"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

259. tarina (Istanbul- mennään moskeijaan)

Vähintään viisi kertaa päivässä saamme kuulla, että elämme muslimimaassa. Minareettien huudot kaikuvat korviimme aamuyöllä, keskelle päivän askareita, sekä illalla auringonlaskunaikaan. (Yleensä juuri silloin, kun olen kukkia kastelemassa.) Lähimoskeijoita on vaikka kuinka monta ja silti niitä rakennetaan koko ajan lisää. Islamilla menee Istanbulissa hyvin. On ilmiselvästi aika kuljettaa teidät moskeijaan. 

Yleensä vien vieraani siihen tunnetuimpaan, eli Siniseen moskeijaan Sultanahmetin aukiolle. Usein siellä on pitkät jonot joka tekevät vierailusta vähän pitkäpiimäisen. Onneksi viime jouluna saimme vinkin "pikkusinisestämoskeijasta" Eminönün rannassa. Siellä se seisoo ikään kuin vähän piilossa tukkukauppa-alueen keskellä ja jää monelta turistilta huomaamatta. Meiltäkin se pysyi piilossa lähes yksitoista vuotta! Löytymisensä jälkeen olen kuitenkin raahannut vieraani lähes poikkeuksetta tänne. Kiinnittäkää siis huivinne -olette tervetulleet Rüstem Paşan moskeijaan.







Suuri Sinan oli Turkin kuuluisin arkkitehti. Hän oli se mies, jota ilman Sultan Süleyman ei olisi kyennyt luomaan Konstantinopolista Istanbulia. Sinanin johdolla syntyi kaikkiaan 321 rakennusta, joista 85 seisoo edelleen Istanbulissa. Rüstem Paşa moskeija valmistui vuonna 1580 ja on edelleen jumalanpalvelus-käytössä. Moskeija on koristeltu Iznikin kaakeleilla. Niin ulkoa, kuin sisältäkin. Kaakelit jaksavat ihastuttaa minua aina ja jo laattojen takia vierailu on vaivan väärti.
















Muistathan moskeijaan mennessäsi, että olet pukeutunut pitkähihaiseen paitaan ja sääret peittäviin housuihin tai hameeseen. Naisilla on päässä oltava huivi tai hattu. Kengät jätetään oven ulkopuolelle tai laitetaan moskeijalta saatavaan pussiin.

18 kommenttia :

Leena Lumi kirjoitti...

Tuo tietty sininen aivan vihloo vatsassa asti...ihanasti.

Niinpä: Maassa maan tavalla ja sama koskee turkkilaisia muualla Euroopassa.

Yaelian kirjoitti...

Miten upeat nuo seinäkaakelit ovatkaan.Ottomaanit ovat tainneet jättää sellaisia myös hieman tänne...
Kun tulin tänne takaisin,asuin ensin pohjoisessa,ja vastapäätä pari arabikylää.Sitä tuli sitten herättyä minareetin kutsun mukaan(käyttivät todella vahvaa kaiutinta)kunnes muutin yläkaupunkiin,jonne sitä ei kuulunut.

Rva Pioni kirjoitti...

Kauniit kuvat kauniista paikasta.
Saavatko naiset asianmukaisesti pukeutuneina mennä kaikkiin moskeijoihin? Saavatko myös rukoushetken aikaan? Entäpä jalat,ketkä pesevät?

Pepi kirjoitti...

Tässä pätee taas hyvin se vanha sanonta " ei ole koiraa karvoihin katsomista" -vaatimaton ulkokuori kätkee sisäänsä varsinaisen kaunottaren.
Ja pääsee ilmeisesti ihailemaan jonottamatta :)

Aili-mummo kirjoitti...

ihastuttavia värejä noissa kaakeleissa, ja muuallakin.<33

muslimikulttuurilla on omat hienot ja kunnioitettavat tapansa ja piirteensä.

kiitos tästä upeasta postauksesta, mine.<33333

hietzu kirjoitti...

Kiitos tästä kierroksesta. En ole koskaan ollut muslimimaassa saati moskeijassa,mutta tuo arkkitehtuuri ja värien käyttö kiehtoo. Tuo sininen on vain niin jalokivimäisen kaunis <3

Sateenkaari kirjoitti...

Onpa tosi vanha ja hyvin sailynyt moskeija. İhanat kuvat niin kauniista arkkitehtuurista.
Mina rakastan moskeijan rukouskutsua. Kun asuimme valilla Suomessa, niin kaipasin sita todella.

Mine kirjoitti...

