoja odotellessa. Minusta on jotakin jäänyt tänne Bulgariaan. Toivon niin kovasti, että joskus saisin asua täällä!

Saga kirjoitti...

Ohoh, enpä olisi uskonut teidän menevän Serbiaan, kun muistin aiemmat kokemuksesi Serbian läpi ajosta. Minä halajaisin sinne.

Heh, taatusti on Serbian poikien silmät tuikkineet esikoisen nähdessään :)

Mine kirjoitti...

Saga: Parasta on kun pääsee ylittämään omat rajansa. Huomaamaan, että viihtyy jossakin jota ei koskaan olisi voinut uskoa. Että ei jäänyt mielikuviensa vangiksi. Belgradista sinäkin tykkäisit. Niin luulen.

Kirjailijatar kirjoitti...

Belgrad on ollut jonkun aikaa haaveeni, ei ilmeisesti turhaan. te olette tosi ehtiväisiä, tuollakin jo! Täältä tullaan perästä, mutta ei valitettavasti tuonne asti.

Mine kirjoitti...

Kirjailijatar: Ensi kerralla sitten. Koko Itä- Eurooppa on kietonut meidät pikkusormensa ympärille. Täällä ei olla olevinaan. Ei kuljeta nokka pystyssä. Vaan kohdataan silmästä silmään. Mutta asia kerrallaan. Nautiskelkaa nyt siellä missä jalkanne seisoo!