Leena: Minustakin täkäläinen sininen on ihana. Haluan ehdottomasti ostaa sellaisen kaakeli-kokonaisuuden ennen Suomeen muuttoamme. Mielessäni on Elämän puu- kokonaisuus. Mihin, siitä ei ole tietoa...

Yaelian: Minä rakastan näitä kukkakuvioita, kaakeleissa ja keramiikassa. Tulppaani on lempikuvioni myös niissä.

Rva Pioni: Moskeijassa on naisille erikseen erotetut alueet rukoushetkiä varten. Täällä ne ovat usein moskeijan takaosassa sermin takana tai jossakin parvella. Pesu täytyy kaikkien tehdä ennen rukoukseen tuloa. Jalkojen lisäksi myös muut määrätyt alueet on pestävä. Miehiä näkee pesulla, mutta naisia ei...

Pepi: Kyllä täälläkin turisteja on, mutta todella vähän verrattuna "pääkohteisiin". Joskus onnistutaan olemaan ihan ainoina ihmettelemässä.

Aili: Kaikkia ihmisiä ja uskonnonharjoittajia tulee kohdella kunnioittavasti. Vaikka olisi asioista eri mieltä,.

Hietzu: Sinun täytyy varmasti tulla tänne hurmioitumaan:). Täällä olisi tarjolla moskeijoita ja ikivanhoja kirkkoja! Ja opas, joka varmasti lähtee kanssasi kulkemaan, jos vain töiltään pystyy...

Sateenkaari: Minä olen niin tottunut kutsuihin, että aika harvoin pistän niitä merkille. Yleensä juuri illalla kukkia kastellessa. Tai sattuessani minareettien viereen kutsun alkaessa. Ei se minua ahdista, tuntuu jotenkin kotoiselle. Mutta ei se ole pyhä sointi, kuten kirkonkellot pyhä aamuna.

Saga kirjoitti...

Valtavan kauniita kaakeleita! Minä suorastaan rakastan moskeijoita. Olen erittäin meluherkkä ihminen, mutta moskeijan rukouskutsut eivät ole koskaan häirinneet minua vaan nimenomaan tykkään siitä.

Mine kirjoitti...

Saga: Täällä niitä piisaa sitten rakastettavaksi:). Yksi ilta aloitin laskemaan, kuinka monta minareettia näkyy kotiparvekkeelta. Niitä kuule riittää. Sydän hyppää ilosta, kun sattuu Istiklalille sopivasti ja kuulee kirkonkellot. Se on oma ääni.

Kirjailijatar kirjoitti...

Ihanaa, kiitos! Lempimoskeijamme :) Se on varmasti juuri se, kun tuo aarre on niin piilossa siellä kauppakujien keskellä. Yhdet portaat ylös ja olet kaiken hälinän keskellä ihan rauhassa.

Me kyllä nautimme moskeijoiden rukouskutsuista. Ihan on ikävä niitä täällä Kroatiassa, jossa ei taida olla yhään moskeijaa, kun ovat tuolla viereisessa maassa.

Mine kirjoitti...

Kirjaiijatar: Me kyllä bongasimme muutaman moskeijan jossakin? Vai muistanko nyt väärin? Minä en niitä lomilla kaipaa, mutta Istanbulissa olen niin tottunut, että se on muuttunut osaksi täkäläistä äänimaailmaa.

Lilja Liliace kirjoitti...

Kiitos upeasta kierroksesta! :)
Olisipa hienoa päästä kokemaan tunnelma paikan päälle. En ole koskaan vieraillut moskeijassa.Todella kauniita, värikkäitä ja taidokkaasti aseteltuja kaakeleita!

Mine kirjoitti...

Lilja: Eikö teillä siellä ole moskeijoita? Ovatko Ukrainalaiset pääosin ortodokseja vai?

Lilja Liliace kirjoitti...

En olen täällä törmännyt moskeijoihin. Valtaosa ukrainalaisista on ortodokseja. Tietääkseni Krimin tataarit ovat muslimeja?!? Täytyypä viikonloppuna olla silmät tarkkana näemmekö moskelijoita Krimillä :)

Mine kirjoitti...

Tataarit taitaa aina olla muslimeita, joten pidähän silmäsi auki. Kohta minäkin saan ilmeisesti ihailla Krimin maisemia? Nekin kiehtoo! Menettekö vain viikonlopuksi?

Lilja Liliace kirjoitti...

Lähdemme lauantaina ja tulemme ensi viikon loppupuolella :)Yritän saada napattua kiinnostavia kuvia ;)

Mine kirjoitti...

Hyvää ja turvallista matkaa! Jään odottelemaan,

Anne